Outoa, mutta joudun olemaan onnellinen siitä että minulla on alapään herpes (se on myös suussa)

Olin ihan lääpälläni erääseen mieheen, siis pahemmin retkahtanut kuin koskaan, mutta hän ei halunnut tosissaan seurustella kanssani. Olimme (tai luulin meidän olevan) samalla aaltopituudella, teimme kaikkea kivaa yhdessä ja seksiäkin oli.

Hän ei siis kuitenkaan halunnut mitään vakavampaa joten päätimme olla vain ystäviä (ja minä salaa toivoin että vielä joskus saan hänet itselleni, en muuta ajatellutkaan, siitä tuli melkein pakkomielle).



Yritin kuitenkin tapailla muita miehiä, erään kanssa pitkään juttelimme yms. Vaikutti oikein fiksulta, oli hyvännäköinen ja tienasi paljon, eli ulkoisesti loistotyyppi. Sitten päädyimme seksiin asti, ei vaan kertonut että hänellä on herpes. Tuo juttu sitten lopahti kun paljastui ettei meillä ollutkaan kuitenkaan tarpeeksi yhteistä, hän halusi jotain muuta elämältä ja naiseltaan kuin minä.



Palasin yhteen alkuperäisen ihastukseni kanssa, hän halusi jatkaa mutta ei edelleenkään seurustella vakavasti. Seksi ja seura muuten kyllä kelpasi. No sitten erään kerran hän ilmoitti menevänsä lääkäriin, mutta ei sanonut miksi. Tultuaan lääkäristä totesi vaan julmasti että sai minulta herpeksen. Minä olin ihan äimänä, koskaan ei ollut ollut oireita. Mies oli hyvin vihainen vaikka pyytelin anteeksi, ja sanoin etten voinut tietää sillä koskaan ei ollut pienintäkään oiretta ollut. Olimme alussa käyttäneet kondomia, mutta luopuneet siitä kun aikaa oli jo kulunut reilusti. Ja herpes voi tarttua vaikka käyttäisi kondomia, ja suuseksissä jota sitäkin oli jo aiemmin.



Mies suuttui niin että yhtäkkiä ilman mitään varoitusta katkaisi kaikki välit minuun. Ei siis edes ilmoittanut ettei halua enää olla tekemisissä, vaan kertakaikkiaan kerralla kaikki välit pisti poikki (meillä on yhteisiä ystäviä jne.)



Minä olin suruissani jonkin aikaa, sitten rupesin miettimään suhdettamme tarkemmin ja tajusin miten sairas se oli ollut. Ei meistä koskaan olisi tullut toimivaa paria, olin liian riippuvainen miehestä ja hän käytti minua vain hyväkseen. Lisäksi jotain kertonee luonteesta tuo järjetön suuttuminen ja välien kokonaan poikki pistäminen.



Kävin sukupuolitautitesteissä eikä niissä löytynyt mitään. Herpestä eivät testanneet, koska ei ollut oireita, sanoivat ettei sitä minulla todennäköisesti ole.



Kun olin toipunut tästä, aloin etsiä taas miestä itselleni. Tapasinkin sitten nykyisen mieheni, ihastuin ja nyt olemme olleet jo pitkään yhdessä onnellisina ja tasavertaisina kumppaneina. Nykyinen mies sai myös herpeksen, mutta hän vain totesi että taitaapa olla herpes tullut. Ei suuttunut, eikä hermostunut vaan ymmärsi asian. Minullekin on sittemmin tullut silloin tällöin oireita, mutta itse tartunnasta kesti siis vuosia ennen kuin niitä tuli. Suuhunikin olen sen saanut ja välillä on todella kipeitä rakkuloita siellä, mutta silti olen siitä onnellinen.



Jos en olisi saanut herpestä, ei tuo ex-tyyppikään olisi sitä saanut. Minä olisin roikkunut hänessä ties kuinka kauan epätoivoisena enkä olisi etsinyt muuta seuraa. Nykyinen mieheni olisi sillä aikaa löytänyt itselleen jonkun toisen naisen, ja minä olisin edelleen yksin ja onneton ja haikailisin mahdottoman perään.



T:ap