Mistä empatiaa huonoon suhteeseen jääneelle äitipuolelle?

Elikkäs minulla on sellanen tilanne, että isäni "uusi" vaimo on ollut isäni kanssa jo vuosikymmeniä isän jatkuvasta juomisesta, valehtelemisesta ja vähintäänkin henkisestä väki valtaisuudesta huolimatta. Koen tuota isän vaimoa kohtaan suurta halveksuntaa ja vihaa, pidän häntä marttyyrina joka on väkisin tahtonut pilata oman elämänsä. Normaalisti en näin ajattele huonoihin suhteisiin jääneistä, vaan ymmärrän että jos tallotaan vuosia niin on vaikea lähteä. Mietinkin että miten saisin vähän empaattisemman otteen häntä ajatellessani? Taustalla voi vaikuttaa se että hän ei ollut minulle myöskään turvallinen aikuinen, päin vastoin, ja ei kohdellut minua koskaan ikätasoni mukaan, vaan aina joko ihan pienenä tai avuttomana, tai vaihtoehtoisesti sitten meni toiseen ääri päähän, ja kertoi minulle aikuisten asioita joita en pystynyt kantamaan. Kokemuksia? Ajatuksia?