Kumpi on pahempi, jos on huono lapsuus vai yksinäinen teini-ikä?
Eli vaikka olisi ns. huono lapsuus niin voi silti olla jännä teini-ikä ja päästä kiinni elämään aikuisiällä?
Vastaavasti, hyvänkin lapsuuden elänyt voi kokea yksinäisen teini-iän ja siten syrjäytyä lopuksi elämäksi.
t. kilttis
Kommentit (7)
Huono lapsuus on pahempi. Hyvä lapsuus antaa hyvän lähtökohdan elämään, sekä vahvan itsetunnon jolloin yksinäinen teini-ikä ei haittaa, vaan on oppinut olemaan ja pärjäämään yksinkin.
Miksi pitää aina roikkua siinä menneisyydessä? Ajattele jos menettäisit muistisi, olisit takuulla ihan erilainen. Lopeta toi ainainen narina ja kasva aikuiseksi! Ei kellään elämä ole yhtä ruusujen tuoksua, muilla ei ole vain tapana jäädä sinne tuleen makaamaan!
Vierailija kirjoitti:
Huono lapsuus on pahempi. Hyvä lapsuus antaa hyvän lähtökohdan elämään, sekä vahvan itsetunnon jolloin yksinäinen teini-ikä ei haittaa, vaan on oppinut olemaan ja pärjäämään yksinkin.
Näin luulen minäkin. Huonon lapsuuden jälkeen helposti etsit "jengiä" joka usein saattaa olla huonoa seuraa. Esim. monet rikollisliigan jäsenet kertovat kuinka etsivät perhettä ja yhteisöä liigasta.
Lapsuus on kaiken pohja. Kaiken. Hyvä lapsuus alla teini selviää yksinäisyydestäkin, riittävän huono lapsuus alla ei selviä välttämättä mistään.
Entä jos on kummatkin?