Onko madollista, että aiheutin itse jotenkin lapsettomuuteni?
.Onko madollista, että aiheutin itse jotenkin lapsettomuuteni? Jos olisin uskonut, jotenkin enemmän niin olisiko lopputulos ollut erilainen? Olen alkanut epäillä, että en osannut uskoa riittävästi tai olin liian epäuskoinen, että mitkään hoidot olisivat voineet auttaa ja sitä kautta aiheutin itse onnettoman tilanteeni. Olen miettinyt voiko kenenkään elämäntehtävä olla surullinen loppuelämänsä ajan, kun tämä suru ei ole yli kymmenessä vuodessa helpottanut?
Kommentit (9)
Uskomisella ei ole mitään tekemistä lapsettomuuden kanssa. Piste.
Uskolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tehoaako hoito vai ei.
Nykyään tosin moni nainen vaikuttaa lapsettomuuteensa siten, että jättää yrittämisen liian myöhäiselle iälle.
Hedelmällisyyden laskeminen koskettaa jokaista naista, joten tilastollinen riski lapsettomaksi jäämiseen kasvaa ikääntymisen myötä väistämättä.
Oletko seuraillut jotain Maria Nordinin oppeja?
Siis uskonut mihin? Ei siinä uskoa tarvita että lapsia syntyy. Muutenhan ei tarvittaisi ehkäisyä tai lapsettomuushoitoja.
Eivät parhaatkaan lapsettomuushoidot aina auta. Osa valitettavasti päättyy tuloksettomina.
Mitä hoitoja kokeilit ja kuinka kauan?
Jos jotenkin liikaa "uskoo" ja yrittää psyykata itseään niin siitähän seuraa vaan lisää stressiä, joka ei tietenkään ole hyväksi missään muodossa.
Stressin vaikutusta liioitellaan. Syntyvyys - ja epätoivottujen raskauksien määrä epätoivoisissa tilanteissa - ei muuten olisi mitä on.
Kyllä
Olet edellisessä olemassa olosi madollisessa muodossa ollut suurperheen äiti intiassa.
Myit kaikki tyttäresi 10 vuotiaana pordelliin.
Mieti tarkkaan...
Tykkäätkö currista?