Jos löytäisit suuren rakkauden naimisissa ollessasi

Onko tässä oletuksena se, että puoliso ei ole suuri rakkaus, vaan on aloitettu esim. kaveripohjalta suhde, vai onko tyydytty sellaiseen "ihan kivaan"? Ilmeisesti intohimoa ja rakastumista kuitenkaan ei ole. No, kyllä minä siinä tapauksessa eroaisin ja lähtisin uuteen suhteeseen.

Avioliitto oli täysin latistunut jo vuosia ja mitään menetettävää ei ollut. Yhteistä elämää yli 20 vuotta ja lapset saatu.

Erosin hurjan ihastuksen vuoksi. Nyt olen ollut yhdessä ollut tämän rakkaani kanssa vuosia ja ei voi verratakaan tuohon edelliseen suhteeseen. Niin syvät tunteet on.

Olin kyllä aikoinaan rakastunut ex - mieheen. Kuvittelin, että olisimme yhdessä aina. Ei vain voinut tietää, että toinen päättää latistaa suhteen. Hän ei ilmeisesti enää rakastanut. Loppui minunkin tunteet ja löytyi syvempi rakkaus. Hyvä näin.

Lähdin, tosin edellinen liitto veteli jo viimeisiään. Toista on kestänyt 16 v, ollaan edelleen onnellisia.

Olisi hyvä, jos ihasumisen ja rakkauden osaisi ja kykenisi erottamaan toisistaan.  Luulen osaavani ja kykeneväni mutta tiedostan riskin, että nämä saattavat mennä sekaisin. En haluaisi olla se mies, joka lähee toisen naisen makaan huomakseen, että hän ei ollutkaan Se, joksi hänä luulin ja samalla hetkellä tajuta että paluuta entiseen ja siihen, misä lähdin ei enää ole. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä, jos ihasumisen ja rakkauden osaisi ja kykenisi erottamaan toisistaan.  Luulen osaavani ja kykeneväni mutta tiedostan riskin, että nämä saattavat mennä sekaisin. En haluaisi olla se mies, joka lähee toisen naisen makaan huomakseen, että hän ei ollutkaan Se, joksi hänä luulin ja samalla hetkellä tajuta että paluuta entiseen ja siihen, misä lähdin ei enää ole. 

Ei kai kukaan, joka oikeasti toiseen rakastuu niin edes mieti paluuts takaisin entiseen!? Kyllä itselleni oli selvä asia ainakin, että ex on mennyttä.

En pystyisi, ei ole kyllä tarvettakaan, aikoinaan kun menimme naimisiin miehen suku raamatun välissä oli pistoolin panos kaiverrettuna ja mieheni sanoi että se joka lähtee liitosta saa sen itselleen. Kohta 10 vuotta onnellista liittoa takana

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä, jos ihasumisen ja rakkauden osaisi ja kykenisi erottamaan toisistaan.  Luulen osaavani ja kykeneväni mutta tiedostan riskin, että nämä saattavat mennä sekaisin. En haluaisi olla se mies, joka lähee toisen naisen makaan huomakseen, että hän ei ollutkaan Se, joksi hänä luulin ja samalla hetkellä tajuta että paluuta entiseen ja siihen, misä lähdin ei enää ole. 

Aina voi ottaa vielä uuden, ei tarvitse haikailla menneitä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä, jos ihasumisen ja rakkauden osaisi ja kykenisi erottamaan toisistaan.  Luulen osaavani ja kykeneväni mutta tiedostan riskin, että nämä saattavat mennä sekaisin. En haluaisi olla se mies, joka lähee toisen naisen makaan huomakseen, että hän ei ollutkaan Se, joksi hänä luulin ja samalla hetkellä tajuta että paluuta entiseen ja siihen, misä lähdin ei enää ole. 

Aloituksessa tuskin tarkoitettiin mitään kevyttää ja ohimenevää ihastusta, ja toisaalta ainakin itse tulkitsin kysymyksen niin, ettei olemassa olevassa suhteessa olisi varsinaista rakkautta - koska muutenhan se uusi ei olisi Suuri Rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä, jos ihasumisen ja rakkauden osaisi ja kykenisi erottamaan toisistaan.  Luulen osaavani ja kykeneväni mutta tiedostan riskin, että nämä saattavat mennä sekaisin. En haluaisi olla se mies, joka lähee toisen naisen makaan huomakseen, että hän ei ollutkaan Se, joksi hänä luulin ja samalla hetkellä tajuta että paluuta entiseen ja siihen, misä lähdin ei enää ole. 

Ei kai kukaan, joka oikeasti toiseen rakastuu niin edes mieti paluuts takaisin entiseen!? Kyllä itselleni oli selvä asia ainakin, että ex on mennyttä.

Nimenomaan näin. Kun roskat on viety niin ei niitä käydä enää sen jälkeen tarkistamassa, että onko ne roskiksessa.

Aikani mietittyäni erosin, vaikka ensin yritin unohtaa tuon toisen, joka vain vei jalat täysin altani. Päädyimme yhteen ja yli 10vuoden jälkeen ei kaduta. Tuskin olisimme silloisen kumppanin kanssa enää yhdessä ilman tätä toista, suhde oli latistunut ja siitä puuttui niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä, jos ihasumisen ja rakkauden osaisi ja kykenisi erottamaan toisistaan.  Luulen osaavani ja kykeneväni mutta tiedostan riskin, että nämä saattavat mennä sekaisin. En haluaisi olla se mies, joka lähee toisen naisen makaan huomakseen, että hän ei ollutkaan Se, joksi hänä luulin ja samalla hetkellä tajuta että paluuta entiseen ja siihen, misä lähdin ei enää ole. 

Ei kai kukaan, joka oikeasti toiseen rakastuu niin edes mieti paluuts takaisin entiseen!? Kyllä itselleni oli selvä asia ainakin, että ex on mennyttä.

Ei tietenkään, ei sellainen taatusti käy mielessä. - Mutta tiedän, että on monta ikäistäni keski-iän molemmin puolin olevaa, jotka uskovat löyöneensä sen elämänsä rakkauden ja valon. Ymmärtämättä, että kaikki tuo on vain heidän omaa fantaisaa.

En väitä, että itse olisin tällaiselle täysin immuuni. On vain, jotenkin surullista, että "mielenhäiriö"   saattaa päättää monen pohjimmilaan hyvän ja toimivan parisuhteen. Ja lopputuloksena on tai saattaa olla vain se, että kun aiempi vuosia kestänyt parisuhde on saatu päätökseen kaikkine eroon liityvine oimineen, niin uusi kumppani huomaa, että seuraavaksi on hänen aika lähteä ja kadota, johon syy voi olla mikä tahansa.

Voi olla, että hän ei ole alun alkaenkaan tuntenut yhtä voimakasta kiintymystä  häneen rakastunutta kohtaan mutta yhtä hyvin hän on vasta nyt tajunnut, mitä oikeasti tulisi tapahtumaan, jos hän nyt asettuisi elämään ja olemaan parisuheessa häneen palavasti rakastuneen kanssa ja millaista "tavallinen arki" olisi, tai saattaisi olla pian.      

Monillahan on kolmas ja neljäskin rakkaus menossa!

Vierailija kirjoitti:

Monillahan on kolmas ja neljäskin rakkaus menossa!

Useampikin. Ja joka suhteen jälkeen on helpompi jättää ja siirtyä seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi, ei ole kyllä tarvettakaan, aikoinaan kun menimme naimisiin miehen suku raamatun välissä oli pistoolin panos kaiverrettuna ja mieheni sanoi että se joka lähtee liitosta saa sen itselleen. Kohta 10 vuotta onnellista liittoa takana

Toivottavasti tää on vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monillahan on kolmas ja neljäskin rakkaus menossa!

Useampikin. Ja joka suhteen jälkeen on helpompi jättää ja siirtyä seuraavaan.

Joskus minusta ikisinkusta, - olen noin 40 vuotias, enkä eläessäni ole ollut parisuhteessa -, että asia on juuri noin kuin kirjoitit. - Kun on löytänyt ja saanu mahdollisuuden yhteen rakkauteen, niin on (kai9 helpompi myöhemmin löytää ja kohdata ja saada rinnalleen mahd. uusi kumppani, jonka kanssa muodostaa parisuhde.  - Ja suurin osa vieläpä puolin ja toisn ns. ihan tolkun ihmisiä; eikä heitä joilla oma elo muodostuisi, vähintääkin hyvin haastavaksi ja vaikeaksi jollei rinnalta löytyisi, edes joku.     

En minä ikisinkkuuttani tapaa mainostaa se nyt on vain yksi osa minua. Toki välillä harmittaa; mutta enää en koe tai tunne, että parisuhde olisi yksinomaisesti parempi vaihtoehto kuin eloni sinkkuna. 

Totta kai jos saisin mahdollisuuden elää ja olla parisuhteessa minua miellyttävän ja puoleensa vetävän  naisen kanssa, niin totta kai haluaisin kokea ja tuntea, että se olisi eritavoin parempi vaihtoehto kuin jatkaa eloani sinkkuna.

Viime vuosina olen yhä useammin kysynyt, että mitä oikeastaan menettäisin, jos eläisin lopunikänikin sinkkuna. - Kuinka elää saattaisin elää ja olla niin, että vaikka eläisin jatkossakin yksin, niin toivon mukaan en koskaan yksinäisenä. Olen onnekas ja tai onnekaampi kuin aina tajuan isekään siitä, että vaikka parisuhde kumppani ja se yksi ja erityinen rinnaltani puuttuu (ja on aina puuttunu), niin - niin kauan kuin jaksan muisaa minulla on ollut läheisenä ihmisinä erilaisia ihmisiä, sekä naisia että miehiä  

Vierailija kirjoitti:

Lähdin, tosin edellinen liitto veteli jo viimeisiään. Toista on kestänyt 16 v, ollaan edelleen onnellisia.

Tämä kuten tuo ylempikin, jossa on rakastuttu uudelleen... selitellään, että edellinen liitto veteli viimeisiään tai toisessa oli että kumppani oli latistanut suhteen.

Vinkki! Saatte ne rakkaussuhteennekin toimimaan vielä tulevaisuudessakin, jos ymmärrätte sen, että parisuhde tarvii hoitoa. TE itse annoitte myös suhteenne mennä, päästitte ne jamaan - "jossa liitto veteli viimeisiään".

Vaikka toinen välillä latistaakin tai pitää itsestään selvyytenä, niin sitäkin vastaan voi "taistella". Ei tarvii lähteä siihen mukaan.

Eli kun itse luovutitte sen parisuhteen kanssa, niin löysitti sen suuremman rakkauden. Näin se oikasti on mennyt. Hyvä, että teillä on nyt kivaa. Älkää sitten taas luovuttako.

Oma puolisoni on suuri ja suurin rakkauteni ja rakastan häntä,. Lisää ja lisää joka ikinen päivä. Suhde on kestänyt vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto oli täysin latistunut jo vuosia ja mitään menetettävää ei ollut. Yhteistä elämää yli 20 vuotta ja lapset saatu.

Erosin hurjan ihastuksen vuoksi. Nyt olen ollut yhdessä ollut tämän rakkaani kanssa vuosia ja ei voi verratakaan tuohon edelliseen suhteeseen. Niin syvät tunteet on.

Olin kyllä aikoinaan rakastunut ex - mieheen. Kuvittelin, että olisimme yhdessä aina. Ei vain voinut tietää, että toinen päättää latistaa suhteen. Hän ei ilmeisesti enää rakastanut. Loppui minunkin tunteet ja löytyi syvempi rakkaus. Hyvä näin.

On se ihmeellistä, että avioliiton kariutumisen syy on aina pelkästään jätetyssä.

Ehjää ei kannata rikkoa eli se suuri rakkaus ei välttämättä olisi kuin ohikiitävä hetki, sen jälkeen edessäni olisivat yksinäiset vuodet.

Tosielämässä en usko suureen rakkauteen.

En tiedä, miten kenestäkään voisi tulla suuri rakkaus, kun en parisuhteessa ollessani koe mitään tarvetta päästää tutustumista johonkin mieheen niin pitkälle, että häntä kohtaan voisi kehittyä tuollaisia tunteita.