Tunnetko ihmisiä, jotka olisivatkin suorittaneet aikuisiällä "luokkalaskun" luokkanousun sijaan?
Minä itse olen tällainen ihminen. Synnyin ylempää keskiluokkaa olevaan perheeseen, aina oli pelit ja vehkeet ja kaikki harrastukset mitä vaan keksittiin kysyä ja mitä ruokaa ikinä haluttiinkaan syödä. Vanhempien mielestä oli itsestäänselvää että kaikki lapset menevät lukioon ja yliopistoon. Menin lukioon ja yliopistoon vaikken ollut todellakaan mikään lukijatyyppi, niin sain niin huonoja arvosanoja etten päässyt opiskelemaan mitään järkevää ja yliopistokin jäi kesken.
Nykyään olen opiskellut amiksessa koska en vaan pidä lukemisesta ja teoriasta. Teen matalapalkkaisia duunarin hommia ja asun halvimmassa yksiössä halvimmalla juoppojen asuinalueella. Minulla ei ole mitään hienoja harrastuksia tai sosiaalisia piirejä. Pukeudun tuulipukuun ja syön lenkkimakkaraa. Vanhempiani selvästi välillä hävettää, mutta en voi sille mitään että en yksinkertaisesti ole yhtään kunnianhimoinen ja olen tyytyväinen elämääni just näin, yksinkertaista ja stressitöntä elämää.
Käy se joskus toisinkin päin, vaikka medioissa aina mesotaan vain luokkanoususta.
Kommentit (43)
Paljonkin. Esimerkiksi koulutettujen vanhempien lapsi jättää opinnot lukioon tai amikseen ja tekee suorittavaa työtä.
Tai jonkun menestyvän yrittäjän lapsi ei menesty opinnoissa eikä työelämässä. Tai menestyy, mutta joutuu työn luonteen vuoksi vankilaan.
Vielä enemmän on niitä perheitä joissa vanhemmat pääsivät helposti yliopistoon, mutta lapset joutuvat tyytymään ammattikorkeaan. Palkat saattavat tosin olla samaa tasoa.
En ymmärrä miksi tarvitaan mitään luokkia tai onko jotakin väliä mitä "luokkaa" joku on? Olemme samanarvoisia kaikki ihan lainkin mukaan. Vaikka olisi "ylintä" luokkaa voi ihminen olla tyhjyyttä täynnä.
Maata muuttavalla tuo on yleensä aina selviö. Minäkin tunnen monta ylemmän keskiluokan taustalta ponnistanutta ihmistä. On kasvettu siihen, että kotona on palvelusväkeä ja yliopistot käydään. Ja sitten täällä ei kelvata koulutuksen mukaisiin töihin. Lääkäreitä saattaa olla lähäreinä ennen kuin saavat päivitettyä tutkintonsa, tohtoreita ajaa taksia ja on tarjoilemassa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tarvitaan mitään luokkia tai onko jotakin väliä mitä "luokkaa" joku on? Olemme samanarvoisia kaikki ihan lainkin mukaan. Vaikka olisi "ylintä" luokkaa voi ihminen olla tyhjyyttä täynnä.
Juuri näin. Itse olen hyvin varakkaasta perheestä, vanhemmilla on hienot asemat jne.
Itsellänikin on hyvä koulutus, ja mukava asiantuntijatyö ja ihan kohtuullinen elintaso, mutta tuohon kylmään, pinnalliseen ja tyhjään porukkaan en halua koskaan enää kuulua.
Tunnen yhden. Painostettiin lapsesta asti lääkikseen, keskiarvo melkein täysi 10 ja lukiossa koki hermoromahduksen. Nykyään tekee duunarihommia ja vaikuttaa onnelliselta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tarvitaan mitään luokkia tai onko jotakin väliä mitä "luokkaa" joku on? Olemme samanarvoisia kaikki ihan lainkin mukaan. Vaikka olisi "ylintä" luokkaa voi ihminen olla tyhjyyttä täynnä.
Periaatteessa kyllä, ihmiset on kaikki saman arvoisia mutta kylmä fakta kuitenkin on, että osalla ihmisistä on pääsy asioihin ja paikkoihin mitä toisilla ei vaan ole. Ja kyllä kohtelu on aivan erilaista riippuen siitä oletko vaikka siivooja tai ylilääkäri. Ihminen on kuitenkin lopulta vain eläin, ja eläimet ovat hierarkisia olentoja.
Miehen sukulainen miehineen on todella huippukoulutettuja ja korkeissa asemissa molemmat. Materiaa löytyy ja matkat on jonnekin Hawajille. Heidän poikansa ei pärjännyt koulussa ja päätyi avustajaksi raksalle. On ollut siellä jo vuosikymmenen Sitä vanhempansa surevat että pärjääkö huonolla palkallaan, mutta mitään häpeää tms.ei ole näkyvissä vaan heillä on läheiset suhteet ja poika on kunnollinen ja iloinen tyyppi.
En ymmärrä, miksi pitää syödä jätetason ruokaa, vaikka olisikin matalapalkkainen. Naudan jauhelihan syöminen tuskin tulee paljon kalliimmaksi kuin lenkkimakkara.
Kyllä, professori-lääkäri -pariskunnan lapsi meni amikseen, rassaa nälkäpalkalla vanhoja autonromuja.
Mun suvussa on pari tämmöistä.
Mun isovanhemmat oli siis porvarisperhe, jonka lapset sai kuulla, että on hyvästä suvusta, joita buustattiin lapsena ja kaikista odotettiin sellaisia, että keskiluokkaiseen ammattiin valmistuvat. Yhdestä tuli syrjäytynyt, oli kai jo sisarusparvessa sellainen, jolla ei ollut eväitä pärjätä. On ollut työtön jo reilu 20 vuotta, siihen päälle kasautui muutakin ongelmaa.
Yksi sisaruksista taas on sellainen "takana loistava tulevaisuus" -tyyppi, hän opiskeli ammatin, jota harjoitti 80-luvulla, meni hyvin, kumppanit oli hyviä. 90-luvun laman aikaan häneltä meni työt ja ei saanut sen jälkeen enää mitään töitä. Hän on elänyt materiaalisesti niukempaa elämää mutta taustansa ja henkisen pääomansa vuoksi en sanoisi, että mitenkään onnetonta. Pysyi siis aktiivisena kuitenkin muulla tapaa, vaikka ei ollut töissä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tarvitaan mitään luokkia tai onko jotakin väliä mitä "luokkaa" joku on? Olemme samanarvoisia kaikki ihan lainkin mukaan. Vaikka olisi "ylintä" luokkaa voi ihminen olla tyhjyyttä täynnä.
No kun niitä luokkia nyt sattuu olemaan. Kommenttisi ei oikein liity ao:n kysymykseen millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tarvitaan mitään luokkia tai onko jotakin väliä mitä "luokkaa" joku on? Olemme samanarvoisia kaikki ihan lainkin mukaan. Vaikka olisi "ylintä" luokkaa voi ihminen olla tyhjyyttä täynnä.
En usko, että arkisissa tilanteissa koet joka ikisen ihmisen samanarvoisena. Tämmöinen kommentti vähättelee sitä, että luokkaeroja ja muitakin eroja on. Voi olla todella haitallista, jos ei halua nähdä, että eriarvoisuutta on. Tai että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tarvitaan mitään luokkia tai onko jotakin väliä mitä "luokkaa" joku on? Olemme samanarvoisia kaikki ihan lainkin mukaan. Vaikka olisi "ylintä" luokkaa voi ihminen olla tyhjyyttä täynnä.
Ei luokka kerrokaan ihmisen arvosta vaan sosioekonomisesta asemasta yhteiskunnassa. Ei sitä voi poistaa ”päätöksellä”. Paitsi ehkä kommunismissa tai diktatuurissa, mutta silloinkin on ylin johtava luokka ja armeija.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitää syödä jätetason ruokaa, vaikka olisikin matalapalkkainen. Naudan jauhelihan syöminen tuskin tulee paljon kalliimmaksi kuin lenkkimakkara.
Näinhän se nykyään on. Ennen oli helpompi päteä ruualla, kun kaikki oli kalliimpaa. Ei ollut edes 60 prosentin ilta-aleja.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitää syödä jätetason ruokaa, vaikka olisikin matalapalkkainen. Naudan jauhelihan syöminen tuskin tulee paljon kalliimmaksi kuin lenkkimakkara.
Jos siitä lenkkimakkarasta sattuu tykkäämään niin miksi ei? Tuskin se nyt kuitenkaan on ainoa ruoka mitä ap syö.
Juu, minä olen tyytyväinen siivooja keskiluokkaisesta perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Juu, minä olen tyytyväinen siivooja keskiluokkaisesta perheestä.
Sama täällä. Syy tähän on se, että en halua töiden valloittavan sekuntiakaan vapaa-ajastani. Teen sen 8 tuntia ahkerasti, enkä ikinä enempää ja yksikään työasia ei tule kotiin mukaan. Korkeakoulu aloilla harvoin toteutuu tämä.
Meidän tuttava perheen mies sai potkut hyväpalkkaisesti vakiduunista tehtaalla
Vaimo otti ja lähti
Mies on nykyisin joku logistiikka-alan pätkätyöläinen
Minä XD Urakehityksen kannalta hyvän alun jälkeen tein mahalaskun tiettyjen ammatillisten valintojen takia. Sen enempää tässä erittelemättä. Työkavereitten mielestä siirryin paariaan eivätkä enää puhuneet mulle. Yhteisiin tapaamisiin ja illanviettoihin en ollut enää tervetullut.
Tilanne oli vain väliaikainen, vaikka melkosta uhkapeliä olikin. Seuraavan peliliikkeen jälkeen aloin tienata kaksi kertaa enemmän kuin kyseiset entiset "kaverit". Yhtäkkiä alkoi taas tupsahdella kutsuja lounaalle jne. "missä sä oot ollut kun ei oo näkynyt" ja "nähdään ja päivitetään kuulumisia". Ei nähty eikä päivitelty. Yksi noista yritti suunnilleen samaa alanvaihtoa ja kysyi pokkana suosittelijaksi. Arvatkaas lupauduinko.
Joo. Lukion keskeytti. Meni amikseen, valmistui. Tapasi narkkarin ja tuli itsekin päihteiden sekakäyttäjäksi ja sossupummiksi