Lue keskustelun säännöt.
Onko sellainen ihminen varmuudella läheisriippuvainen, jonka onnellisuus riippuu toisesta ihmisestä?
13.06.2021 |
Esim. Onko sellainen äiti läheisriippuvainen, joka sanoo olevansa onnellinen, jos hänen aikuinen lapsensa on onnellinen?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvaisuus ei ole oikea psykologinen ilmiö. Se on populaari-ilmaisu kuten ovat curling-vanhemmuus jne. Lähtöisin yleensä aina yhden Bestseller-kirjailijan teoksesta ja sitten sillä selitetään yhtä sun toista.
Itse olen 150% onnellinen aina, kun mieheni on luonani ja en todella osaa kuvitella elämääni ilman häntä, vaikka saattaa olla päiviä ettemme kuule toisistamme mitään, mutta olen kuitenkin 100% onnellinen silloin kun olen yksin. Olenko läheisriippuvainen?
On. Itsenäisen ihmisen onni ei riipu muiden onnellisuudesta. Jokainen on oman elämänsä seppä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 150% onnellinen aina, kun mieheni on luonani ja en todella osaa kuvitella elämääni ilman häntä, vaikka saattaa olla päiviä ettemme kuule toisistamme mitään, mutta olen kuitenkin 100% onnellinen silloin kun olen yksin. Olenko läheisriippuvainen?
Kyllä olet. Miten olet ajatellut selvitä jos miehesi kuolee vaikka kuukauden kuluttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole. Ei todellakaan.
Läheisriippuus on myös sellaista, että elää huonossa suhteessa, vain sen toisen osapuolen takia, tietyistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
On. Itsenäisen ihmisen onni ei riipu muiden onnellisuudesta. Jokainen on oman elämänsä seppä.
Väärin.
Läheisriippuvuus ei ole tuollaista. Sinulla ei ole alkeellisintakaan käsitystä siitä, mitä läheisriippuvuus tarkoittaa oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Läheisriippuvainen ei kestä muiden pahaa oloa joten yrittää pitää kaikki tyytyväisenä keinolla millä hyvänsä. Tämä johtuu siitä, että läheisriippuvainen itse joutui lapsuudessaan vastaamaan vanhempiensa tunne-elämästä/ perheen tasapainosta/ oli syntipukkilapsi/ ja kantamaan vanhempiensa suhteesta emotionaalisen vastuun. Hänellä ei ole luottamusta siihen että muut ihmiset pärjäävät itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 150% onnellinen aina, kun mieheni on luonani ja en todella osaa kuvitella elämääni ilman häntä, vaikka saattaa olla päiviä ettemme kuule toisistamme mitään, mutta olen kuitenkin 100% onnellinen silloin kun olen yksin. Olenko läheisriippuvainen?
Kyllä olet. Miten olet ajatellut selvitä jos miehesi kuolee vaikka kuukauden kuluttua?
Jos elän yksin omine rahoineni nytkin ja olen silti 100% onnellinen ilman miehen läsnäoloa, miksen pärjäisi? Mies tekee minut vain normaalia 100% onnellisuutta vielä onnellisemmaksi. Ei minun onni mene 150% miinukselle miehen kuolemasta, toki hetkellisesti suruajaksi , mutta sen jälkeen olen taas 100% onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvaisuus ei ole oikea psykologinen ilmiö. Se on populaari-ilmaisu kuten ovat curling-vanhemmuus jne. Lähtöisin yleensä aina yhden Bestseller-kirjailijan teoksesta ja sitten sillä selitetään yhtä sun toista.
Älä sössötä paskaa.
Se on tunnettu termi koko maailmassa ja kuten jo tälläkin palstalla on nähty, vain muutama käsittää ja tietää mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Nämä mammat palstalta ovat niin tyhmiä ja tietämättömiä, että kauhistuttaa.
On kuin muukin riippuvuus, vaikka alkoholismi. Ei se enää tietyn vaiheen yli edes tee onnelliseksi, se voi olla hirveää, mutta koska on riippuvuus, siitä ei pääse irti.
Äidin onni lapsen puolesta on sitä harvinaista pyyteetöntä rakkautta, mitä ei koskaan ole liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvaisuus ei ole oikea psykologinen ilmiö. Se on populaari-ilmaisu kuten ovat curling-vanhemmuus jne. Lähtöisin yleensä aina yhden Bestseller-kirjailijan teoksesta ja sitten sillä selitetään yhtä sun toista.
Älä sössötä paskaa.
Se on tunnettu termi koko maailmassa ja kuten jo tälläkin palstalla on nähty, vain muutama käsittää ja tietää mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Nämä mammat palstalta ovat niin tyhmiä ja tietämättömiä, että kauhistuttaa.
Sinulla meni ohi. Ei tunnettavuus tee asiasta automaattisesti jotain asiantilaa ns. luonnolliseksi. Point is. Loppujen lopuksi lähes kaikki psykologiaan liittyvät diagnoosit perustuvat aika pitkälti kulttuurillisiin käsityksiin. Joskus vaikka 150-vuotta sitten kukaan tuskin olikaan kuullut mistään läheisriippuvaisuudesta.
En tiedä voiko äiti-lapsi suhdetta verrata muihin suhteisiin? Kai siitä lapsesta on jollain tasolla huolissaan aina tai toivoo hyvää. Toki on niitäkin joille lapset on tärkeitä vain itsekkäistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 150% onnellinen aina, kun mieheni on luonani ja en todella osaa kuvitella elämääni ilman häntä, vaikka saattaa olla päiviä ettemme kuule toisistamme mitään, mutta olen kuitenkin 100% onnellinen silloin kun olen yksin. Olenko läheisriippuvainen?
Olisitko 100% onnellinen ilman puolisoasi?
Läheisriippuvuus on jonkinlainen kiintymyssuhdehäiriö. Kun ei lapsena ole tullut kunnolla kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi, sitä jonkinlaista turvallisuuden, eheytymisen tunnetta hakee sitten aikuisenakin.
Kyseessä on vakava tila: näitä ihmisiä saatetaan käyttää hyväksi. Koska heillä on aina ollut jotenkin epämukava olo, heitä on kiusaajien helppo kiusata myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 150% onnellinen aina, kun mieheni on luonani ja en todella osaa kuvitella elämääni ilman häntä, vaikka saattaa olla päiviä ettemme kuule toisistamme mitään, mutta olen kuitenkin 100% onnellinen silloin kun olen yksin. Olenko läheisriippuvainen?
Olisitko 100% onnellinen ilman puolisoasi?
No eihän se olisi, kun ei osaa edes kuvitella elämää ilman häntä.
Pahinta riippuvuutta potenssiin 100.
Tuo ukko kun pettäisi ja jättäisi, muijan elämä olisi säpäleinä.
Eikö läheisriippuvuus alun perin tarkoittanut jostakin asiasta riippuvaisen henkilön läheisiä? Tyyliin alkoholistin vaimo. Joka tavallaan on osa sitä riippuvuutta. Ja vähitellen sitä on alettu käyttää eri merkityksessä, eli että joku olisi itse riippuvainen läheisistään.
Vierailija kirjoitti:
On. Läheisriippuvainen ei kestä muiden pahaa oloa joten yrittää pitää kaikki tyytyväisenä keinolla millä hyvänsä. Tämä johtuu siitä, että läheisriippuvainen itse joutui lapsuudessaan vastaamaan vanhempiensa tunne-elämästä/ perheen tasapainosta/ oli syntipukkilapsi/ ja kantamaan vanhempiensa suhteesta emotionaalisen vastuun. Hänellä ei ole luottamusta siihen että muut ihmiset pärjäävät itsenäisesti.
Äidin ja lapsen suhde on kuitenkin poikkeuksellinen. Jos kyse nuoresta (aikuisesta) äidillä voi olla hyvä syy huolestua lapsensa pärjäämisestä. Minä tulen surulliseksi, jos kuulen, että lapseni ei ole henkisesti tasapainossa. Toivoisin kovasti hänelle helpompaa elämää kuin itselläni on ollut. Sääliksi käy. Lisäksi herää syyllisyys, että olen periyttänyt hänelle psyykkisesti hauraan luonteeni. (Jonka olen itsekin perinyt...)
Mutta en ikimaailmassa sanoisi lapselleni, etten voi olla onnellinen ellei hänkin ole. Sehän kuulostaa lähes kiristykseltä! Typerältä joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö läheisriippuvuus alun perin tarkoittanut jostakin asiasta riippuvaisen henkilön läheisiä? Tyyliin alkoholistin vaimo. Joka tavallaan on osa sitä riippuvuutta. Ja vähitellen sitä on alettu käyttää eri merkityksessä, eli että joku olisi itse riippuvainen läheisistään.
Alkoholistin vaimo on läheisriippuvainen kuten on myös alkoholistikin. Kaikki alkoholistit on läheisriippuvaisia, heille kohde on vain alkoholi.
.