Lue keskustelun säännöt.
Hävettää olla iloinen siitä, että lapset tulleet ruumiinrakenteessaan isäänsä eikä minuun...
02.09.2009 |
Itse olen ylipainoinen ja mieheni on laiha-luikku :). Molemmat tyttöni 4v ja 2v ovat todella pienikokoisia, hentoja ja hoikkia... Neuvolassa tutkittu, mutta koska kehittyvät normaalisti ja pituuskasvu normaalia, eivät ole puuttuneet.
Molemmilla todella hyvä ruokahalu, eivät nirsoile, vaan kaikki maistuu.
Juttelin parhaan ystäväni kanssa tässä päivänä eräänä siitä, miten yhteiskunta suhtautuu varmasti ikuisesti neatiivisesti ylipainoisiin.. sitä ei muuta mitkään "antaa kaikkien kukkien kukkia" ja "jokaisella on oikeus olla sellainen kuin haluaa" puheet..
Me molemmat on aloitettu elämäntapamuutos nyt syksyllä ja hyvässä mallissa onkin menossa tällä hetkellä :). Itseäni eikä miestäni kiloni eivät pahemmin ole koskaan häirinneet, mutta minulla on 1tyypin diabetes joten jo sen takia ylipaino on riskaabeli homma.. jos nimittäin haluan elää pitkään. Tästä syystä elämäntaparemontti alkoi olla ajankohtainen.
Totesin keskustelumme päätteeksi ystävälleni, että kaiken puhumamme jälkeen olen silti äärimmäisen iloinen siitä, että tyttäreni ovat tulleet ruumiinrakenteeltaan - ainakin toistaiseksi - mieheeni, eivätkä minuun. Ajattelen nimenomaan kouluun menoa ja sitä, miten julmia lapset voivat olla toisilleen... Ystäväni kertoi, että häntä kiusattiin painon takia ala-asteella tosi rankasti.. minua yritettiin kiusata, mutten koskaan antanut periksi kiusaamiselle vaan annoin samalla mitalla takaisin. Vähitellen yrityksetkin kuivuivat kokoon :).
Vähän mua kyllä hävettää omat ajatukseni, sillä tottakai ajattelen, että jokainen ihminen saa olla täsmälleen sen näköinen kuin haluaa! Jos ei pidä ulkonäöstään, täytyy asialle tehdä jotain, mutta kellään muulla ei ole oikeutta tulla arvostelemaan ja mollaamaan.
Nyt vain toivon, että osaan tulevaisuudessa opettaa omat lapseni suvaitsevaisiksi ja toiset huomioon ottaviksi ihmisiksi, jollaisena näen itsenikin.
Kommentit (3)
vähän outoja hävetyksen ja stressaamisen aiheita ;). Mä olen aina ollut tämmönen.... Kun tytöt oli hoidossa, hain heidät kotiin joskus aikaisemmin, kun ajattelin, että hoitaja haluaisi ehkä tehdä muutakin!! Vaikka se oli sen työtä!!!!!!!!!!!! :D. Tiedän, olen vähän skitso...
Tytöt on nyt 4,5v ja 2,5v... vielähän ei tiedä miten tuo kroppa tosta kehittyy, mutta lähinnä ajattelenkin, että jos tämä sama kehitys pysyy ikuisesti :)..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinusta oikeasti saisi toivoa, että lapsi olisi ja säilyisi mahdollisimman terveenä? Itsekin tiedät ylipainon terveysriskit, joten miksi ihmeessä toivoisit niitä lapsillesi?
Minäkin toivon, että lapsemme tulevat minuun ja isäänsä siinä, että eivät ala tupakoida ja olen hirveän iloinen siitä, että he ovat tulleet meihin myös siinä, että heillä ei ole allergioita. Samoin olen äärettömän iloinen siitä, että vaikuttaisi tällä hetkellä siltä, että yksikään lapsistani, ei ole perinyt minulta ADHD:ta. Tosin pienimmistä ei vielä voi sanoa mitään varmaa, mutta vaikuttavat vain tavallisen vilkkailta ja osaavat keskittyä ikätasoisesti. Enkä koe asiasta minkäänlaista syyllisyyttä tai häpeä iloani.
Meillä on tyttö tullut muhun ja poika taas selvästi isäänsä. Nyt vasta tullut selvästi esiin kun lapset on vähän isompia.