Häpeän yksinäisyyttäni

Juu sama täällä

Minäkin häpeän. :( Ei kai se silti nykypäivänä ole outoa..

Samoin, aina yksin joka paikassa.

En häpeä. Ennemmin häpeäisin epäitsenäistä miehessä roikkumista. Minua kadehditaan koska olen vapaa sielu.

Mulla on yks tuttava, joka häpeää yksinäisyyttään niin paljon, että hakeutuu seurueiden lähelle ja esittää kuuluvansa porukkaan. Sama myös kadulla, yrittää kävellä jonkun ihmisen suunnilleen vieressä, mutta metrin väliä pitäen.

Onneksi voit kirjoitella tänne ja muualle nettiin. Ajatelkaas millaista oli ennen nettiä. Nyt kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet hankkia tietoa.

Koronan jälkeen voitte hankkia tietoa myös menoista joissa voitte halutessanne kohdata muita ihmisiä.

Tärkeintä on, ettei yritä olla muuta kuin on. On ihan luvallista olla aivan tavallinen ja täydellisen epätäydellinen. Ihmiset joilla on tarve kiillottaa kulissia, ihmissuhteet on kuin valuuttaa eikä siedetä epätäydellisyyttä.

Toivottavasti jokainen joka haluaa löytää aitoja kohtaamisia.

Kaikelle on aikansa.

Kukaan ei kiinitä kehenkään mitään huomiota.

Kaikilla on omat juttunsa ja omat asiansa mielessään.

Näkeehän sen jo siitäkin, että jos sattuu tapaturma tai onnettomuus kävellen tai pyörällä, vain hyvin harva pysähtyy auttamaan kaatunutta.

Suomessa alkaa kohta olla enemmän yksin asuvien talouksia kuin muita.

Yksinäisiä ihmisiä on siis runsaasti, joka puolella Suomea.

On totuttu siihen, että ihmiset käyvät yksin ulkona syömässä, museoissa, festareilla, konserteissa, teattereissa ja joka paikassa.  Meneehän moni perheellinenkin joka päivä aivan yksin bussilla töihin.

Mitä kumman häpeämistä siinä yksinäisyydessä muka on?

Selittäkää?

Vierailija kirjoitti:

Trollilta tällainen trollaus tällä kertaa.

Hukkaan meni, harmittaako?

Ei tämä trolli tarvitse olla.  Enkä usko että onkaan.

Koska yksinäisyys on tosiasia suurellekin osalle suomalaisia.

Sinkkuja on erittäin paljon, heidän osuutensa väestöstä kasvaa koko ajan.

Nuorilla ja keski-ikäisillä yksinäisillä ei sinänsä ole mitään hätää, kun voi lähteä ja kulkea yksinkin.

Kaikkein pahinta ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys, joilla on liikkumista vaikeuttava jokin sairaus.

He eivät ulos, lenkille, kauppoihin, teatteriin, eikä yleensä minnekään, ilman toisen ihmisen apua.

Netistä löytää paljon tietoa ja vertaistukea todella monista elämän osa-alueista. Jos nyt tuntuu yksinäiseltä niin siltä tuntuu myös tuhansista muista. Tai miljoonista koko maailmaa ajatellen. 

Yksin olen mutta en jaa häpeääsi.

On hyvä, että ap ottaa asian puheeksi. On tärkeää käsitellä yksinäisyyteen liittyviä tunteita. Tunteiden ei pitäisi antaa olla elämisen este. Monet ihmiset jäävät paitsi aivan tavallisista elämän asioista ja kokemuksista, koska eivät uskalla tai kehtaa mennä yksin. Minä sanon, että menkää. Muuten elämä on kohta ohi, ja kaikki jäi kokematta mokomien tunteiden ja estojen vuoksi.

Se on ihmisen tragedia; yksin tai yhdessä, ei koskaan hyvä.

Olin ennen sellainen joka ei mennyt mihinkään yksin. Aina täytyi olla joku kaverina ja nyt joudun olemaan koko ajan yksin. Olen ehkä erakoitumassa ja toisen ihmisen kaipuu vähenee, mutta jutella olisi tietysti mukavaa ja olla toisen henkisenä tukena.

Ennen häpesin, mutta en enää. Suomessa on yli miljoona yksineläjää. Miksi häpeäisimme sitä, että olemme suuri osa kansasta?

Vierailija kirjoitti:

Juu sama täällä

Ei tarvitse hävetä yksinäisyys. laita konelesi tai älypuhelin :oleystävä.fi."ruutu nähdään"Se on Punaisen risti. sivustot.josta saat lisä tietoa haluat ystävän tai voit ruveta ystäväksi. toinen on diakonisalaitos.vaikka laitat D asema. löydät vinkejä .Josta saat tietoa syrijäytymisen ehkäisyyn ikään katsomatta ja ystävän. Lisäksi kirkon diakoni työ kuuluu sopivan ystävän etsiminen sinulle.Luuri käteen soitamaan kirkolle arkisin virka aikaan.Netti yhteyden saat s-posti.Niin diakonisalaitos/ kuin punainen risti.On varmaan muitakin netissä.Ilman muuta on.sempiä..Luuri ei sinua syö.Tai heihin kontakti s-posti ei pure sinua.Ei häpeä ,Niin ei saa edes ajatella ikään katsomatta.

Suomessa on euroopassa suurin sinkkujen määrä. Miksi sitä pitäisi hävetä? Päinvastoin, täytyy olla ylpeä, että maassamme yksineläjät pärjäävät ilman kumppania taloudellisesti.

Jos etsii pelkkää ystävää niin jää takuulla yksin. Yleensä ihmiset muodostavat parisuhteita ja perheen. Siinä vaiheessa ne kaveritkin unohtuu.

En häpeä sitä, mutta ei tule yksin tehtyä asioita tai mentyä paikkoihin niin paljon kuin olisi hyväksi. Liian helposti jään vaan kotiin ja saatan vain maata koko päivän ja päivät muuttuu viikoiksi. Jotenkin ajan taju katoaa ja yhtäkkiä havahdun siihen, että en ole käynyt (työpaikkaa ja ruokakauppaa lukuunottamatta) missään moneen kuukauteen. On hyvä käydä edes jossain, ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä, ihan vaikka vaan kävelyllä. Yksinäinen lamaantuu helposti.

Yksinäisyys on kuulemma vankila. Entäs rahattomuus? Kyllä sitä mieluummin ajaa kunnon autolla kuin kävelee sinne tänne kassien kanssa. Ja mitä asumiseen tulee, niin valinnanvaraa on varakkaalla mihin vaan.

Vaikka sitten erakkona piilopirtissään.

Kavereita kyllä löytää jos rohkeutta riittää. Samanlaiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet yhdistää.