Minulla ei ollut lapsuutta ja se tekee kipeää
"Sinä varmaan tiedät tämän, kun olet 90-luvun lapsi."
Ei, en tiedä. Ei minulla ei ollut tuollaista lelua. En tunnista tuota hahmoa. En tiedä tätä musiikkia. En tiedä kuka hän on.
Välillä minusta tuntuu kuin minulla ei olisi identiittiä. Pitäisi tietää kai niin, mutta en tiedä.
En ole käynyt ulkomailla, reissussa, kiertänyt Suomea... Kesälomalla minun piti pysyä huoneessani neljän seinän sisällä. En ole pelannut jalkapalloa kuin ehkä koulussa, en ole käynyt järvessä uimassa, en ole rakentanut majaa, en ole pomppinut kuralätäköissä, en ole tanssinut vesisateessa kuin sen mitä päivähoidossa.
Kommentit (29)
Kosh kirjoitti:
Aloita nyt. Never too late
Olen yrittänyt, mutta ne ohjelmat todella ovat tarkoitettuja pienemmille. Vesilätäköissä hyppiminen... No, se on oikeastaan aika hauskaa - kunhan kukaan ei näe. Tuntuu tyhmältä päntätä jotain satuhahmoja ja ei se vain ole samanlaista. Leikki-ikä meni jo. Se on vain jotain mitä ei voi korvata. Kaikki on erilaista aikuisena ja niin kuuluukin. Minusta vain tuntuu, että minulta jäi jotain tärkeää kokematta ja elämättä, mikä heijastelee tähän päivään. Sisälläni on tyhjiö, mitä en voi ikinä täyttää.
Ap
Kurjaa. Mutta ei kannata pilata aikuisuuttakin sillä, että suree lapsuuden kokemuksia tai sitä, että niitä ei ollut. Harva nyt kaikkea ihanaa on lapsena päässyt tekemään. Ja jos on kaiken kokenut jo lapsena, ei mikään enää tunnu miltään aikuisena.
Sinulla on vapaus tehdä nyt haluamiasi asioita.
Olitko sinä yläasteella pahistyttö?
Ai jaha. Synnyit siis 15-vuotiaana?
Tee nyt ap kaikkea aikuista kivaa. Lue kirjoja, kuuntele musaa, askartele, tee käsitöitä, liiku mieleisilläsi tavoilla, katsele elokuvia, matkusta, jos se on taloudellisesti mahdollista tai retkeile. Pelaa lautapelejä, ui järvessä ja meressä jne. Ehdit tehdä kaiken, mitä lapsena et ehtinyt. Älä mieti lapsuutta enää negatiivisesti. Se on mennyttä. Itselleni pelkästään luonnossa liikkuminen esimerkiksi juuri tähän vuoden aikaan on antoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa. Mutta ei kannata pilata aikuisuuttakin sillä, että suree lapsuuden kokemuksia tai sitä, että niitä ei ollut. Harva nyt kaikkea ihanaa on lapsena päässyt tekemään. Ja jos on kaiken kokenut jo lapsena, ei mikään enää tunnu miltään aikuisena.
Sinulla on vapaus tehdä nyt haluamiasi asioita.
Tiedän enkä minä tässä nyt koko ajan ryve, mutta joskus se vain tulee mieleen, vaikka ei haluaisi. Varsinkin näissä hetkissä ja kun muilla on sitä, mitä itsellä ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ai jaha. Synnyit siis 15-vuotiaana?
Nyt en ymmärtänyt...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olitko sinä yläasteella pahistyttö?
Olin hiljainen, ujo ja pelokas. Hyvä koulussa, mutta olisin varmaan ollut parempikin, jos kotiolot olisivat olleet kunnossa. Ihan sama kyllä sillä. Vaihtaisin hyvät numerot ystäviin ja hyviin muistoihin koska tahansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Minulla ei ollut mikään kauhean rakastava lapsuudenperhe. En ole enää tekemisissä heidän kanssaan ja olen rakentanut itselleni ihan hyvän elämän, mutta joitain asioita ei vain voi korvata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen koeputkiaikuinen.
-ap
Ehditkö selittämään mitä tämä edes tarkoittaa aloittajana esiintymisesi lomassa?
Ap
Minullakaan ei ollut lapsuutta, koska synnyin 26-vuotiaana.
Jos ja kun saat itse lapsia voit kokea kaikki lapsuuden kivat jutut yhdessä lapsesi kanssa.
En tiedä kehen tai kenen elämään vertaat. Aina ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Minä luin paljon kirjoja ja leikin naapurinlapsien kanssa 2-3 kpl. Sen lisäksi nukuin, kävin koulua ja söin. Siinä minun tekemiset ympäri vuoden. Enkä koe jääneeni hirveästi paitsi mistään. Ihan normaali lapsuus. Jotkut ovat aktiiviharrastajia tai matkustelevat lapsina. En koe jääneeni paitsi noista, koska en koskaan osannut kaivata lapsena tuollaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa. Mutta ei kannata pilata aikuisuuttakin sillä, että suree lapsuuden kokemuksia tai sitä, että niitä ei ollut. Harva nyt kaikkea ihanaa on lapsena päässyt tekemään. Ja jos on kaiken kokenut jo lapsena, ei mikään enää tunnu miltään aikuisena.
Sinulla on vapaus tehdä nyt haluamiasi asioita.
Tämä on totta. Olen kokenut äärimmäisen hyvän ja rikkaan lapsuuden ja täytyy sanoa, että aikuiselämä on ollut tylsähköä ja köyhempää, vaikka monelle ehkä näyttäytyy ihan tavallisena keskiluokkaisena elämänä. Kaikki tuntuu lattealta ja joudun muistuttamaan itseäni olemaan onnellinen kaikesta mitä on vaikkei se yhtä mahtavaa olekaan kuin lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Kosh kirjoitti:
Aloita nyt. Never too late
Olen yrittänyt, mutta ne ohjelmat todella ovat tarkoitettuja pienemmille. Vesilätäköissä hyppiminen... No, se on oikeastaan aika hauskaa - kunhan kukaan ei näe. Tuntuu tyhmältä päntätä jotain satuhahmoja ja ei se vain ole samanlaista. Leikki-ikä meni jo. Se on vain jotain mitä ei voi korvata. Kaikki on erilaista aikuisena ja niin kuuluukin. Minusta vain tuntuu, että minulta jäi jotain tärkeää kokematta ja elämättä, mikä heijastelee tähän päivään. Sisälläni on tyhjiö, mitä en voi ikinä täyttää.
Ap
Mitä väliä jos joku näkee oikeasti?
Aloita nyt. Never too late