Lue keskustelun säännöt.
Sukulaisuus vs ystävyyssuhde
16.06.2021 |
Kumpi näistä on tärkeämmät? ystävät vai sukulaiset?
Kommentit (24)
Riippuu keneltä kysyy. Jos kysytään minulta, ystävät ovat tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät on tärkeämmät. Sukulaiset voi olla ystäviäkin. Toisaalta taas voi olla pahimmat viholliset.
Ystäviä ei ole ja sukulaistenkaan kanssa ei ole tullut oltua yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut lopettamaan ystävyyden kahden "suku ensin"- tyypin kanssa. Aina kun olen pyytänyt kylään tai tapahtumiin niin homma on mennyt siihen, että ensin on pitänyt kysyä onko äidillä tai sisaruksilla jotain suunnitelmia. Kerran toinen näistä kysyi minulta, että lähdetko paikallisille festareille, jos äiti ei pääse. Ilmoitin etten aio tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiset tietenkin. Heihin luotan. Ystäviin en. En tunne heitä niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset tietenkin. Heihin luotan. Ystäviin en. En tunne heitä niin hyvin.
Ei sinulla sitten ole ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut lopettamaan ystävyyden kahden "suku ensin"- tyypin kanssa. Aina kun olen pyytänyt kylään tai tapahtumiin niin homma on mennyt siihen, että ensin on pitänyt kysyä onko äidillä tai sisaruksilla jotain suunnitelmia. Kerran toinen näistä kysyi minulta, että lähdetko paikallisille festareille, jos äiti ei pääse. Ilmoitin etten aio tulla.
Eivät kaikki suku ensin -tyypit ole tuollaisia. Oli minullakin kaveri, joka vastaa aina ja kaikille sovittuihin tapaamisiin, että ilmoittelee, jos ei tule muuta. Eli aina valkkaa lopulta ne parhaimmat tapahtumat ja jutut.
Tuollainen että aina äidiltä tai siskolta täytyy ensimmäisenä kysyä on ennemminkin jo outoa..
Ystävät. Pidän lähelläni vain ihmisiä, jotka aidosti rakastavat ja hyväksyvät minut ja suvussani heitä ei ole montaa. Ystäviä olen kerännyt sillä ajatuksella:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallien kysymys ap.
Ei tuollaiseen ole mitään yhtä ainoaa oikeaa vastausta.
Sehän riippuu aivan ihmisten välisistä suhteista ja läheisyydestä.
Jos on esimerkiksi asunut useita vuosia ulkomailla, eikä ollenkaan käynyt kotimaassaan Suomessa, niin tottahan siellä ulkomailla on tullut tosi läheisäkin ystäviä.
Mutta ei se vähennä sitä välittämistä ja huolta, siellä kotimaassa asuvista läheisitä.
He ovat edelleen mielessä ja sydämessä, vaikka ei heitä usein tapaakaan.
Kokonaan eri asia on sitten se, jos on huonot välit läheisiin sukulaisiin tai ei tule heidän kanssa toimeen ollenkaan. Silloin hyvät ystävät voivat korvata sukulaiset.
Vierailija kirjoitti:
Kummallien kysymys ap.
Ei tuollaiseen ole mitään yhtä ainoaa oikeaa vastausta.
Sehän riippuu aivan ihmisten välisistä suhteista ja läheisyydestä.
Jos on esimerkiksi asunut useita vuosia ulkomailla, eikä ollenkaan käynyt kotimaassaan Suomessa, niin tottahan siellä ulkomailla on tullut tosi läheisäkin ystäviä.
Mutta ei se vähennä sitä välittämistä ja huolta, siellä kotimaassa asuvista läheisitä.
He ovat edelleen mielessä ja sydämessä, vaikka ei heitä usein tapaakaan.
Kokonaan eri asia on sitten se, jos on huonot välit läheisiin sukulaisiin tai ei tule heidän kanssa toimeen ollenkaan. Silloin hyvät ystävät voivat korvata sukulaiset.
Mä ajattelen tämän asian sen perusteella, mitä on valmis tekemään toisen ihmisen vuoksi. Esimerkiksi jos mulla olisi viikon lomareissu varattuna ja lähtö ylihuomenna, mutta sitten ystäväni tai siskoni joutuisi vakavaan autokolariin ja sairaalaan. Peruisinko lomareissuni ystäväni vuoksi? En. Peruisinko lomareissuni siskoni vuoksi? Kyllä. Tai ottaisinko esim palkatonta vapaata töistä voidakseni tehdä jonkin asian toisen puolesta? Ystävän kohdalla en, sukulaisen kohdalla kyllä. Mulle sukulaiset ovat tärkeämpiä, koska heistä huolehdin ja he huolehtivat tarvittaessa minusta. Ystäviltä en kehtaisi edes pyytää samanlaista apua kuin sukulaisiltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat ovat tärkeitä, mutta tietyllä tavalla sukulaiset, alkaen perheenjäsenistä. Perhe ja suku on tavallaan Jumalan määräämä ihmiselle.
Sukulaisuussuhde velvoittaa aina rakastamaan, huolehtimaan, antamaan anteeksi jne. Ystävien kanssa elämänpolut saattavat erota, mutta lähtökohtaisesti perheenjäsenten välillä näin ei tulisi tapahtua.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallien kysymys ap.
Ei tuollaiseen ole mitään yhtä ainoaa oikeaa vastausta.
Sehän riippuu aivan ihmisten välisistä suhteista ja läheisyydestä.
Jos on esimerkiksi asunut useita vuosia ulkomailla, eikä ollenkaan käynyt kotimaassaan Suomessa, niin tottahan siellä ulkomailla on tullut tosi läheisäkin ystäviä.
Mutta ei se vähennä sitä välittämistä ja huolta, siellä kotimaassa asuvista läheisitä.
He ovat edelleen mielessä ja sydämessä, vaikka ei heitä usein tapaakaan.
Kokonaan eri asia on sitten se, jos on huonot välit läheisiin sukulaisiin tai ei tule heidän kanssa toimeen ollenkaan. Silloin hyvät ystävät voivat korvata sukulaiset.
Mä ajattelen tämän asian sen perusteella, mitä on valmis tekemään toisen ihmisen vuoksi. Esimerkiksi jos mulla olisi viikon lomareissu varattuna ja lähtö ylihuomenna, mutta sitten ystäväni tai siskoni joutuisi vakavaan autokolariin ja sairaalaan. Peruisinko lomareissuni ystäväni vuoksi? En. Peruisinko lomareissuni siskoni vuoksi? Kyllä. Tai ottaisinko esim palkatonta vapaata töistä voidakseni tehdä jonkin asian toisen puolesta? Ystävän kohdalla en, sukulaisen kohdalla kyllä. Mulle sukulaiset ovat tärkeämpiä, koska heistä huolehdin ja he huolehtivat tarvittaessa minusta. Ystäviltä en kehtaisi edes pyytää samanlaista apua kuin sukulaisiltani.
Ei sinulla taida oikeita ystäviä olla. Itselle ainakin ystävät ovat tarkeät. Lasteni edelle ei mene kukaan, mutta ystäviä olen valmis auttamaan siinä missä sukua. Minulla on vain kaksi ystävää. Ovat todella tärkeät elämässäni. Luotan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallien kysymys ap.
Ei tuollaiseen ole mitään yhtä ainoaa oikeaa vastausta.
Sehän riippuu aivan ihmisten välisistä suhteista ja läheisyydestä.
Jos on esimerkiksi asunut useita vuosia ulkomailla, eikä ollenkaan käynyt kotimaassaan Suomessa, niin tottahan siellä ulkomailla on tullut tosi läheisäkin ystäviä.
Mutta ei se vähennä sitä välittämistä ja huolta, siellä kotimaassa asuvista läheisitä.
He ovat edelleen mielessä ja sydämessä, vaikka ei heitä usein tapaakaan.
Kokonaan eri asia on sitten se, jos on huonot välit läheisiin sukulaisiin tai ei tule heidän kanssa toimeen ollenkaan. Silloin hyvät ystävät voivat korvata sukulaiset.
Mä ajattelen tämän asian sen perusteella, mitä on valmis tekemään toisen ihmisen vuoksi. Esimerkiksi jos mulla olisi viikon lomareissu varattuna ja lähtö ylihuomenna, mutta sitten ystäväni tai siskoni joutuisi vakavaan autokolariin ja sairaalaan. Peruisinko lomareissuni ystäväni vuoksi? En. Peruisinko lomareissuni siskoni vuoksi? Kyllä. Tai ottaisinko esim palkatonta vapaata töistä voidakseni tehdä jonkin asian toisen puolesta? Ystävän kohdalla en, sukulaisen kohdalla kyllä. Mulle sukulaiset ovat tärkeämpiä, koska heistä huolehdin ja he huolehtivat tarvittaessa minusta. Ystäviltä en kehtaisi edes pyytää samanlaista apua kuin sukulaisiltani.
Ei sinulla taida oikeita ystäviä olla. Itselle ainakin ystävät ovat tarkeät. Lasteni edelle ei mene kukaan, mutta ystäviä olen valmis auttamaan siinä missä sukua. Minulla on vain kaksi ystävää. Ovat todella tärkeät elämässäni. Luotan täysin.
Ehkä ystäväni eivät sitten ole mulle sun määrittelemälläsi tavalla oikeita ystäviä, koska en olisi valmis perumaan lomareissuani tai ottamaan palkatonta vapaata heidän vuokseen. Ja monia muitakin vastaavia asioita. Kyllä mullekin ystävät ovat tärkeitä ihmisiä, mutta eivät verrattavissa sukulaisiin. Mulla on eräänlainen "veri velvoittaa" -asenne.
Serkun kanssa on tunnettu 3v iästä lähtien, meillä on paljon muistoja, joita ei muilla ole. Parhaan ystäväni olen tuntenut vain4 vuotta.
Sukulaiset. Heistä vanhimmat olen tuntenut syntymästäni asti. Nuoremmista on automaattisesti tullut rakkaita heidän syntymästään asti. Se vain on joku geneettinen side.
Vaikka on se sosiaalinenkin side. Rakkaimmat sukulaislapsistani eivät ole minulle biologista sukua vaan niin sanottuja bonuslapsia, sukuun valmiina tuotuja. Mutta niin rakkaita siitä hetkestä lähtien, kun heidät ensimmäisen kerran näin.
Lähimmät sukulaiset eivät ole ystäviä. Tyhmää edes luulla. Vaikka haluasi, niin joku hullu pilaa kumminkin sen ystävyyden. Se hullu sukulainen itse.
Ystävät. Ne voi valita tosin kuin sukulaisiaan.