Masentuneena on vaikea ylläpitää kaverisuhteita :(
Puhun nyt omasta kokemuksestani.
Olen itse hyväksynyt sairauteni ja sen, että prioriteetti yksi on perusrutiinit ja niiden sujuminen. Kaikki ylimääräinen "rasite" on jätettävä pois. Kuulostaa ehkä julmalta sanoa ystävän näkemistä rasitteeksi, mutta se että matkustaisin toiselle paikkakunnalle vapaapäivänä on liikaa psyykeelle tällä hetkellä. Ystäväni löi luurin korvaani kun sanoin, että en halua luvata että jaksan matkustaa juhannuksena mökille. Sinne on tuloss muitakin, joten ei ole minusta kiinni koko matka. Ystävä ehdottaa muutenkin näkemistä aina itsensä luona. Jos tulisi tänne päin, jaksaisinkin nähdä. Eli mielestäni myöskin kohtuutonta syylistää vain minua.
Mitä mieltä olette? Oletteko itse masentuneita koette samallalailla tai olette masentuneen kavereita?
Kommentit (3)
Minulle sopisi olla sellaisen ihmisen kaveri, joka ei jaksa nähdä tai olla yhteydessä usein. Voisi viihtyä yhdessä silloin kun molemmat jaksaa. En itse ole masentunut, vaan vähän erakkoluonne.
Keskity itseesi ja unohda kaikki syyllistämisyritykset. Sinulla on oikeus asettaa terveytesi etusijalle. Kaikkea hyvää sinulle!
Oletko kertonut ystävällesi tämän saman?
Mä päädyin erakoitumaan täysin, kun en vain jaksanut enää esittää iloista kenellekään. Nyt voin keskittyä vain paranemiseeni. Katsotaan ihmissuhteita sitten myöhemmin uudestaan.