Mä en osaa tehdä mitään oikein.

Entä jos osaisit ajatella niin, että olet paras mahdollinen äiti lapsellesi?



Näitä besserwisserejä on maailma pullollaan ja aina jonkkun kokemus on toinen kuin jonkun toisen.



Mun mielestä on aika sama millä ne kiinteät aloittaa, mikä vaan on itselle kätevä ja lapselle menee kaupaksi. Ei liene jäänyt yksikään lapsi vain yhden ruoka-aineen varaan loppuiäkseen. Jos nyt jotain sanoo, niin peruna ei ehkä ole paras aloitusruoka, koska se ummettaa helposti. Vaan toisaalta onhan se halpa ja helppo keittää. Tiedän useammankin lapsen, jotka on aloittaneet maissinaksuilla.



Luota itseesi.

uskalsin jo sanoa, että omahan on lapseni ja kolmannen lapsen kohdalla totesin, että saat ilomielin hoitaa vauvaani kun lähden baariin ja harrastamaan (eipä kukaan tarjoutunut). Koita jaksaa, ihan kelpo 10-vuotias noilla konsteilla tuli!

Ikävä kyllä jokainen äiti joutuu joskus kuulemaan tuollaista kakkaa. Valittaja saattaa usein olla esim. anoppi. Unohda todellakin kaikki haukut ja moitteet. Kun lapsesi on terve, onnellinen ja kehittyy normaalisti, olet maailman paras äiti!

Olen jaksanut kuopuksen valvomiset ja imetän edelleen 1vuotiasta öisin koska hän rintaa haluaa, nukutan myös kuopustani vieressä koska äidin kainalossa hän nukkuu parhaiten. Kiinteät aloitin päärynällä koska sitä sattui kaapista löytymään. Kukaan kolmesta lapsestani ei ole ollut yöhoidossa enkä ole käynyt baareissa lasten syntymän jälkeen, en sellaista enää edes kaipaa. Minulle riittää leffailta kotisohvalla miehen kainalossa. Pidän itseäni mahtavana äitinä koska olen seurannut omia vaistojani ja tuntemuksiani sekä ennen kaikkea lapseni valmiuksia enkä ole väkisin huudattamalla ja hermoilemalla yrittänyt pakottaa lapsiani neuvolan tuputtamiin kaavoihin.

..sillä niin kuin joku jo totesi; luota itseesi sillä olet paras mahdollinen äiti lapsellesi. Vauvat ja isommatkin lapset (kuten me aikuisetkin) tarvitsemme läheisyyttä. Miksei siis nukkua lähekkäin? Hän on nyt yli 1 v. ja edelleen välillä nukkuu meidän vieressä, esim. jos herää painajaiseen, vaikka hänen oma sänky on aivan sängyssämme kiinni. Teet ratkaisusi tilanteen mukaan mikä on teille parasta ja turvallista:-) Minä aloitin kiinteät bataatilla koska soseutettu peruna on niin mauton että en olisi halunnut antaa sitä lapselleni. Peruna maistuu vatsa nyt kun hän voi itse sitä syödä lohkoina. Hyvin varhaisessa vaiheessa keitin esim. sitä perunaa valkosipulin ja yrttien kera niin johan kelpasi! Neuvoja olen siis minäkin kuullut tämän esikoiseni kanssa ja silloin kun hän oli pienempi olin herkempi. En ymmärtänyt miksi ei voi lapsen kohdalla muutama sukulainen tajuta että edelleen ollaan samoja erilaisia ihmisiä. Jokaisessa perheessä omalla tavallaan. Pienistä viis, kunhan lapsemme olisivat terveitä!

myös ulospäin. Silloin ei kukaan tule mussuttamaan. Itselleni ei kukaan ole poikkipuolista sanaa sanonut, vaikka puolitoista vuotias nukkuu vielä tissi suussa vieressäni:) Eivät uskalla, nääs.

Yhtä-äkkiä kaikki ne asiat, jotka esikoisen kanssa oli hirveän vaikeita, olikin hirveän helppoja. :) Ihan kummista asioista sitä ottikin paineita ekan kanssa. Eihän sitä silloin tietenkään tajunnut. Mutta usko pois ap, näin se on. :)

siis oikeita ratkaisuja ei lasten kasvatuksessa ole olemassakaan ! Jokaisen on vain valittava se omaan elämään sopivin vaihtoehto. Tee asiat toisin vasta kun itse olet sitä mieltä ja olet keksinyt paremman tavan.



Ja ei taida sinua lohduttaa tieto että minun lapseni ovat jo 11 ja 7 vuotiaita ja viimeksi viime viikolla itkin olevani maailman surkein äiti. Eli ei ole mikään vauva-aikainen ongelma.



Mutta neuvoksi siis, että pienet itkut välillä ja sitten taas ylväästi eteenpäin!

Kiitos kommenteista, "mukava" kuulla että muillakin on vastaavaa. Kyllähän minä tiedän että olen paras äiti omalle lapselleni, ja olenkin pyrkinyt tekemään asiat niin kuin minusta parhaalta vaikuttaa.Ja vauvani on ihana ja onnellinen, näin luulisin ainakin. Ärsyttää vaan kun saa jatkuvasti olla puolustelemassa ja selittelemässä ratkaisujaan. Esim juuri tuo vieressä nukkuminen, yöheräämiset on raskaita just tasan siihen asti kunnes lopetin sen älyttömän ravaamisen pinnasängyn ja oman sänkymme välillä, ja otin vauvan viereeni nukkumaan. Sen jälkeen ollaan kaikki nukuttu paremmin.

Mutta jotenkin sitä on niin vietävissä esikoisen kanssa ainakin, kun tietysti tahdon että lapsellani on kaikki asiat hoidettu niin hyvin kuin mahdollista.

unohdin tunnustaa synneistä suurimman, nimittäin vauvani on 8kk ikäinen, ja silti syö vielä 2-3 kertaa yössä. Tämäkin asia vaivaa eniten kaikkia ulkopuolisia.



ap

mä vaan olen 24-vuotias, jonka ensimmäinen lapsi on jo 4-vuotias, ja toinen 4kk.



ensimmäisellä oli aikoinaan koliikki, ja se johtui siitä, että mä tein kuulemma kaiken väärin. imetys ei onnistunut, joten sai pullomaitoa - ja tämä oli aivan kamalaa ja todiste mun huonosta äitiydestäni. hän nukkui omassa huoneessa ja omassa sängyssä, ja se oli aivan väärin, olisi pitänyt väkisin vieressä nukuttaa. ja kun aloitettiin soseet hänelle 4kk:n iässä, niin monen mielestä olisi pitänyt vielä odottaa. kaikki muutkin asiat tein ihan väärin, mutta onneksi mies oli silloinkin niin hyvä että tuli ihan normaali tuostakin lapsesta.



tämä kuopus nukkuu vieressä, on täysimetyksellä eikä kertaakaan ole annettu vielä edes maistiaisia soseista - ja nyt mä kuuntelen joka välissä sitä, miten pitäisi jo alkaa nukuttaa omassa sängyssä eikä ainakaan vieressä, ja pitäisi imetyksestäkin alkaa jo luopua ettei vaan ole kauaa riippuvainen äidistä, ja herranjestas että kyllä ne soseet ainakin pitäisi jo aloittaa. ja kyllä mä taas olen niin surkea kun en itse tämmöisiä tajua, mutta mähän olen vielä niin nuorikin. ja onneksi mulla on tuo mies, joka osaa ja ymmärtää kaiken.

että kaikki mikä menee hyvin, on äidin ansiota ja kaikki mikä menee huonosti, on äidin syytä.



Sitten kun saa toisen lapsen, tekee kaiken täsmälleen samoin kuin ekan kanssa ja lopputulos onkin eri, sitten tajuaa, että kyse on usein myös lapsesta, ei aina äidistä.



Kaikella kunnioituksella yhden lapsen äitejä kohtaan, mutta usein onnistumiset on vain hyvää tuuria ja epäonnistumiset johtuu lapsen temperamentista (ei siis äidistä). Ja jos jokin juttu toimii teillä, se ei ehkä toimi naapurissa, koska niiden lapsi on erilainen.





Eli älä ota paineita muiden neuvoista, ne ei ole absoluuttisia totuuksia vaan sattuvat nyt vain toimimaan sen yhden lapsen kohdalla. Ja älä itse jakele tietävänä neuvoja muille, koska sekin juttu saattaa toimia vain teillä.





t. ekan lapsen kanssa aikoinaan kompuroinut ja syyllisyyttä tuntenut, nyt 4 lapsen äiti