Kuulin eilen äidin kaupassa kysyvän taaperolta, että haluatko, että ostetaan piimää

Kysyin kuukausia vanhalta jo.

Kyllä minä ainakin kysyn. Hedelmäosastolla kysyn ostetaanko hedelmiä. Itse en tykkää, mutta lapsia kannustan hedelmien syöntiin. Samoin leipähyllyllä kysyn mitä leipää, ostetaan, ostetaanko pullaa. Ihan normaalia antaa lasten vaikuttaa arjen asioihin tietyissä rajoissa.

Ehkä tuo oli vain sellaista jutustelua. Kyllä mäkin välillä juttelen mun 1v:lle, että leikitäänkö palikoilla ja näytän niitä hänelle ja kaupassa saatan näyttää, että tässä on leipää ja ostetaanko tällaista kartonkia ja laitan sen kärryyn. Lapsi ei siis joudu päättämään, vaan ihan muuten vain kielenoppimisen kannalta kerron asioita.

Miksi ei? Jos lapsi tykkää piimästä, mutta itse ei, niin ihan kohteliasta on kysyä jos lapsen tekee mieli sitä juoda. 

Mulla neljä lasta ja en ole kysellyt. Minä aikuisena päätän mitä ostetaan, toki saavat itsekin ehdottaa mutta eipä meillä tuon ikäiset ole kyllä osoittaneet kiinnostusta ostoskorin sisältöön. 

Voi ei ja mä tyhmä kysyn kissoiltani mitä ruokaa laitetaan, voisko ne imuroida tai edes pestä ikkunat kuin myös pyydän, että joskus neuvoisi mitä teen elämäni eri tilanteissa.

Mitä se nyt haittaa? 1 v voi tunnistaa sanan piimä, äiti saattoi odottaa että tuleekohan ilahtunut ynähdys. Pieniä arjen hetkiä.

No tottakai kysytään, noin pienen kohdalla se on jutustelua ja opettamista siihen, että on erilaisia asioita, joita syödä ja juoda. Samalla opettaa, että mielipiteelläsi on merkitystä. Tuo on hyvin kaukana siitä, että lapsi saisi päättää mitä syödään tai kaupasta ostetaan. Sen vallan muuten paljon useammin ottaa juuri se lapsi, jolta ei koskaan ole kysytty mitään.

Nää on just näitä mammoja, jotka sitten muutaman vuoden päästä kyselevät täällä mitä tehdä, kun lapsi ei usko mitään, ei halua mennä hoitoon/kouluun/koko perhe hyppää muksun vaatimusten mukaan. Olen valitettavasti paria vastaavaa tapausta seurannut läheltä. 

Vakuutusyhtiön mainoksessa ("kun me yhdessä jotain päätetään jne") taaperoa vain vähän vanhempi, alaluokalainen selvästi päätti ostaa asunnon yhdessä äitioletetun kanssa.

Minäkin kysyin koiralta, että mennäänkö ostamaan jauhoja? Oli lähdossä. Tykkää letuista.

ehkä äiti ollut sen verran väsynyt että alkanut ajatuksen juoksu takkuamaan ja sen takia kyselee omituisia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo oli vain sellaista jutustelua. Kyllä mäkin välillä juttelen mun 1v:lle, että leikitäänkö palikoilla ja näytän niitä hänelle ja kaupassa saatan näyttää, että tässä on leipää ja ostetaanko tällaista kartonkia ja laitan sen kärryyn. Lapsi ei siis joudu päättämään, vaan ihan muuten vain kielenoppimisen kannalta kerron asioita.

Luin ton kartongin väärin.

Kysyin aina. Small talkia lähinnä. Lisäksi lapset saivat aina valita yhden ruoka-aineen, mikä ostetaan. Se ei saanut olla karkkia. Esikoinen valitsi aina sitruunan ja kuopus metwurstia. 2-4-vuotiaina siis.

Molemmat aikuisia, ihan normaaleiksi kasvoivat.

Tuolla tavalla kehitetään lapsen kielellistä oppimista ja osoitetaan, että on tärkeä perheyhteisön jäsen. Aivan hirveitä on ne tuppiäidit, jotka eivät millään lailla noteeraa pulputtavaa lastaan vaan keskittyy ihan muihin asioihin. Jollain tavalla se lapsi huomiota sitten hakee.

Lapselle kannattaa jutella puheen kehittymisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo oli vain sellaista jutustelua. Kyllä mäkin välillä juttelen mun 1v:lle, että leikitäänkö palikoilla ja näytän niitä hänelle ja kaupassa saatan näyttää, että tässä on leipää ja ostetaanko tällaista kartonkia ja laitan sen kärryyn. Lapsi ei siis joudu päättämään, vaan ihan muuten vain kielenoppimisen kannalta kerron asioita.

Luin ton kartongin väärin.

Nyt kun sanoit, niin minäkin luin. :D

Lapselle tulee tunne, että pääsee vaikuttamaan, kun kysellään tuollaisia, eiköhän se äiti ihan itse sen päätöksen kuitenkin tee, varsinkin kun kyse on noin pienestä lapsesta.

Mä juttelin tuollaisia kaupassa 4vkon ikäiselle. Ihan vaan sen takia, että oli kiva jotain siinä samalla rupatella ja hereillä oleva vauva koki, että tuttu henkilö on vieressä. En varsin odottanut että hän jotain vastaisi.  

Niin? Mitä pahaa siinä on?