Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti lapsettomuuden takia :(
15.09.2009 |
Olimme nyt ex-mieheni kanssa olleet yhdessä 8v ja kuvittelin hänen olevan se oikea, mutta toisin kävi. Elimme onnellisina, haaveilimme lapsista, omasta talosta jne. Sitten hiukan yllättäen huomasin olevani raskaana. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta shokista toivuttuamme olimme onnellisia. Ultrassa koimme järkytyksen, minulla huomattiin molemmissa munasarjoissa kasvain. Raskauden olisi kuitenkin voinut antaa jatkua sinne asti, että pikkuisella olisi mahdollisuus elämään, mutta näin ei ollut tarkoitettu, sain keskenmenon rv 18.
Tuon jälkeen sairastuin masennukseen. Minulta leikattiin pois kasvaimet ja saimme tietää, että biologisia lapsia emme koskaan saisi, sillä minulta jouduttiin poistamaan molemmat munasarjat. Tuo oli molemmille järkytys, mies jäi toistaiseksi rinnalleni, ei kait uskaltanut jättää masennukseni takia. Mutta sitten kun pahin masennuksestani oli takana ja aloin olla edes jossain määrin omilla jaloillani, niin mies kertoi, ettei halua jatkaa suhdettamme. Ei kuulemma pysty elämään koko elämää ilman biologisia lapsia. Kait se pitäis olla kiitollinen, että kertoi totuuden, muttei se tässä tilanteessa lohduta. On niin paha olla, tiedän, että aika (toivottavasti) parantaa haavat, mutta nyt on vaan niin vaikeaa.
Kommentit (73)
Elämä on joskus aika epäoikeudenmukaista. Tuntuu tosi kurjalta, että toinen lähtee, koska toinen ei voi saada lapsia. Itse en sitä oikein edes kunnolla ymmärrä, mutta kaipa se omien lasten saamisen tarve on niin voimakas toisille. Olihan se minullekin ennen lapsia, mutta en tiedä olisiko miestäni silti jättänyt vaikkei niitä lapsia olisikaan hänen takiaan ilmaantunut.
Mutta kunhan tuosta yli pääset niin elämä taas hymyilee. Elämässä on niin paljon muutakin kuin lapset. Minulla on hyvä ystävä, joka sarastui syöpään alle 30v ja häneltä leikattiin kohtu ja munasarjat pois. Pitkään hän eli sinkkuna ja oli jo luopunut toivosta että koksaa eläisi parisuhteessa. Oli jopa aivan tyytyväinen asiaan. Sitten eräänmä päivän hänen elämään asteli mies, joka oli vanha tuttu ja nyt he ovat elelleet aivan kadehdittavan onnellisena jo useamman vuoden. Mies ei tunne mitään tarvetta saada lapsia, vaikka kaikista meidän kavereiden lapsista kovasti pitääkin. He "hoitavat" ja hellivät toisiaan ja matkustelevat paljon sekä harrastavat yhdessä.
Monta kertaa olen miettinyt ja verranut elämiämme ja täytyy sanoa, että ystäväni elämä on monessa suhteessa aivan kadehdittavan ihanaa.
En tiedä lohduttako tämä nyt, mutta uskon, että kunhan pääset suurimmasta kriisistäsi ja surustasi yli, niin huomaat niin paljon muita aasioita, joilla elämänsä voi täyttää ja elää aivan yhtä onnellisena kuin lapsellsetkin ihmiset.
Kaikkea hyvää toivotan! ...Tuntuu niin lattealta tämä mun kirjoitus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha saa kyllä palkkansa. Oliko miehesi testauttanut, että itse voi saada lapsia? Voi käydä niinkin, ettei saakaan, ei se mitenkään tavatonta nykyään ole.
miehen koska tämä ei halua lapsia?
miehen koska tämä ei halua lapsia?
Minä en nyt vielä mikään vanha ole, vasta 26v.
Lääkärin kanssa oli puhetta lasten saannista, hän oli sitä mieltä, että minulta joudutaan vielä jossain vaiheessa poistamaan kohtu (ihan lähiaikoina), se oli tarkoitus poistaa jo edellisessä leikkauksessa, mutta leikkaus jouduttiin lopettamaan kesken, oli minun hengenlähtö lähellä. Tämän takia siis ei munasoluja säästetty.
Tämä on vielä niin tuore asia tämä lapsettomuus, ettei sitä vielä kokonaan käsitä, vaikka varmasti oppii elämään tämän kanssa ja ehkä jonain päivänä löytyy mieskin (sitten kun olen valmis uuteen suhteeseen), jolle lapsettomuus ei ole ongelma.
Luulen, että ex-mieheni pystyy saamaan lapsia, ellei sitten hänen tulevassa naisessa ole jotain vikaa.
Tukiverkostoa minulla on onneksi jonkin verran, tosin asuvat toisella paikkakunnalla, mutta näen silti heitä suhteellisen usein. Terapiassa olen käynyt, tähän asti kyllä ollut sellainen terapeutti, jonka kanssa ei olla oikeen ns. samalla aaltopituudella, mutta nyt sain vihdoin uuden terapeutin, jos hänen kanssaan sujuis paremmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi edes kuvitella miltä tuo tuntuu, onneksi sinulla kuitenkin on tukiverkostoa, ettet ole aivan yksin. Yksin olo ei tuossa tilanteessa varmaankaan ainakaan koko aikaa ole hyväksi.
Meillä kesti 4vuotta ennen kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi, mitään vikaa ei löydetty ja kaksi muuta raskautta esikoisen jälkeen alkoi 6kk sisällä yrityksen alottamisesta. Tämä ei kyllä tähän nyt liittynyt...
Minusta tuo on lapsellista jättää lapsettomuuden takia, löydät varmasti vielä paremman miehen, kunhan olet toipunut ja elämä näyttää taas valoisammalta
Sellaisiakin sijaislapsia saa, joita todennäköisesti ei palauteta takas vanhemmilleen.
Lapsi on aina rakas, vaikka ei oma olisikaan.
Lapsettomaksi sinun ei tarvitse jäädä.
Kannattaa vain ottaa sellainen mies, joka suostuu adoptoimaan tai ottamaan sijaislapsen.
Itse olen 44v. ja mulla on kaksi lasta. Haluisin kolmannen, mutta ikää on liian paljon.
Mies taas on sellaien, että oma pitää olla, muut ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinasi oli todella koskettava ja haluaisin sanoa jotain lohduttavaa, mutten löydä oikeita sanoja. Voimia kuitenkin tulevaan
jos ei ois kyennyt lapsia saamaan.. kuulostaa aika julmalta, mut mun elämän tärkein asia on ollut aina saada lapsia.. et sinänsä kyllä ymmärrän sun miestäsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoa että lapsettomuushoidot 5 vuoden aikana olivat todella rankkoja.
Todella usein ajattelin onneksi syy on minussa, jos olisin samaan rumbaan ryhtynyt jos syy olisi ollut miehessä, olisinko kestänyt.
Maailmassa on paljon lapsia ilman kotia ja vailla rakkautta. Avaa sylisi hänenlaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän haluaa OIKEAN perheen; äiti,isä ja OMAT YHTEISET lapset.
oikein,että lähti,ja toivottavasti saa sen perheen,joka ilmeisesti on hänelle hyvin tärkeä.
hän haluaa OIKEAN perheen; äiti,isä ja OMAT YHTEISET lapset. oikein,että lähti,ja toivottavasti saa sen perheen,joka ilmeisesti on hänelle hyvin tärkeä.
mikä siinä biologisuudessa tekee sen että vain biologiset lapset tuntuu omilta?
Adoptiota joutuu kuitenkin Suomessa odottamaan monia vuosia ja se on rankkaa aikaa. Uskon, että kun saa sen adoptoidun lapsen syliinsä se varmasti tuntuu rakkaalta ja omalta. Toki sopeutumisvaikeuksia vai tulla kaikille osapuolille, mutta eihän kaikki biologisetkaan vanhemmat heti kiinny lapsiinsa.
Itselläni on kaksi biologista lasta ja lasten saanti oli tärkeää. Mutta en kuitenkaan olisi hylännyt rakastamaani puolisoa sen takia että emme olisi pystyneet saamaan biologisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olisin päätynyt samaan ratkaisuun kuin miehesi. Itseasiassa päädyinkin, mutta naisena, jonka nyt ex-mies ei ollut henkisesti valmis isäksi.
Sinun elämäsi tulee olemaan erilainen kuin olit ehtinyt toivoa, mutta voit löytää positiiviset puolet silti elämästäsi. Eihän ratkaisu ollut varmasti helppo miehellesikään... Hän opettelee varmasti rakastamaan, jos mahdollista, vielä uutta naistakin. Sinäkin voit vielä kokea uuden rakkauden, jos haluat. Kenenkään ei pidä katkeroitua elämässään, vaan tavoitella sitä, mitä syvimmältään tahtoo -ex-miehesi biologisia lapsia.
Sun täytyy nyt etsiä kumppani, jolle omat lapset eivät ole niin tärkeitä.
Miehesi olisi voinut saada lapsia, muttei halunnut, joten jätit hänet. Ap:lta ei kysytty vaan elämä päätti toisin ja kyllä se lapsi on oma, vaikkei biologinen oliskaan.
Meillä oli miehen kanssa vähän vastaava tilanne, emme voineet saada biologisia lapsia. Olisimme voineet lähteä eri teille, mutta meidän rakkautemme oli vahvempi eikä kumpikaan halunnut lähteä etsimään uutta. Nyt meillä on yksi adoptoitu lapsi.
Jos siis ap:n mies olisi oikeasti rakastanut ap:ta hän olisi jäänyt tämän rinnalle ja yrittänyt vielä ja olisivat voineet hakeutua esim. terapiaan, jossa olisi käsitelty tuota lapsettomuutta ym.
Tuskin ap katkeroituu tai ainakin toivon niin, mies ei ole todellakaan sen arvoinen.
Minäkin olisin päätynyt samaan ratkaisuun kuin miehesi. Itseasiassa päädyinkin, mutta naisena, jonka nyt ex-mies ei ollut henkisesti valmis isäksi.
Sinun elämäsi tulee olemaan erilainen kuin olit ehtinyt toivoa, mutta voit löytää positiiviset puolet silti elämästäsi. Eihän ratkaisu ollut varmasti helppo miehellesikään... Hän opettelee varmasti rakastamaan, jos mahdollista, vielä uutta naistakin. Sinäkin voit vielä kokea uuden rakkauden, jos haluat. Kenenkään ei pidä katkeroitua elämässään, vaan tavoitella sitä, mitä syvimmältään tahtoo -ex-miehesi biologisia lapsia.
Mielestäni on epärehellistä itseään kohtaan väittää, että toisen aikuisen tarpeet menevät omien tarpeiden edelle. Yhteinen hyvä kun ei jokaisessa suhteessa voi toteutua. Lasten tarpeet toki menevät aikuisen tarpeiden edelle, koska siinä on jotain mieltä elämän jatkuvuuden kannalta.
Rakastin itseäni tarpeeksi, kun lähdin suhteesta ennen biologisen kelloni viimelyötejä! Rakastan muistoa ex-miehestäni (oli meillä muitakin ongelmia) siltä osin kuin pystyn ja nykyistä miestäni, yhteisten lastemme isää, tällä hetkellä. Miksi syyni erota olisivat sen huonommat kuin jonkun toisen syy = fyysinen tahaton lapseettomuus? Erosimme sovussa ja molemmat saivat alkaa tavoittelemaan sitä mitä halusivatkin.
Kaikki eivät ole halukkaita adoptoimaan. Ystäväni adoptoi kaksi lasta, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin ja sai lisäksi vielä kaksi biologistakin lasta. Suhde heihin on erilainen kuin adoptoituihin. Biologiallakin on merkitystä!
22.
"22 Sinun tilannettasi ei voi verrata ap:n tilanteeseen
Miehesi olisi voinut saada lapsia, muttei halunnut, joten jätit hänet. Ap:lta ei kysytty vaan elämä päätti toisin ja kyllä se lapsi on oma, vaikkei biologinen oliskaan.
Meillä oli miehen kanssa vähän vastaava tilanne, emme voineet saada biologisia lapsia. Olisimme voineet lähteä eri teille, mutta meidän rakkautemme oli vahvempi eikä kumpikaan halunnut lähteä etsimään uutta. Nyt meillä on yksi adoptoitu lapsi.
Jos siis ap:n mies olisi oikeasti rakastanut ap:ta hän olisi jäänyt tämän rinnalle ja yrittänyt vielä ja olisivat voineet hakeutua esim. terapiaan, jossa olisi käsitelty tuota lapsettomuutta ym.
Tuskin ap katkeroituu tai ainakin toivon niin, mies ei ole todellakaan sen arvoinen."
Siksi ero oli rakastettava teko sinuakin kohtaan. Onnea sinulle uusiin haasteisiin ja elämänkäänteisiin! Löydät kyllä vielä oman tehtäväsi maailmassa!
niin silloin elämän arvojärjestys on persiillään. Totta kai ENSIN pitää tavoitella toimivaa parisuhdetta ja vasta sitten kun se on, ruvetaan miettimään lapsia. Lapset ansaitsevat ehjän kodin, jonka perusta on vanhempien parisuhde.
Näillä jättäjillä on yksinkertaisesti väärä arvojärjestys. Heille lapsi on tärkeintä. Tämä asetelma tuottaa kyllä ongelmia jossain vaiheessa elämää. Moni tällainen eroaa, koska puoliso on alunperinkin hankittu vain siitos- tai synnytyskoneeksi. Kun kone on täyttänyt tehtävänsä, voikin keskittyä lapsiin eikä parisuhteella ole enää väliä.
Sitä nämä ihmiset eivät kuitenkaan näe, että edelleen ne tärkeimmät eli lapset ansaisisivat myös sen ehjän perheen.
Surullista.
Tuo on kyllä kauheaa, että ensin joutuu luopumaan vauvahaaveista ja sitten miehestäkin :(
En tiedä tilanteestasi mitään, mutta olisiko ollut mahdollista esim. käyttää luovutettua munasolua ja miehesi spermaa? Olisi ollut hänen biologinen lapsensa kuitenkin... Anteeksi tietämättömyyteni, jos tämä ei kohdallasi ole mahdollista.
Itsellänikin on lapsen kaipuu sen verran suuri, että olisi kova paikka, jos mieheni ei voisi saada lapsia. Kestäisikö hän silloin sen, että käyttäisimme "spermapankkia" hyödyksi..
Ikävää, että erositte ja olen todella pahoillani puolestasi.