Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti lapsettomuuden takia :(
15.09.2009 |
Olimme nyt ex-mieheni kanssa olleet yhdessä 8v ja kuvittelin hänen olevan se oikea, mutta toisin kävi. Elimme onnellisina, haaveilimme lapsista, omasta talosta jne. Sitten hiukan yllättäen huomasin olevani raskaana. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta shokista toivuttuamme olimme onnellisia. Ultrassa koimme järkytyksen, minulla huomattiin molemmissa munasarjoissa kasvain. Raskauden olisi kuitenkin voinut antaa jatkua sinne asti, että pikkuisella olisi mahdollisuus elämään, mutta näin ei ollut tarkoitettu, sain keskenmenon rv 18.
Tuon jälkeen sairastuin masennukseen. Minulta leikattiin pois kasvaimet ja saimme tietää, että biologisia lapsia emme koskaan saisi, sillä minulta jouduttiin poistamaan molemmat munasarjat. Tuo oli molemmille järkytys, mies jäi toistaiseksi rinnalleni, ei kait uskaltanut jättää masennukseni takia. Mutta sitten kun pahin masennuksestani oli takana ja aloin olla edes jossain määrin omilla jaloillani, niin mies kertoi, ettei halua jatkaa suhdettamme. Ei kuulemma pysty elämään koko elämää ilman biologisia lapsia. Kait se pitäis olla kiitollinen, että kertoi totuuden, muttei se tässä tilanteessa lohduta. On niin paha olla, tiedän, että aika (toivottavasti) parantaa haavat, mutta nyt on vaan niin vaikeaa.
Kommentit (73)
taloudellisesti mahdollista hoitaa lapsiaan kotona. Sitä en ymmärrä, että lasten kotihoitoa väheksytään ja samalla pidetään itseään sivistyneempänä, kun käydään "aivotöissä".
En tietoisesti uhraa itseäni ja inhoan marttyyriäiti-asennetta. Huomaan vain, että pakostakin lastenkasvatus hyvin vie veronsa ihan fyysisestikin. Minäkin vanhenen -voi heureka! Viihdyn henkisesti kotona. Olen vireä, mutta kulunut ja onneksi on lapsia, sillä heissä on tulevaisuutta! Saan elää aitiopaikalla tulevaisuuteen. Kiitos!
Kotiäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä en ymmärrä, että lasten kotihoitoa väheksytään ja samalla pidetään itseään sivistyneempänä, kun käydään "aivotöissä".
Ettet nyt vain itse väheksyisi itseäsi. En ainakaan itse tunne KETÄÄN, jonka mielestä olisi sivistyneempää ja arvokkaampaa käydä töissä kodin ulkopuolella lasten ollessa pieniä. Kyllä ne syyt töihinmenoon ovat ihan muualla.
t. 5 vuotta kotona, nyt 3 vuotta töissä
akateeminen, 37 v tuttavani ajattelee niin kuin kirjoitin. Toivottavasti ajatukset pehmenevät lapsen myötä.
Kotiäiti
niin suremaan yksin. Ap sai keskenmenon ja sen lisäksi ei voi enää ikinä saada biologista lasta ja ainoa johon tuossa tilanteessa pitäis pystyä luottamaan niin jättää kun haluaa niiden omien geenien jatkuvan. Mikä tästä tekee ymmärrettävän, minusta ei yhtään mikään. Mies on pelkuri, joka ei osaa muuta kun valehdella.
hän haluaa OIKEAN perheen; äiti,isä ja OMAT YHTEISET lapset.
oikein,että lähti,ja toivottavasti saa sen perheen,joka ilmeisesti on hänelle hyvin tärkeä.
Ymmärrän silti miestäsikin. Ap, kannattaa kyllä hakea keskusteluapua tai terapiaa, jos et muuten tästä pääse yli. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätti edellisen vaimonsa lapsettomuuden takia?
Minä en.
se että haluaa lapsen oikein kovasti ja jättää toisen lapsettomuuden takia ei tarkoita, että pitäisi toista arvottomana eikä rakastaisi häntä. Se ihminen vain pitää lapsia ja perhe-elämää tärkeämpänä, kuin tulevaa mahdollisesti katkeraa suhdetta ilman lasta. Jos tulisin lapsettomaksi en syyllistäisi miestäni siitä, että hän jättää minut, koska rakastaa jo valmiiksi enemmän mahdollisesti "tulevia lapsia" kuin minua.
Lapseton älä lue tästä eteenpäin!
En voisi kuvitellakkaan elämääni ilman, että saisin lapsia. Elämälläni ei olisi mitään merkitystä tai päämäärää. En todellakaan haluaisi käydä 8 tuntia töissä, jotta voisin ostaa itselleni kaikkea kivaa sillä rahalla mikä ei mene lapseen. Mitä teen rahalla, rakkaudella, kodilla jos minulla ei ole lapsia ja hyvää miestä ja vaikka mies lähtisi niin lapset jäisivät. Päämääräni ei ole ura ja hieno talo tai paljon rahaa ja kallis auto. Päämääräni, elämäntarkoitukseni on saada, kasvattaa ja antaa elämä lapselle. En elä miestäni varten, jos hän ei saisi/haluaisi lapsia hän saisi hyväksyä keinohedelmöityksen tai lähteä, koska minulle perhe on se minkä vuoksi elän, minkä vuoksi teen kaiken mitä teen. Minkä vuoksi olen syntynyt.
Perhe on ihan yhtä hyvä päämäärä elämässä kuin arvostettu virka ja pitkä ura.
Te jotka tänne kirjoittelette siitä että mies teki väärin....olette epäpyhiä. Ettekä osaa ajatella omalle kohdalle, että jos ne omat lapset eivät olisikaan syntyneet? Olette varmaan mammoja, kun tällä sivulla pyöritte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä päädyin myös samaan ratkaisuun kuin miehesi...
Ex miehelleni tuli diagnoosina azoorspermia, eli ei siittiöitä spermassa eikä niitä ole koskaan ollutkaan johtuen miehen kromosomiviasta joka ei näy mitenkään muuten elämässä. Mies ei suostunut lahjasiittiöihin ja mielestäni minun on oikeus kokea äitiys ja saada omia bilogisia lapsia jos minussa ei ole "vikaa". Olisin tietysti hyväksynyt lahjasiittiöt mutta mies ei siihen suostunut. Meidän oli pakko erota koska tiesin katkeroituvani jos en saisi edes mahdollisuutta yrittää omaa biologista lasta.
Voimia kovasti sinulle ap!
Tosi julmaa, itsekästä ja halpamaista mieheltä. Mitenköhän mies olisi suhtautunut jos olisi käynytkin ilmi että ei voikaan itse saada lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista mutta oikein kun mies oli rehellinen. Tsemppiä aloittajalle, kyllä se onni vielä potkii, tiedä vaikka kohtaat lapsellisen miehen jonka lapsella ei ole äitiä, saisit ryhtyä toiseksi vanhemmaksi, se on ihan yhtä hyvä ja hieno homma. Tai muuten vaan löydät onnen elämääsi, elämässä on paljon hyvää ja voi saada hyvän elämän ilman lapsiakin!
Se adoptio ei ole helppo vaihtoehto ja se on erittäin helppo heittää vaihtoehdoksi jos ei asioista paljoa tiedä. Adoptiolapsi on vaikeaa saada, pitää olla juuri oikean ikäinen ja pienikin sairaus tai muu voi viedä koko mahdollisuuden. Adoptiojonossa kestää usein vuosia ja voi saada jo isomman lapsen joka on kokenut kovia ja se näkyy usein käytöksessäkin. Moni haluaisi kokea myös sen vauva-ajan eikä aloittaa suoraan 6 vuotiaan lapsen kanssa jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä. On hyviäkin tarinoita tottakai, mutta kannattaisi heittää ne ruununpunaiset lasit silmiltä ja ottaa selvää mitä adoptio tarkoittaa nykymaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on niin hyvä huudella elämän totuuksia "minä en ainakaan jättäisi miestäni!" kun omat vauvat nukkuu vieressä. Kun oikeasti joutuu kohtaamaan asian niin ei ne asiat ole niin mustavalkosia. Mekin mieheni kanssa erosimme hänestä johtuneesta lapsettomuudesta koska hän ei suostunut lahjasiittiöihin. Rakastimme toisiamme mutta mies ei halunnut että uhraan suurimman haaveeni äitiydestä ja katkeroidun eikä hän taas halunnut kasvattaa muiden lapsia ominaan. Elämä ei aina mene kuin kirjoissa. Joskus joutuu tekemään valintoja järkeään käyttäen.
kun ap:n ystävä jättänyt miehensä kun eivät saaneet lapsia ja sillon sanonut ap:lle, että on onnellinen ettei ap ole samanlainen kun ystävänsä ja antanut ymmärtää, ettei itsekään voisi tehdä niin. Ja mitä tekee mies kun heitä kohtaa lapsettomuus, jättää ap:n heti kun tämä vähän toipunut masennuksesta. Tämä on sitten todella järkevää ja oikein sinusta vai?