Töissä itkeminen
Siis itkin tänään töissä ja nyt hävettää :( ja siis asiakaspalvelutilanteessa, kolme asiakasta näki sen mikä ei yhtään auttanu asiaa, vaan aiheutti kovemman itkunpuuskan. Onks töissä itkeminen teidän mielestä noloa vai ihan ok? Kertokaa toki myös omii kokemuksii
Kommentit (19)
Olen itkenyt iltavuorossa, kun koira oli kuollut samana päivänä. Vuosia myöhemmin tuli itku, kun työkaveri ärähti aiheetta. Esimieskin pahoitteli sen äijän moukkamaisuutta.
Tietenkin se on hiukan noloa, mutta tuollaista sattuu toisinaan.
Eiväthän asiakkaat tiedä, miksi sinä itkit, olivat kenties myötätuntoisia, että sinulla on joku hankala juttu ja elämäntilanne menossa, kun itku tuli.
On töissä tullut itkukin. Tai jossain asiointitilanteissa, esim. pankissa.
Ne jotka eivät kestä toisen itkua, ovat tunne-elämältään epätasapainossa. Itku kuuluu normaaliin elämään.
Olen itkenyt töissä joskus hevosen takia, enkä saanut siirrettyä vuoroa. Onneksi sain suurimmaksi osaksi olla pois asiakkaiden silmien alta, mutta en kokenut tilannetta noloksi. Enemmänkin lohduttoman surulliseksi.
En ole itkenyt töissä, mutta joskus käsitellyt jälkikäteen jotain tapahtunutta ja omissa oloissani purkanut harmitusta.
Ihmiset on erilaisia, en ole itse kovin herkkä itkemään. Olen tainnut viimeksi itkeä puolisentoista vuotta sitten kissani kuoltua, sen jälkeen en muista itkeneeni. Toisilla taas itku on herkässä ja se on ihan ok. Toki yrittäisin välttää tilannetta, jossa asiakas näkee itkemisen, mutta jos esim. työkavereiden nähden joskus joku itkee, niin ei se minusta mitenkään noloa ole. Inhimillistä vaan. Toki osa itkeskelee päivittäin, siinä tilanteessa lähinnä alkaa miettimään, onko ihmisellä kaikki ok noin muutenkaan jos ihan kaikki aiheuttaa niin vahvan tunnereaktion. Ei työpaikalla kuitenkaan niin ankeaa tai henkilökohtaisuuksiin menevää pitäisi jatkuvasti olla.
Olen itkenyt töissä. Joskus on ollut henk.koht. surua, joskus taas töissä sattunut paha tilanne, jota olen purkanut itkemällä. Itkeminen on ihan luonnollista eikä sen pitäisi kenellekään aiheuttaa silmien pyörittelyä tai tuhahtelua.
Jos itkeminen töissä on usein toistuvaa, kannattaa tietysti ottaa yhteys työterveyteen tai psykologiin, koska viittaa siihen, että jaksaminen on koetuksella.
Minä pidän ihmisistä joilla on tunteet, eivätkä ole melkein robotiksi muuttuneita. Jos näkisin jonkun itkevän, miehen tai naisen, hän saisi minulta heti 10 pistettä ja papukaijamerkin. Pidän aitoudesta ja aidoista tunteista. Itkeminen on ihanan inhimillistä.
Ihan normaalia on itkeä. Jos itse näkisin aspan itkevän, ajattelisin, että jotain ikävää on sattunut ja kokisin myötätuntoa. Yrittäisin tehdä tilanteesta toiselle mahdollisimman "helpon".
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia on itkeä. Jos itse näkisin aspan itkevän, ajattelisin, että jotain ikävää on sattunut ja kokisin myötätuntoa. Yrittäisin tehdä tilanteesta toiselle mahdollisimman "helpon".
Ihanasti ajateltu. :)
Vierailija kirjoitti:
On töissä tullut itkukin. Tai jossain asiointitilanteissa, esim. pankissa.
Ne jotka eivät kestä toisen itkua, ovat tunne-elämältään epätasapainossa. Itku kuuluu normaaliin elämään.
Minä olen tunne-elämältäni tasapainossa enkä oikein jaksa toisten itkua töissä kuunnella. Se ihmetyttää, miksi se herättää muissa raivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On töissä tullut itkukin. Tai jossain asiointitilanteissa, esim. pankissa.
Ne jotka eivät kestä toisen itkua, ovat tunne-elämältään epätasapainossa. Itku kuuluu normaaliin elämään.
Minä olen tunne-elämältäni tasapainossa enkä oikein jaksa toisten itkua töissä kuunnella. Se ihmetyttää, miksi se herättää muissa raivoa.
Olisitko ehkä joutunut kuuntelemaan ns. tyhjästä märisemistä? Siis että joku työkaveri on itkenyt joka pikkuasiaa kaikissa käänteissä ja työkaverin itkeminen on siksi mielessäsi kokenut inflaation?
Jos mistään tällaisesta ei ole kyse, niin sitten luulen, ettei tunne-elämäsi ole täysin kunnossa, vaan kärsit jonkinasteisesta empatiavajeesta.
Lisää vertaistukea tähän hetkeen?
T. Eri
Mulla kyyneltyy silmät erään miehen ollessa näköpiirissä, töissä siis. En voi häntä saada, ja kaikki haaveet on lakaistu nyt roskiin. Kaikki oli turhaa, merkityksetöntä, leijun irrallisena eikä mistään saa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On töissä tullut itkukin. Tai jossain asiointitilanteissa, esim. pankissa.
Ne jotka eivät kestä toisen itkua, ovat tunne-elämältään epätasapainossa. Itku kuuluu normaaliin elämään.
Minä olen tunne-elämältäni tasapainossa enkä oikein jaksa toisten itkua töissä kuunnella. Se ihmetyttää, miksi se herättää muissa raivoa.
Kuinka vanhempasi reagoivat sinuun, kun itkit? Raivosivatko sinulle? Se voisi olla yksi selitys. Tyyliin että kun sinun ei sallittu itkeä, ei muidenkaan kuuluisi saada. Alitajuisesena reaktiona. Mulla on ollut saman tapaisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On töissä tullut itkukin. Tai jossain asiointitilanteissa, esim. pankissa.
Ne jotka eivät kestä toisen itkua, ovat tunne-elämältään epätasapainossa. Itku kuuluu normaaliin elämään.
Minä olen tunne-elämältäni tasapainossa enkä oikein jaksa toisten itkua töissä kuunnella. Se ihmetyttää, miksi se herättää muissa raivoa.
Kuinka vanhempasi reagoivat sinuun, kun itkit? Raivosivatko sinulle? Se voisi olla yksi selitys. Tyyliin että kun sinun ei sallittu itkeä, ei muidenkaan kuuluisi saada. Alitajuisesena reaktiona. Mulla on ollut saman tapaisia tunteita.
Olen aina nuorempana itkenyt yksin ja salaa, mutta vanhemmiten en pysty enää salaamaan, mikä on noloa ja ylitsepääsemätöntä.
Lapsi itkee salaa ja yksin, kun on saanut monta kertaa kokea torjuntaa tai jopa vihaa vanhemmiltaan. T: kohtalotoveri
Itkupilli menkööt muualle nyyhkimään.
Normaalilla ihmisellä on tunteet, ja ne tulevat joskus esille tahtomattaan, eihän sille mitään voi. Eli on ok.