Mitä olen oppinut vasemmistosta tällä hallituskaudella: oikeusvaltioperiaate, lehdistö, avoimuus

- oikeusvaltioperiaatetta ei oikeasti kunnioiteta. Sitä on käytetty vain silloin, kun se ajaa omaa asiaa, ja sillä voi moraaliposeerata. Kun ns. omat rikkovat oikeusvaltioperiaatetta, se ei haittaakaan. Tuoreimpana esimerkkinä Marin ja lakiin perustumattomat etuudet. Samaan sakkiin menee Haavisto ja se, että ministerin toiminnan pitäisi perustua lakiin. Voidaan tähän myös laskea Marinin ”neuvottelut” tukipaketista, jonka lopputulos ei vastannut perustuslakivaliokunnan ohjeistusta.

- lehdistön vapautta ei oikeasti kunnioiteta. Kun lehdistö tekee mieluisia juttuja ja vastapuoli niitä arvostelee, ollaan pöyristyneitä. Kun lehdistö tonkii omaa pesää, niin alkaa kauhea mallittaminen ja haukkuminen kuten kävi Timo Haapalale Haavisto-casessa ja nyt Jarno Liskille aamupalagatessa.

- avoimuutta ei oikeasti kunnioiteta. Hallitusohjelmassa yhdeksi arvoksi mainittiin avoimuus. Tämähän jopa naurattaisi, ellei melkein itkettäisi. Koko hallituskausi on ollut valikoivia vuotoja ja sitten todella epämääräisiä salauspäätöksiä. Ministereitä ei meinaa saa mihinkään asiaohjelmiin tentattavaksi, eivätkä he vastaa kyselytunneilla esitettyihin kysymyksiin, vaan alkavat vaatia oppositiolta selvityksiä. Tämä on ollut suorastaan vitsi.