Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti lapsettomuuden takia :(
15.09.2009 |
Olimme nyt ex-mieheni kanssa olleet yhdessä 8v ja kuvittelin hänen olevan se oikea, mutta toisin kävi. Elimme onnellisina, haaveilimme lapsista, omasta talosta jne. Sitten hiukan yllättäen huomasin olevani raskaana. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta shokista toivuttuamme olimme onnellisia. Ultrassa koimme järkytyksen, minulla huomattiin molemmissa munasarjoissa kasvain. Raskauden olisi kuitenkin voinut antaa jatkua sinne asti, että pikkuisella olisi mahdollisuus elämään, mutta näin ei ollut tarkoitettu, sain keskenmenon rv 18.
Tuon jälkeen sairastuin masennukseen. Minulta leikattiin pois kasvaimet ja saimme tietää, että biologisia lapsia emme koskaan saisi, sillä minulta jouduttiin poistamaan molemmat munasarjat. Tuo oli molemmille järkytys, mies jäi toistaiseksi rinnalleni, ei kait uskaltanut jättää masennukseni takia. Mutta sitten kun pahin masennuksestani oli takana ja aloin olla edes jossain määrin omilla jaloillani, niin mies kertoi, ettei halua jatkaa suhdettamme. Ei kuulemma pysty elämään koko elämää ilman biologisia lapsia. Kait se pitäis olla kiitollinen, että kertoi totuuden, muttei se tässä tilanteessa lohduta. On niin paha olla, tiedän, että aika (toivottavasti) parantaa haavat, mutta nyt on vaan niin vaikeaa.
Kommentit (73)
Luuletko sinä palikka, että tuo asia oli tiedossa suhteen alussa?
Kyllä mies on rakastanut ja rakastaa avokkiaan juuri sellaisena kuin hän on -myös tämän tiedon saatuaan. Juuri siksi hän tilanteesta kärsiikin. Ei rakastamaansa ihmistä voi jättää tuollaisen syyn takia. Eri asia olisi jos ei rakastaisi. Siitä vaihtoon vaan, maho akka.
Juutas että on otsaa olettaa asioita ihan noin vaan!
Jos asia kerran on NOIN tärkeä, niin se pitää sitten kertoa kumppanille heti ensitreffeillä. Näin kumppani ei vahingossakaan erehdy luulemaan, että toinen saattaisi rakastaa häntä sellaisena kuin hän on.
Minulta ei ymmärrystä kyllä tällaisia ihmisiä kohtaan löydy. KRIISIN ymmärrän, totta kai, mutta siitä on tarkoitus päästä yli.
Joskus ihan toivoisi, että tällainen ihminen joutuisi itse kokemaan itsestään johtuvan lapsettomuuden. Eiköhän viimeistään siinä vaiheessa oppisi arvostamaan elämässä muitakin asioita kuin biologista lasta.
Prkl mitä porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisen murheen vuoksi. Jos yrittää, niin siitä koituu lisää murhetta.
Mielestäni miehesi rakasti sinua -myös erotessaan.
niin hän olisi ollut ap:n tukena kunnes ap olisi toipunut masennuksesta ja lisäksi heidän olisi kannattanut käydä terapiassa puhumassa lapsettomuudesta. Ja jos miehestä tuon jälkeenkin olis tuntunu, ettei halua jäädä niin olisi voinut keskustella siitä kuin aikuinen eikä vaan töksäyttää, että haluan biologisia lapsia ja omien geenieni ehdottomasti jatkuvan.
Meillä oli samantapainen tilanne, mies kertoi, ettei tiedä pystyykö elämään lapsettomuuden kanssa, muttei sanonut heti, etä haluaa eron. Kävimme terapiassa ja tämän jälkeen olimme molemmat sinut asian kanssa ja eroa ei tullut. Nyt toimimme sijaisperheenä.
toisen murheen vuoksi. Jos yrittää, niin siitä koituu lisää murhetta.
Mielestäni miehesi rakasti sinua -myös erotessaan.
Löydät varmasti paremman kun mitä tuo miehesi oli.
Minua auttoi kun sain tietää, ettemme saa lapsia, niin ajatukseen jonkin verran totuttuani päätimme miehen kanssa ottaa koiran. Ei se tietenkään ole sama kun vauva, mutta siitä on seuraa ym.
voi kyllä uhrata, jos saa sen jälkeen lapsia ja hyvän parisuhteen.Toki jätetty osapuoli ei aina toivu saamastaan kolauksesta, mutta yhtä hyvin voi käydä niinkin, että jäävä osapuoli katkeroituu. Kukin valitkoon siis itsellen sopivan ratkaisun arvostelematta muiden ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mennään naimisiin niin silloin tehdään sitoomus siihen toiseen ihmiseen piste, ei siihen ihmiseen sen hetkisessä elämäntilanteessa.
Mikä erottaa lapsettomuuden sairaudesta tai onnettomuudesta?
Se ettei halua elää ilman biologisia lapsia. Ok kova paikka. Mutta kuka HALUAA elää esim. sairaan ihmisen kanssa? Tai pyörätuolipotilaan kanssa? Tai muuten vammautuneen? Ei sitä kukaan alunpitäen toivo ja halua, mutta jos niin käy niin silloin sopeudutaan. Ei se ole syy jättää toista ihmistä johon on sitoitunut.
Jos PARIn toinen osapuoli todetaan lapsettomaksi, niin silloin ongelma on mun näkökantilta sen PARIn. Ei sen yhden ihmisen. Parin tulee miettiä miten selvitään. Se joka lähtee tuon syyn takia on raukkamainen. Ei silloin ole ikinä ollutkaan sitoutunut siihen toiseen!
Sitoutunut mies olisi sanonut että biologinen lapsi olisi ollut paras vaihtoehto, mutta ei silti halua lapsia kenenkään muun kanssa. Jos jotain rakastaa, niin sitä ihmistä ei tollaisen syyn takia jätetä.
Ap:lle voimia ja toivottavasti löydät pian miehen, joka osaa situtua ja oikeasti on sun kanssa loppuelämän.
voi itsekin masentua ja kuluttaa voimansa loppuun! Miksi uskonnon varjolla ajatellaan, että tämä olisi oikein? Toki ei heti pidä antaa periksi, mutta kun raja on selvä ts ei mahdollisuutta saada omia lapsia, niin ratkaisunkin voi nähdä selvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi itsekin masentua ja kuluttaa voimansa loppuun! Miksi uskonnon varjolla ajatellaan, että tämä olisi oikein? Toki ei heti pidä antaa periksi, mutta kun raja on selvä ts ei mahdollisuutta saada omia lapsia, niin ratkaisunkin voi nähdä selvänä.
Mikä ihmeen uskonto? Jos jotain oikeasti rakastaa enemmän kuin muita ihmisiä maailmassa, niin ei ole uhrautumista jäädä sen ihmisen rinnalle. En ymmärrä, miten pystyy edes jättämään valitsemansa ihmisen sellaisen syyn takia joka ei ole edes muuttanut sitä ihmistä? Se ettei saa lapsia ei muuta ketään, se muuttaa vain yhteistiä tulevaisuuden haaveita.
Minä haluan lapsia, rakastan seksiä, tykkään kun mies lukee ja sivistää itseään. Mutta vaikka hän ei saisi lapsia, halvaantuisi, eikä voisi vaikka enää harrastaa "perinteistä" seksiä kanssani tai sokeutuisi eikä voisi enää lukea, EN TODELLAKAAN jättäisi häntä.
Hän on elämäni tärkein ihminen, että olen valmis luopumaan joistain asioista elämässäni, hänen vuokseen. Ja tiedän, että hän tuntee samoin.
Siis kuinka vähän voi oma puoliso merkitä? Meillä ainakin pyritään kaikkia tyydyttävään ratkaisuun eikä tehdä itsekeskeisiä päätöksiä toisen tunteista välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle näyttää merkitsevän todella vähän se puoliso ja oikea sitoutuminen suhteeseen. Avioliittovalassakin kysytään tahdotko rakastaa myötä- ja vastamäessä.
Ja lisäksi ap sanoi, että mies oli sanonut, ettei jättäisi tätä, vaikka heitä kohtaisi sama kohtalo kun ap:n ystävää.
Ap:lle haluan toivottaa voimia, on niin paha olo puolestasi. Meillä kesti 10v saada vauva, meille jopa sanottiin, ettemme tule saamaan vauvaa, mutta ihmeitä tapahtuu. Jos osaisin niin sanoisin jotain lohduttavaa...
voi kyllä uhrata, jos saa sen jälkeen lapsia ja hyvän parisuhteen.Toki jätetty osapuoli ei aina toivu saamastaan kolauksesta, mutta yhtä hyvin voi käydä niinkin, että jäävä osapuoli katkeroituu. Kukin valitkoon siis itsellen sopivan ratkaisun arvostelematta muiden ratkaisuja.
ja lisäksi vielä saada niitä OMIA lapsia sen rakastettunsa kanssa.
mikäs sen ihanampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso vaihtoon vaan kun ei voikaan saada lapsia. Sen takiako te puolison otatte, jotta voitte lisääntyä? Mihin on kadonnut rakkaus ja ymmärrättekö oikeasti mitä vihkivalassa luvataan. Siinä kysytään tahdotko rakastaa ei rakastatko ja mm. ap:n tapauksessa punnitaan onko valmis "lunastamaan" lupauksensa
vaikka molempia rakastankin. jos oltais lapsettomia ja lapsettomuus selkeästi johtuisi miehestäni, niin silloin valinnan tekisin syntymättömien lasten ja miehen välillä. ja valkkaisin toki sen mahdollisuuden äitiyteen.
tässä kun joku vertas, et miten tämä lapsettomuus eroaa vaikka sairaudesta, niin minun mielestä siinä on ainakin vissi ero. en jättäisi miestäni jos hän joutuisi esim. pyörätuoliin, koska se ei tarkoita että minä joutuisin luopumaan elämäni tärkeimmästä asiasta eli äitiydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen todella pahoillani. Kauhea tragedia teille molemmille, mutta enitenhän se sinuun sattuu.
Hae keskusteluapua esim. perheneuvolasta. Sinulla on paljon käsiteltävää.
Toivottavasti saat jotain keskusteluapua tai vertaistukea tilanteeseesi, onhan kyse todella isoista ja merkittävistä asioista.
Voimahalaus sinulle ap!
vaikka sä et voikaan.
Mutta älä sure turhaa: Saat helposti paremman miehen.
Toivon että olet sen ikäinen että löydät vielä miehen jonka kanssa mennä lahjasoluhoitoihin tai adoptoida.
Harmi ettei sinulle sanottu että raakoja munasolunaiheita olisi voitu kerätä etukäteen klinikalla. IVM -hoidolla olisit voinut saada biologisen lapsen.
Kyllä tämmöisten asioiden äärellä hiljenee. Jos osaisi sanoa jotain lohduttavaa sinulle, vieraalle, niin sanoisin, mutten valitettavasti osaa. Juttusi kosketti kuitenkin ja toivon sulle valtavasti voimia toipumiseen molemmista menetyksistä.
Olen niin järkyttävän pahoillani!
Mun ukko on samanlainen. Oman lapsuuteni takia olen niin vaurioitunut, että olen aina luullut, etten saa parempaa miestä...
Sanoi jo aikanaan, ettei huoli muiden ukkojen siittämiä pentuja on yhä edelleen samaa mieltä. Terapian jälkeen olen kasvanut. Kaksi biologista yhteistä lasta on ja toivoisin, ettei olisi! Siis lapset ovat ihania, mutta mies.....
Kaverini miehellä sperma huonolaatuista, eivät voineet saada biologisia. Kaverini ei edes koskaan harkinnutkaan jättävänsä miestään. Mies halusi yhteisiä lapsia ja saivat luovutetulla spermalla vauvan! Ja mies rakastaa kuin omaansa!
Meitä on niin moneen junaan.
Oma mieheni on omien idioottivanhempiensa kasvatuksen tulos. Joillekin vain se omien geenien jatkaminen on niin jumalattoman tärkeätä, että voidaan jättää toinen kylmästi. Ja masentunut!
että adoptiolapsella ja omalla lapsella oisi mitään eroa.
Oli lapsi adoptoitu tai biologinen on se aina OMA! Adoptiolapsen kohdalla vielä todennäköisemmin haluttu, kuin biologisen. Adoptiolapsi, kun ei koskaan ole yllärilapsi.
Minua on aina vituttanut suunnattomasti, kun ihmiset ovat minua paremmin "tienneet" että isäni ei ole _oikea_ isäni (tarkoittaen biologista isää).
Spermaruiskaus ei tee kenestäkään isää. Isäksi kasvetaan arjessa olemalla läsnä lapselle sekä hyvinä että pahoina päivinä. Kuuntelemalla, keskustelemalla, riitelemällä, sylittämällä ja yhdessä tekemällä.
T. adoptiolapsi