Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei ole kiinnostunut liikunnasta ja ulkoilusta kuten minä. Erotako?
19.06.2021 |
10 vuotta naimisissa oltu ja olen alkanut huomaamaan erilaisuutemme koko ajan voimakkaammin. Miestäni kiinnostaa eniten tv-sarjat ja pelit, oluet ja keikat. Jos hän lähtee virkistymään, siihen liittyy aina alkoholi. Minua taas kiinnostaa liikunta, hyvä ruoka, ulkoilu, luonto, kirjat ja nykyään enemmän jopa klassinen musiikki kuin festarit.
Meillä on muuten asiat kai ihan hyvin mutta usein omilla reissullani ja harrastuksissa mietin, kuinka mukavaa olisi jos seurassani olisi puoliso, joka olisi yhtä innostunut tästä. Olen kateellinen pariskunnille, jotka vaeltavat ja lenkkeilevät yhdessä. Olen vasta alle 40v. ja asia on alkanut surettamaan, kun mietin tulevaisuuttani. Se tuntuu yksinäiseltä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Auttaako eroaminen yksinäisyyteen?
Luulen, että osaisin nyt etsiä itselleni kriteerejä vastaavan miehen kun viimein tiedän mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidät alussa ajoi yhteen? Mitä teitte/harrastitte suhteen alkuaikoina?
Meidät ajoi yhteen alkoholin huuruinen ilta baarissa. Ja hyvä seksi. Ja sitoutumiseen vaikutti lapsen saanti. Se perinteinen tarina siis.
Ja nyt toivot, että mies muuttaisi tapansa, kun sinäkin muutit? Naisten muutosleikit on suurin syy avioeroihin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidät alussa ajoi yhteen? Mitä teitte/harrastitte suhteen alkuaikoina?
Meidät ajoi yhteen alkoholin huuruinen ilta baarissa. Ja hyvä seksi. Ja sitoutumiseen vaikutti lapsen saanti. Se perinteinen tarina siis.
Ei kaikki alkoholin huuruiset illat pääty parisuhteeseen. Mulla ainakin niitä on ollut useampia mutta parisuhteeseen olen päätynyt kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako eroaminen yksinäisyyteen?
Luulen, että osaisin nyt etsiä itselleni kriteerejä vastaavan miehen kun viimein tiedän mitä haluan.
Odotat siis että mies tekee sinut onnelliseksi. Et tule saamaan onnellista parisuhdetta jos et huolehdi ensin onnellisuudestasi itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidät alussa ajoi yhteen? Mitä teitte/harrastitte suhteen alkuaikoina?
Tätä minäkin ihmettelen. Mikä teidät alunperin sai yhteen? Vai oletko sinä muuttunut?
Yleensä tuohon johtaa se, että seksi on ollut se suhteen alkuunsaava voima ja ainoa yhteinen kiintopiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyihminen vaatii parisuhteelta paljon. Ei riitä uskollisuus, taloudellinen turvallisuus, yhteinen koti ja lapset ja niihin panostaminen. Pitäisi vielä viihdyttääkin puolisoa. Voi olla, että jos löydät sellaisen miehen, jonka kanssa harrastukset mätsää, joku muu tärkeä jää puuttumaan. Tosin, jos alkoholin käyttö menee riippuvuuden puolelle, niin sitten tilanne on toinen.
Tottakai eroat. Tämänhän sä halusit kuulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ei vaan ikinä ole tyytyväisiä, vaikka kaikki olisi hyvin. Toivon että miehesi löytää uuden ja ottaa eron sinusta. Sinä et kyllä löydä enää ketään.
Ehkä sinun ap kannattaa vielä vähän miettiä, mikä sinua oikeastaan nykytilanteessa vaivaa. Yhteisen tekemisen puute, henkisen yhteyden puute vai yhteisten kiinnostuksenkohteiden puute? Vai täsmällisesti se että mies ei urheile ja ulkoile kanssasi? Viimeiseksi mainitulle on hankalin tehdä mitään koska se riippuu lähinnä vain miehestäsi ja siitä millainen hän on. Mutta voitte löytää muuta yhteistä tekemistä ja muita yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ja henkistä yhteyttäkin voitte vahvistaa ja elvyttää. Pitkässä suhteessa tulee kyllästymistä ym, mutta toiselle on velkaa ainakin sen että avaa suunsa ja pyrkii yhdessä ratkomaan ongelmia ennen kuin päättää lähteekö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun ap kannattaa vielä vähän miettiä, mikä sinua oikeastaan nykytilanteessa vaivaa. Yhteisen tekemisen puute, henkisen yhteyden puute vai yhteisten kiinnostuksenkohteiden puute? Vai täsmällisesti se että mies ei urheile ja ulkoile kanssasi? Viimeiseksi mainitulle on hankalin tehdä mitään koska se riippuu lähinnä vain miehestäsi ja siitä millainen hän on. Mutta voitte löytää muuta yhteistä tekemistä ja muita yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ja henkistä yhteyttäkin voitte vahvistaa ja elvyttää. Pitkässä suhteessa tulee kyllästymistä ym, mutta toiselle on velkaa ainakin sen että avaa suunsa ja pyrkii yhdessä ratkomaan ongelmia ennen kuin päättää lähteekö.
Tämä oli viisaasti sanottu. Olen samaa mieltä suunsa avaamisesta. Olen sen tehnytkin hienovaraisesti. En pidä riitelystä.
Ongelma ei pelkästään ole seurankaipuu omissa harrastuksissa, vaan henkinen yhteys. Terveys ja luonto ovat minulle tärkeitä arvoja. Minulla huolettaa mieheni tapa jättää huolehtimatta itsestään. Se näkyy hänen olemuksessaan ja jaksamisessaan. Kun ikää tulee, tämä kaljamaha ei ole pelkästään esteettinen kysymys. Onko itsekästä toivoa rinnalle kumppania, joka kantaa vastuuta hyvinvoinnistaan? Minä en halua vain ihmistä jakamaan arkea, haluan hyvää arkea, ihmisen joka tuo elämääni valoa ja iloa. Ja todellakin tiedän, etten voi sitä motivaatiota hänelle kiristämälläkään antaa. Siksi avautuminen näistä toiveista ei ole yksinkertaista.
Miksei mieheni:
- virkkaa kanssani?
- miksei ommella yhdessä ompelukoneella?
- uida yhdessä?
- lueta elämäkertoja vieri vieressä?
- leivo mokkapaloja?
En tiedä, ei tästä tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
” Miestäni kiinnostaa eniten tv-sarjat ja pelit, oluet ja keikat.”
Ymmärsinkö oikein: Sinua ei kiinnosta miehesi harrastukset, mutta miestä pitäisi kiinnostaa sinun harrastus?
Estääkö ovella sua lähtemästä lenkille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa. Teillä taitaa olla radikaalisti eri kiinnostukset, ei kauheasti yhteistä kosketuspintaa(?). Ihme ettei sitä toista häiritse. Koet olevasi myös yksin parisuhteessa.
Tällaista sitten pähkäillään.
Milloin mikäkin asia pännii puolisossa. Syitä eroamisiin kyllä löytyy, vaan löytyisikö pikkuriikkistä syytä katsoa hieman sormien läpi ja olla kumppania kohtaan suvaitsevaisempi?
Meillä on miehen kanssa aika erilaiset harrastukset: mies pelailee koneella, ennen koronaa kävi miekkailemassa.
Minä kävin kiipeilemässä, geokätköilen ja lenkkeilen. Iltaisin katson sarjoja tai luen.
Näin pikkulapsiperheellisenä ei kuitenkaan voitaisi harrastaa kodin ulkopuolella samaan aikaan, joten sinällään ei väliä. Joskus iltaisin pelaillaan yhdessä lauta- ja nettiroolipelejä.
Meitä yhdistää samanlainen huumorintaju, arvot ja odotukset elämästä. Ollaan myös hyvä työpari, nyt lomalla ollaan yhdessä pilkottu puita mummolassa, huonekalujen kunnostus tai kokoaminen on kuin leikkiä yhdessä.
Eroa vaan, et rakasta miestäsi. Mikäli omay harrastukset ovat noin iso ongelma, en ymmärrä missä rakkaus näkyy.
O tempores, o mores...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun ap kannattaa vielä vähän miettiä, mikä sinua oikeastaan nykytilanteessa vaivaa. Yhteisen tekemisen puute, henkisen yhteyden puute vai yhteisten kiinnostuksenkohteiden puute? Vai täsmällisesti se että mies ei urheile ja ulkoile kanssasi? Viimeiseksi mainitulle on hankalin tehdä mitään koska se riippuu lähinnä vain miehestäsi ja siitä millainen hän on. Mutta voitte löytää muuta yhteistä tekemistä ja muita yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ja henkistä yhteyttäkin voitte vahvistaa ja elvyttää. Pitkässä suhteessa tulee kyllästymistä ym, mutta toiselle on velkaa ainakin sen että avaa suunsa ja pyrkii yhdessä ratkomaan ongelmia ennen kuin päättää lähteekö.
Tämä oli viisaasti sanottu. Olen samaa mieltä suunsa avaamisesta. Olen sen tehnytkin hienovaraisesti. En pidä riitelystä.
Ongelma ei pelkästään ole seurankaipuu omissa harrastuksissa, vaan henkinen yhteys. Terveys ja luonto ovat minulle tärkeitä arvoja. Minulla huolettaa mieheni tapa jättää huolehtimatta itsestään. Se näkyy hänen olemuksessaan ja jaksamisessaan. Kun ikää tulee, tämä kaljamaha ei ole pelkästään esteettinen kysymys. Onko itsekästä toivoa rinnalle kumppania, joka kantaa vastuuta hyvinvoinnistaan? Minä en halua vain ihmistä jakamaan arkea, haluan hyvää arkea, ihmisen joka tuo elämääni valoa ja iloa. Ja todellakin tiedän, etten voi sitä motivaatiota hänelle kiristämälläkään antaa. Siksi avautuminen näistä toiveista ei ole yksinkertaista.
Tässä se jolle vastasit. Niinpä, on paljon miehiä jotka eivät pidä itsestään kovin hyvää huolta. Tutkitustikin naisilla on terveellisemmät elämäntavat ym. Itsekin tunnistan ongelman parisuhteessani mutta ajattelen että parhaiten voin kannustaa toista terveisiin elintapoihin omalla esimerkilläni. Olisi turmion tie jos alkaisin huomautella toisen valinnoista tai painostaa kanssani lenkille. Tässäkin ehkä kuitenkin ajattelen että ihmisille tulee erilaisia vaiheita itsestä huolehtimisen suhteen, ainakin omalla puolisollani ja minulla on näin. Voisiko miehelläsi asiaan liittyä myös masennusta tai uupumusta? Vai eikö ole koskaan tykännyt liikkua yms? Henkisestä yhteydestä: oman kokemukseni mukaan avain henkiseen yhteyteen on toisen tunteminen hyvin ja hyväksyminen sellaisenaan. Hyvä parisuhde on kuin koti: siellä saa joskus haista hieltä, syödä sipsiä ja päästellä kaasuja, ja tulla silti rakastetuksi. ;) näin vähän karrikoiden. Eli uskaltaisin väittää että sinun tyytymättömyys miehen elämäntapoja kohtaan on omiaan heikentämään henkistä yhteyttänne pidemmän päälle. Toki voi olla ettei tämä sovi teidän suhteeseenne, puhun vain omasta näkökulmasta. Eli ehkä voit pohtia sitä, riittääkö miehesi sinulle juuri tuollaisena. Pitkässä suhteessa alkaa usein nähdä toisen huonot puolet ja lakkaa näkemästä niitä hyviä, jotka ovat tuoneet yhteen ja joita yhä varmasti on.
Eroa, varsinkin kun olet noin pinnallinen.
Meidät ajoi yhteen alkoholin huuruinen ilta baarissa. Ja hyvä seksi. Ja sitoutumiseen vaikutti lapsen saanti. Se perinteinen tarina siis.