Lue keskustelun säännöt.
Hymypatsaat nykyaikana...
29.05.2021 |
Mielestäni nämä ei kuulu enää nykyaikaan. Tässähän taustalla on, että lapsen pitää olla reipas ja iloinen yms. Eikö nykyään korosteta sitä, että lapsi saisi näyttää myös muita tunteina ja patsaan historiaan katsoen esim. 1950 luvulla lapsen juurikin piti olla ns. Kiltti.
En tarkoita, että koulussa pitäisi saada näyttää kaikki tunteensa, toki yleisissä tilanteissa tunteita hallitaan, mutta juurikin lähes aina samat lapset (kiltti ja reipas) saavat patsaat, stipendit yms. Korostetaan edelleen sitä samaa vanhaa laulua, että hymyillään ja ollaan reippaita niin se on oikea tapa ihmisen olla.
Tässä vielä muuten Ylen juttua aiheesta ja aikoja sitten
https://yle.fi/uutiset/3-7269857
Mitä olette mieltä?
Kommentit (22)
Eiköhän se hymypatsas mene sille hyvinkäyttäytyvälle ja mukavalle kaverille eikä murjottavalle Myrtille tai hirveälle Henrille. Jos osaa huomioida muut, ansaisee palkinnon. Se on nykyään harvinaista uniikkien lumihiutaleiden aikakaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö, kuten ap sanoi ne on aina ne samat naamat, joista ope sattuu tykkäämään ja muut lapset saa katsoa vierestä. Ja aina pitää lapsen olla iloinen ja reipas vaikka kuinka harmittaisi
Meillä hymypatsaat annetaan oppilaille, jotka ovat kohdelleet muita reilusti ja ovat muutenkin reippaita, auttavaisia ja ystävällisiä.
Iloisuus ei ole mikään kriteeri.
Luo kyllä eriarvoisuutta koulumaailmaan ja kuvan, että tietynlainen ihminen on toista parempi
Se saa patsaan jonka vanhemmat on voidelleet opettajia ja rehtoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 80-luvun peruskoulussa oli aina äänestys luokassa, ja kyllähän se kertoi ketkä oli kuinka suosittuja luokan kesken, suosituin sai joka vuosi sen patsaan ja osa oli niitä sitte jotka ei saaneet yhtään ääntä, silloin sanottiin että itseä ei saa äänestää vaikka oli suljettu lippuäänestys.
Noissa kusee se, että kyseessä on opettajan näkemys. Omina alakouluaikoina nuo patsaat annettiin aina niille pahimmille kiusaajille, jotka osasivat kyllä mielistellä opettajia sopivasti. Ei se niiden ilkeys aikuisille asti koskaan kantautunut.
Äänestys olisi asiallinen tapa hoitaa noiden jakaminen. Meillä ne olisivat siis menneet Lauran ja Jussin sijaan Katjalle ja Janille, joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin monta kertaa on kiusaaja saanut hymypatsaan, koska osaa mestarillisesti näytellä mukavaa tyyppiä opettajille.
Lähinnä luokan hierarkiaa tuollainen patsaanjako valottaa. Yhteistä hyvää se harvemmin lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oppilaat saavat äänestä, niin tilanne voi mennä näin:
Kiusaajan vanhemmat ovat sanoneet lapselleen, että hanki se hymypatsas meidän kirjahyllyyn, koska vanhemmillasi ja sisarellasikin on ja se on perinne meidän perheessä saada patsas. Kiusaaja menee kouluun ja sanoo jokaiselle yksitellen, että jos et äänestä minua, niin saat turpaas. Näin hankitaan hymypatsas!
Ps. Yksi opettajan lapsi teki juuri näin! Toki täytyy opettajan lapsella olla hymypatsas, jotta opettaja voi kertoa siitä työkavereilleen ja ystävilleen!
Omina koulusaikoina ja opettajan urani aikana hymypatsaat on aina jaettu oppilaiden päätöksellä. Joskus esimerkiksi oppilaskunnan hallitus on päättänyt. Opettajat eivät ole osallistuneet, paitsi jos ehdokkaissa on ollut joku jonka opettaja on tiennyt esimerkiksi kiusaajaksi tai häiriköksi. Silloin pidetään huolta, että patsas menee jollekulle toiselle.
Oman kokemukseni mukaan patsaan on aina saanut se, joka on ollut kiva kaikille. Ainakin meidän luokalla kävi niin ja omat oppilaatkin tuntuvat näissä yleensä arvostavan sellaisia ns. tavallisia, mukavia tyyppejä, ei esimerkiksi niitä cooleja ja äänekkäitä.
Ehkä sitten muualla on toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tarkkiksella ja kukaan ei halunnut hymypatsasta koska se oli kiltin lapsen symbooli. Jonkun oli kuitenkin aina uhrauduttava ja sitten mentiin koko luokan voimin lähimetsään hajottamaan se patsas.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, kuten ap sanoi ne on aina ne samat naamat, joista ope sattuu tykkäämään ja muut lapset saa katsoa vierestä. Ja aina pitää lapsen olla iloinen ja reipas vaikka kuinka harmittaisi
Jaa, meidän koulussa lapset kyllä itse äänestävät, kenenelle haluavat antaa Hymypatsaan.
Eikä se toden totta mene sille luokan parhaimmalle osaajalle ja tietäjälle.
Se on lasten oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä nykyaikana pitäisi jakaa Naama aina norsunvitulla -patsaita.
Minun kouluaikanani nimenomaan muita kiusaavat oppilaat saivat hymypatsaan. Jos eivät olleet täysin kiusaajia, olivat muuten vain todella hyviä koulussa ja ylimielisiä muita kohtaan.
90-luvulla luokallani kyseinen patsas meni joka vuosi kiusaajaporukan keskuuteen. Heidän äänet riitti aina ratkaisevasti voittamaan äänestyksen seuraavalle kiusaajalle. He vain sopivat keskenään kenelle patsas menee minäkin vuonna ja opettaja hymisteli, että lasten päätös.
En edes tiennyt, että vielä tänä päivänäkin niitä jaetaan. Kuulostaa muinaisjäänteeltä.
Miksi nykyajan lasten kuuluu olla ankeita ja matelevia?
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä luokan hierarkiaa tuollainen patsaanjako valottaa. Yhteistä hyvää se harvemmin lisää.
Samaa mieltä. Suosittu saa aina äänet, vaikka kohtelisi huonosti muita kuin ystäviään. Auttavaisuudesta ei kukaan oppilas toista äänestä.
Romukoppaan tollanen jäänne!
Meidän luokalla meni aina samalle mielistelijälle. Oma kaveriporukka piti äänestyksestä huolen.
Opettaja siinä tyytyväisenä hymisteli kun ruskea kieli haki palkintoaan.
Mikään kiva tai positiivinen ei kuulu nykyaikaan.