Lue keskustelun säännöt.
Komentaako teidän pienet lapset teitä koko ajan ja millä sen saa loppumaan?
10.06.2021 |
Meidän kolmevuotias komentaa aivan tauottaa koko ajan. Ei niinkään mielestäni uhmakohtauksen tyyppisesti, että "en halua pukea" tai "en halua sitä ja tätä" vaan komentaa minua tekemään asioita tai että en saisi tehdä asioita. Komentaa, että en saa istua tai minun pitää istua. Tai että en saa pitää käsiä tietyssä asennossa tai minun pitää pitää käsiä tietyssä asennossa. Tai en saa puhua tai minun pitää puhua jne. Komentaa kovaan ääneen ja kun aina huomaa että komentamisella ei ole mitään vaikutusta niin alkaa vain huutamaan yhä kovempaa. Ja lopulta itkemään.
Lapsi ei ole koskaan komentamalla saanut asioita tapahtumaan tai tahtoaan läpi. Tästä olen ollut aina todella johdonmukainen. Pyytämällä ja keskustelemalla saa vaikuttaa asioihin kyllä (etenkin omiin asioihinsa), mutta ei saa päättää sitä mitä äiti tekee tai vaikka missä asennossa äiti istuu. Tätä komentamista on jatkunut jo todella pitkään ja alan hermostua kohta siihen. Lapsi tietää kyllä että ei saa komentaa, siitä ei siis ole kyse. Ja noin muuten kehun lasta usein ja paljon kun toimii hienosti ja muutenkin lapsi saa minulta paljon aikaa ja huomiota.
Miten tämän saa loppumaan?
Kommentit (34)
En ymmärrä mikä siinä noin paljon ärsyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä siinä noin paljon ärsyttää?
Lähinnä se että päivät saattaa olla täynnä komentamista joka aina yltyy huudoksi ja itkuksi. Se väsyttää aika paljon kun mikään asia ei suju ilman huutoa, pieni eikä nopeakaan. Ap
Vähän joo. Meillä enimmäkseen leikkien yhteydessä halusi sanella, miten asiat menee. Käytiin läpi, että muillakin on mielipiteitä, eikä niitä voi jyrätä. En tiedä oliko vaikutusta, auttoiko aika vai se, että päiväkodissa on ikäistä seuraa, joita ei voi niin helposti pomottaa kuin nuorempia tai aikuisia, joilla ei ole todellista motivaatiota vääntää siitä, liikkuuko lego-ukko vasempaan vai oikeaan.
Luultavasti vain joku vaihe. Itse en ottaisi komentelua kuuleviin korviini. Kertoisin lapselle ensin, että lapsen tehtävä ei ole komentaa aikuista ja jos komentelu/huutaminen jatkuu, niin jättäisin lapsen kokonaan huomioimatta. Kun tilanne rauhoittuu, selittäisin uudelleen, ettei meidän perheessä lapset komentele aikuisia.
Uskon kyllä, että menee ajan kanssa ohi. Kärsivällisyys ja johdonmukaisuus kunniaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opeta lapselle kohteliasta puhetapaa. Tartu komentamiseen heti ja korjaa " Voisitko ystävällisesti istua?", tai "Ole hyvä ja istu alas." Ei lapsi opi, jollei sitä ohjaa ja opeta. Nuo pikkuiset imee itseensä vaikutteita, joten täytyy muistaa aina korjata lapsen sanomiset kohteliaalla käytöksellä. Aikaahan se vie, mutta on palktsevaa.
Meillä esikoinen teki tuota. Minusta pojalla oli tuollaisena hetkenä itsellään todella kurja olo ja yritti väkisin saada riidan aikaiseksi. Jatkoi ja lopulta itki ja raivosi. Sattumalta huomasin että tätä oli aina tasan 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Kun pähkinät jätettiin ruokavaliosta niin komentelu ja kiukku loppui.
Myöhemmin alkoi uudelleen ja taas kyse ruokaaine allergioista. Pojalle tuli noin 6kk välein aina joku uusi ruokaaine joka ei sopinut vaan sai kurjan olon. Toisaalta aina välillä vanha sopimaton aine rupesi sopimaan.
Nyt pojalla ikää 18 v ja nykyään sanoo että huono olo tulee enää pähkinöistä, mintusta ja sipulista jos syö sitä kypsentämättömänä. Vasta noin 8-9 v iässä oppi sanomaan että allergia huono olo. Siihen asti aina vaan komeneli ja raivosi.
Ja ennen luulottelua niin pojan allergiat näkyivät ihan allergiatesteissäkin. Mitään muuta oiretta en koskaan huomannut kuin komentelu ja kova raivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittää laumanjohtajaksi. Vähän niin kuin koiranpentu, jos sitä ei kouluteta.
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapselle kohteliasta puhetapaa. Tartu komentamiseen heti ja korjaa " Voisitko ystävällisesti istua?", tai "Ole hyvä ja istu alas." Ei lapsi opi, jollei sitä ohjaa ja opeta. Nuo pikkuiset imee itseensä vaikutteita, joten täytyy muistaa aina korjata lapsen sanomiset kohteliaalla käytöksellä. Aikaahan se vie, mutta on palktsevaa.
Puhun lapselle usein kohteliaalla tavalla mutta kyse ei ole nyt puhetavasta vaan siitä että hän yrittää tauotta määrätä kaiken minun tekemisen, sunnilleen istuma-asennostani lähtien ja kun ei tietenkään siinä onnistu niin alkaa huutamaan ja itkemään. Ei hän saisi äitiä määrätä edes kohteliaalla puhetavalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapselle kohteliasta puhetapaa. Tartu komentamiseen heti ja korjaa " Voisitko ystävällisesti istua?", tai "Ole hyvä ja istu alas." Ei lapsi opi, jollei sitä ohjaa ja opeta. Nuo pikkuiset imee itseensä vaikutteita, joten täytyy muistaa aina korjata lapsen sanomiset kohteliaalla käytöksellä. Aikaahan se vie, mutta on palktsevaa.
Miks lapsen pitäis edes kohteliaasti komentaa äitiä tekemään sitä sun tätä? Äiti istuu milloin haluaa ja miten haluaa.
8 jatkaa
meillä nuo kohtaukset kestivät yleensä reilun tunnin. Jos antoi heti antihistamiinin niin kohtaus loppui yleensä noin 10-15 minuuttia lääkkeen annosta (juuri tuo aika menee että lääke alkaa tehota).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istu lapsen kanssa lattialle ja pelatkaa jotakin peliä, johon lapsen kognitiiviset taidot riittävät. Meillä tuon ikäiselle on toiminut Muumien kalastuspeli.
Lapsi oppii vastavuoroista toimintaa, ja sinäkin toimit yhteisten pelisääntöjen mukaan. En mitenkään vihjaa, että olisit erityisen kova komentelemaan, mutta kolmevuotiaan näkökulmasta arki on helposti sitä että aikuinen käskee ja lapsi tekee - tai sitten todennäköisemmin ei tee. Sellaisesta kokemuksesta tuo komentelemaan tarve kumpuaa.
Minä sanon pikku komentajille suunnilleen näin:
-Minuahan eivät lapset komenna
- Täällä ei lapset määrää
- Aikuinen päättää mitä tehdään, et sinä
- Sinä et sanele kuinka minun tulee toimia
Kuulistaa aika tylyltä, mutta tällä tavoin olen saanut lapset lopettamaan komentamisen. Jos lapsi alkaa itkemään, sanon aika suoraan että turha itkeä, en halua kuunnella turhaa itkua, se ei kuulosta mukavalta.
Jonkun mielestä tämä on väärä taktiikka, mutta minun mielestäni lapsi ei mene rikki sillä, että hänelle kertoo totuuden, koska näinhän se kerta on, ettei lapsi päätä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kaikille parempi, jos ihmiset joilla ei ole auktoriteettia eivät lisääntyisi
Vierailija kirjoitti:
Istu lapsen kanssa lattialle ja pelatkaa jotakin peliä, johon lapsen kognitiiviset taidot riittävät. Meillä tuon ikäiselle on toiminut Muumien kalastuspeli.
Lapsi oppii vastavuoroista toimintaa, ja sinäkin toimit yhteisten pelisääntöjen mukaan. En mitenkään vihjaa, että olisit erityisen kova komentelemaan, mutta kolmevuotiaan näkökulmasta arki on helposti sitä että aikuinen käskee ja lapsi tekee - tai sitten todennäköisemmin ei tee. Sellaisesta kokemuksesta tuo komentelemaan tarve kumpuaa.
Pelaamme paljon ja lapsi saa usein ohjata peliä jos haluaa, myös leikin hänen kanssaan paljon ja lapsi saa sitäkin ohjata halutessaan. En mielestäni komenna paljon vaan pyrin hienovaraisemmin ohjaamaan lasta eri tilanteissa. Ja ennakoimaan paljon esim niin että en koskaan käske lasta yllättäen lopettamaan leikkiä ja syömään vaan kerron aina ajoissa että kohta aika lopetella leikki ja muistutan pari kertaa että nyt viimeiset jutut ja sitten ruoka-aika. Ap
Tulee mieleen, että onko hän mahdollisesti yleensäkin tarkka siitä missä tavarat säilytetään tai mitenpäin lusikka on pöydällä? Sellaista ikäänkuin pakko-oireisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon pikku komentajille suunnilleen näin:
-Minuahan eivät lapset komenna
- Täällä ei lapset määrää
- Aikuinen päättää mitä tehdään, et sinä
- Sinä et sanele kuinka minun tulee toimiaKuulistaa aika tylyltä, mutta tällä tavoin olen saanut lapset lopettamaan komentamisen. Jos lapsi alkaa itkemään, sanon aika suoraan että turha itkeä, en halua kuunnella turhaa itkua, se ei kuulosta mukavalta.
Jonkun mielestä tämä on väärä taktiikka, mutta minun mielestäni lapsi ei mene rikki sillä, että hänelle kertoo totuuden, koska näinhän se kerta on, ettei lapsi päätä asioista.
Nämä olen hänelle rauhallisesti ja jämäkästi sanonut monta kertaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että onko hän mahdollisesti yleensäkin tarkka siitä missä tavarat säilytetään tai mitenpäin lusikka on pöydällä? Sellaista ikäänkuin pakko-oireisuutta.
On vähän sellainen joo. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapselle kohteliasta puhetapaa. Tartu komentamiseen heti ja korjaa " Voisitko ystävällisesti istua?", tai "Ole hyvä ja istu alas." Ei lapsi opi, jollei sitä ohjaa ja opeta. Nuo pikkuiset imee itseensä vaikutteita, joten täytyy muistaa aina korjata lapsen sanomiset kohteliaalla käytöksellä. Aikaahan se vie, mutta on palktsevaa.
Miks lapsen pitäis edes kohteliaasti komentaa äitiä tekemään sitä sun tätä? Äiti istuu milloin haluaa ja miten haluaa.
Kolmevuotiaat ovat pieniä apinanpoikia, ja oppivat parhaiten mallista. Joten jos lapsi tekee mitä haluaa ja miten haluaa, voi olla että se on opittu läheltä.
Ei pidä antaa lapsen pompottaa itseään, mutta aina on viisasta panostaa ennemmin myönteiseen kommunikaatioon ja yhdessä toimimiseen kuin juupaseipäs-jankutukseen.
-eri.
Välillä. En tiedä miten saisi loppumaan. Ehkä ikä lopulta opettaa?