Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voin pahoin parisuhteessani. Miksi en silti voi luovuttaa?
03.06.2021 |
Olenko läheisriippuvainen vai mikähän minulla on ongelmana?
Elämässä on ollut aika kauan jo koko ajan kaikenlaista itsestäni riippumatonta katastrofia, jotka ovat vaatineet kaikki henkiset voimani. Suhde puolisoon on enemmän sellaista huolehtivaa kaveruutta ja arjen jakamista. Ei mitään intohimoa enää hänen puoleltaan ollut vuosiin. Ei seksiä, ei kosketuksia, ei halauksia. Ei mitään fyysistä vahingossakaan.
Tunnen itseni hylätyksi ja torjutuksi ja tätä on jatkunut todella pitkään. Järjellä ajateltuna tiedän, että tästä ei enää tule mitään. Sitten taas toisaalta mietin, että kyllähän tämä näinkin menee, kun on tähänkin saakka mennyt. Olen jo aika vanha. Ehkä pitäisi olla tyytyväinen ihan vaan siihen mitä on.
Joskus haaveilen, että jättäisin ihan kaiken taakseni ja muuttaisin toiselle puolelle maata tai Australiaan
Kommentit (30)
En osaa muuta sanoa kuin että käänny uskoon jos et jo ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että olen tulevaisuudessa ihan samassa tilanteessa. Nyt on tekosyynä lapset, mutta kun kasvavat, niin ei ole enää sitäkään tekosyytä jäädä. Miksi sitä pitää itselleen olla niin ilkeä, ettei tajua erota.
Jeesukselle riittää omana itsenä kirjoitti:
En osaa muuta sanoa kuin että käänny uskoon jos et jo ole.
Uskontoni on henkilökohtainen asiani. Uskon, mutten kirkkoon
Vierailija kirjoitti:
raha?
Ei liity asiaan, sitä ei ole kummallakaan. Eikä juuri velkojakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskontoni on henkilökohtainen asiani. Uskon, mutten kirkkoon
Uskon että Jeesus tai jumala ohjaa uskovaiselle oikeat ihmiset oikeaan aikaa elämässä... Noin pyrin ajattelemaan.
Mullakin oli sellainen olo, molemmat sitkuteltiin lasten takia monta vuotta. Sitten erosin.
Nykyään molemmilla on uudet kumppanit ja ollaan hyvissä väleissä, lapsilla kodit lähekkäin. Ehkä sitkuttelu kuitenkin auttoi ettei kummallakaan ollut enää jatkohaluja ja ero helpohko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kivana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskontoni on henkilökohtainen asiani. Uskon, mutten kirkkoon
Uskon että Jeesus tai jumala ohjaa uskovaiselle oikeat ihmiset oikeaan aikaa elämässä... Noin pyrin ajattelemaan.
Niin. Kaikella on varmaankin tarkoituksensa.
Syytän kaikesta itseäni. Että en ole tehnyt tarpeeksi, en ole yrittänyt.
En ole riittävästi mitään.
Ja taas, järjellä ajateltuna asia ei oikeasti voi olla noin. Olen yrittänyt muuttua, olla parempi ihminen. Olen tehnyt parhaani, moni olisi jo luovuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain yksi elämä. Lähde! Yksin on parempi kuin surullisena toisen kanssa. Tee juuri sitä mitä haluat tai älä tee mitään. Matkusta tai pysy kotona. Mutta päätät itse omasta elämästä. Ota hyppy tuntemattomaan, oot ollut jo tässä liian kauan.
Mitä sinä parisuhteessa kaipaat? Seksiä? Miten tilanne on mennyt tuohon?
Jos kohtelette toisianne hyvin, niin onhan se ystävyyskin paljon, jos olette jo iäkkäitä.
Minä näen paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi avoin suhde, erillään asuminen eli muuttaisit vaikka ulkomaille hetkeksi jne. Oletteko käyneet terapiassa keskustelemassa siitä, että sinä tai ehkä molemmat olette kyllästyneet suhteeseen ja mitä kaikkea sen takana on? Toinen suhde, seksiongelmat, uskottomuus jota ei ole käsitelty jne.
Mutta et anna juuri mitään tietoa tilanteesta, jotta voisi antaa enemmän ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kivana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskontoni on henkilökohtainen asiani. Uskon, mutten kirkkoon
Uskon että Jeesus tai jumala ohjaa uskovaiselle oikeat ihmiset oikeaan aikaa elämässä... Noin pyrin ajattelemaan.
Entä kun ihmiset muuttuu. Kyllä itsekin oli aikoinaan oikea ihminen oikeaan aikaan puolisolleni, mutta nykyään olen ihan psk kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa Eevi Minkkisen kirjoituksia eri kiintymystyyleistä. Minulla silmät avautuivat liian myöhään.
Kannattaa keskustella asiasta ihan sen parisuhteen toisen osapuolen kanssa. Minä en ainakaan haluaisi olla ihmisen kanssa joka on minun kanssa esim. taloudellisen hyödyn tai kulissin takia.
Jo joutui armas aika ja suvi suloinen😑
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä parisuhteessa kaipaat? Seksiä? Miten tilanne on mennyt tuohon?
Jos kohtelette toisianne hyvin, niin onhan se ystävyyskin paljon, jos olette jo iäkkäitä.
Minä näen paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi avoin suhde, erillään asuminen eli muuttaisit vaikka ulkomaille hetkeksi jne. Oletteko käyneet terapiassa keskustelemassa siitä, että sinä tai ehkä molemmat olette kyllästyneet suhteeseen ja mitä kaikkea sen takana on? Toinen suhde, seksiongelmat, uskottomuus jota ei ole käsitelty jne.
Mutta et anna juuri mitään tietoa tilanteesta, jotta voisi antaa enemmän ajatuksia.
Avoin suhde sotii periaatteitani vastaan. Mies on pettänyt. Ei halua terapiaan.
ap
Kannattaa nyt ottaa kunnolla sidukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kuin mun kynästä!!! Samat fiilikset just nyt.
Uskoo ken tahtoo. Aloittaja antaa kirjoituksessaan ymmärtää, ettei seksiä ole ollut parisuhteessa vuosiin. En millään jaksa uskoa jutun olevan totta. Jos seksi loppuu parisuhteesta kokonaan, niin eikös silloin siitä puhuta, että missä vika, kun seksi on loppunut. Ei siihen jäädä vuosiksi ilman seksiä ihmettelemään, että missä vika. Mistä näitä juttuja oikein tulee? Onko muka olemassa ihmisiä, jotka elävät vuosien ajan parisuhteessa, missä ei puhuta asioista? En millään jaksa uskoa, sorry.
Alue: Aihe vapaa
Tää on kuin mun kynästä!!! Samat fiilikset just nyt.