Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, jotka olisivatkin suorittaneet aikuisiällä "luokkalaskun" luokkanousun sijaan?
09.05.2021 |
Minä itse olen tällainen ihminen. Synnyin ylempää keskiluokkaa olevaan perheeseen, aina oli pelit ja vehkeet ja kaikki harrastukset mitä vaan keksittiin kysyä ja mitä ruokaa ikinä haluttiinkaan syödä. Vanhempien mielestä oli itsestäänselvää että kaikki lapset menevät lukioon ja yliopistoon. Menin lukioon ja yliopistoon vaikken ollut todellakaan mikään lukijatyyppi, niin sain niin huonoja arvosanoja etten päässyt opiskelemaan mitään järkevää ja yliopistokin jäi kesken.
Nykyään olen opiskellut amiksessa koska en vaan pidä lukemisesta ja teoriasta. Teen matalapalkkaisia duunarin hommia ja asun halvimmassa yksiössä halvimmalla juoppojen asuinalueella. Minulla ei ole mitään hienoja harrastuksia tai sosiaalisia piirejä. Pukeudun tuulipukuun ja syön lenkkimakkaraa. Vanhempiani selvästi välillä hävettää, mutta en voi sille mitään että en yksinkertaisesti ole yhtään kunnianhimoinen ja olen tyytyväinen elämääni just näin, yksinkertaista ja stressitöntä elämää.
Käy se joskus toisinkin päin, vaikka medioissa aina mesotaan vain luokkanoususta.
Kommentit (43)
Jep. Keskiluokkainen koti, loistoarvosanat lukiosta ja yliopistosta, suomalaisittain hyvä perintö. Osan vuotta duunarinhommissa.
Multa puuttuu kunnianhimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä kuitenkin perit vanhempasi aikanaan, joten et ole kuitenkaan todellista työväenluokkaa ap.
Oon miettinyt paljon isäni sukua. Miehet ovat olleet 1600-luvulta lähtien kouluttautuneita ja löytyvät yliopiston matrikkelista. On pappia, kirkkoherraa, rehtoria, agronomia. Sitten yhtäkkiä isoisäni on 15-vuotiaana mennyt suorittamaan jotain ”virkamiesopintoja” ja oma isäni on perusinsinööri.
Isoisäni perhe pyöri ja ”seurusteli” ylemmän keskiluokan ja taitelijoiden kanssa.
Oma isäni on tuntenut aina alemmuutta korkeasti koulutettuja kohtaan. Ei ole ylioppilas, isänsä sanoi tyhmäksi ja ettei pojasta tule ikinä mitään. Teki kuitenkin pitkän linjan työuran yrittäjänä ja oli ihan kohtuullisesti toimeentuleva. Hassannut kyllä kaiken rahansa aina ”leluihin”, eikä yhtään olisi jäänyt sukanvarteen ilman vaimoaan (eli äitiä).
Äidin puolelta ei ole juurikaan korkeasti koulutettuja lähisuvussa. Äiti on ylioppilas ja koulutusta arvostettiin. Äiti itse yo-merkonomi, mutta sisarukset kävivät yliopiston. Meistä lapsista 2/3 on yliopiston käyneitä. Vanhemmat tosin eivät yhtään arvosta korkeakoulu/yliopistokoulutuksessa kuin DI- tai kauppakorkean opintoja, muu on huuhaata, säälivåt ihmisiä joiden lapset opiskelevat jotain ”filosofiaa”.
Olen aina miettinyt, miksi faijan puolen suvussa on tullut noin äkkinäinen muutos suhteessa opiskeluun. Miksi suku, jossa ollaan oltu hyvässä asemassa, omaksuu yhtäkkiä sellaisen ”koulutus pilaa ajattelun, yliopistolaiset eivät osaa mitään, parempi väki on nirppanokkaisia/me ei mitään eliittiä olla, hyi” -asenteen. Mikä on syynä tähän ”luokkalaskuun”?
Tunnen parikin ylempää keskiluokkaa ollutta, jotka ovat tehneet sairastumisen (jq monen muun ikävän tapahtuman summana) jälkeen kunnon sukelluksen ihan alaluokkaan. Tiputtu 6-numeroisesta vuosipalkasta toimeentulotuelle, pk-seudun hyvältä alueelta omistetusta omakotitalosta lähdetty ensin kaupungin vuokraluukkuun lähelle ja lopulta jopa maalle kunnan vuokrarivariin.
Toinen yrittää vieläkin esittää varakasta joka menee kyllä läpi vähän tuntemattomammalle. Hän ”downshiftaa” ja ”elää säästöillä” joita hankkinut aiemmasta työpaikastaan. Todellisuudessa on järkyttävissä veloissa ja vanha äitinsä maksaa puhelinlaskunkin.
Vierailija kirjoitti:
Sinä kuitenkin perit vanhempasi aikanaan, joten et ole kuitenkaan todellista työväenluokkaa ap.
Tämä on kommentti mitä aina ihmettelen kun puhutaan perinnöstä niin kuin se olisi ihan pian tuleva itsestäänselvä asia. Todennäköisesti vanhemmat elävät yli 80-vuotiaiksi, ja silloin olisi itse jo yli 50-vuotias kun ne mahdolliset perinnöt tulisivat. Siinä on jo kerennyt elämään suurimman osan elämästään köyhänä duunarina. Ja mistä sitä tietää vaikka menisivät konkurssiin eikä mitään perintöjä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani suorittivat luokkanousun heidän vanhempiinsa verrattuna, kun elivät sitä aikaa että millä tahansa korkeakoulututkinnolla pääsi automaattisesti hienoihin johtotason töihin. Vanhempieni lapset taas ovat suorittaneet täydellisen luokkamahalaskun, niitä hienoja töitä ei vaan ole niin ei auta muu kuin olla työttömänä tai tehdä raskaita huonopalkkaisia duunaritöitä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sukulainen miehineen on todella huippukoulutettuja ja korkeissa asemissa molemmat. Materiaa löytyy ja matkat on jonnekin Hawajille. Heidän poikansa ei pärjännyt koulussa ja päätyi avustajaksi raksalle. On ollut siellä jo vuosikymmenen Sitä vanhempansa surevat että pärjääkö huonolla palkallaan, mutta mitään häpeää tms.ei ole näkyvissä vaan heillä on läheiset suhteet ja poika on kunnollinen ja iloinen tyyppi.
Ja joka tapauksessa poika perii vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kuitenkin perit vanhempasi aikanaan, joten et ole kuitenkaan todellista työväenluokkaa ap.
Tämä on kommentti mitä aina ihmettelen kun puhutaan perinnöstä niin kuin se olisi ihan pian tuleva itsestäänselvä asia. Todennäköisesti vanhemmat elävät yli 80-vuotiaiksi, ja silloin olisi itse jo yli 50-vuotias kun ne mahdolliset perinnöt tulisivat. Siinä on jo kerennyt elämään suurimman osan elämästään köyhänä duunarina. Ja mistä sitä tietää vaikka menisivät konkurssiin eikä mitään perintöjä olekaan.
Kyllä ne perinnöt yli 50 v lämmittää.
Vanhempani olivat lääkäri ja ekonomi. Asuimme isossa omakotitalossa Paloheinässä. Oli mökki, matkusteltiin, kotona luettiin paljon ja käytiin kulttuuritapahtumissa. Huonekalut oli Artekia.
Itsekin opiskelin akateemisen tutkinnon ja sain työn, jossa on keskipalkkaa selvästi korkeampi palkka. Luokkasukellusta en ole tehnyt omilla toimillani vaan miehen kautta. Ex-mieheni ei ollut koulutettu ja oli duunaritaustasta. Yhdessä emme voineet ostaa omakotitaloa, eikä hän arvostanut samoja keskiluokan elämän symboleja. Taloudellisesti tulimme yhdessä toimeen ihan hyvin, vaikkei rahaa liikaa ollut.
Eron jälkeen maksan yksin asuntolainaa rivaristani. Huonekalut siihen olen hankkinut Ikeasta ja käytettynä. Matkusteluun perheenä ei palkka riitä, koska uutta keittiötä maksellaan vielä vuosi, pari. Uusi miesystävä tienaa kymppitonnin kuussa ja on johtotehtävissä. Silti hänkin on elämäntyyliltään kaikkea muuta kuin kaupunkilainen ylemmän keskiluokan edustaja. Eipä tämä putoaminen ylemmästä keskiluokasta minua silti juuri harmita. Olen monesta asiasta kiitollinen edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kuitenkin perit vanhempasi aikanaan, joten et ole kuitenkaan todellista työväenluokkaa ap.
Tämä on kommentti mitä aina ihmettelen kun puhutaan perinnöstä niin kuin se olisi ihan pian tuleva itsestäänselvä asia. Todennäköisesti vanhemmat elävät yli 80-vuotiaiksi, ja silloin olisi itse jo yli 50-vuotias kun ne mahdolliset perinnöt tulisivat. Siinä on jo kerennyt elämään suurimman osan elämästään köyhänä duunarina. Ja mistä sitä tietää vaikka menisivät konkurssiin eikä mitään perintöjä olekaan.
Kyllä ne perinnöt yli 50 v lämmittää.
Mitä jos vanhuuden höperöt vanhemmat tuhlaavatkin kaikki rahansa? Tai tekevät vaikka huonoja sijoituksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kuitenkin perit vanhempasi aikanaan, joten et ole kuitenkaan todellista työväenluokkaa ap.
Tämä on kommentti mitä aina ihmettelen kun puhutaan perinnöstä niin kuin se olisi ihan pian tuleva itsestäänselvä asia. Todennäköisesti vanhemmat elävät yli 80-vuotiaiksi, ja silloin olisi itse jo yli 50-vuotias kun ne mahdolliset perinnöt tulisivat. Siinä on jo kerennyt elämään suurimman osan elämästään köyhänä duunarina. Ja mistä sitä tietää vaikka menisivät konkurssiin eikä mitään perintöjä olekaan.
Kyllä ne perinnöt yli 50 v lämmittää.
Minulla on paljon tienaavat vanhemmat, mutta he myös käyttävät ihan kaiken rahan mikä tulee ja ottavat lainaakin joten mitään isoja perintöjä tuskin on tulossa. Ei ne isot tulot vaan pienet menot..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi tuttu. Lähtöisin ylemmän keskiluokan varakkaasta perheestä. Opiskeli yliopistossa jotain mikä ei työllistä. Ollut työttömänä ja välillä lyhyen aikaa kaupassa töissä. Ei kuulemma jaksa herätä aamuisin. Asuu vanhempiensa ostamassa asunnossa.
On tuo jonkinlainen luokkalasku ainakin mitä tulee työllistymiseen ja itse tienattuun rahaan. Deittailee työttömiä m*muja joka osaltaan vaikuttaa ns. alempiluokkaiselta touhulta.
Minut itseni. Olen nähnyt sen ylemmän keskiluokan teatterin. Mulla on vain yksi elämä ja kieltäydyin tästä roolista.
Ihan sama mihin luokkaan kuulun, muut asiat on mulle tärkeitä. Tällä hetkellä jollain mittarilla kuulun kyllä edelleen vähintäänkin keskiluokkaan, luokkapelleilyyn kun kuuluu myös kulttuurinen ja sosiaalinen perimä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tulossa saivartelemaan otsikon sanavalintaa ettei elämää suoriteta, mutta kun luin avauksesi niin näin että ymmärrät tämän paremmin kuin minä.
Hyvät sulle, suunnittelen vähän samaa yliopistosta amikseen siirtoa. 👍
Hep! Keskiluokkaisen perheen lapsena valmistuin keskiluokkaiseen ammattiin, oli omakotitalo, kaksi lasta, kultainen noutaja puuttui. Nyt olen eronnut, asun kerrostalossa, ja tuskin koskaan saavutan vanhempieni elintasoa.
Shit happens. Ihan tyytyväinen olen silti elämääni.
Jostain kumman syystä ajatellaan, että sosioekoneminen asema kertoo jotain älykkyydestä, mutta ennenkaikkea se kertoo lähtökohdista tai vanhempien kunnianhimosta. Yksilö jotenkin tottuu siihen tilanteeseen, mihin on syntynyt.
Kyllä tunnen.
1990-luvun lama-ajan ihmisiä. Se oli hirvittävää aikaa monille yrittäjille.
Konkurssiaalto mieletön.
ympärillä nähnyt et suomi köyhtynyt ja työpaikoista kova kilpailu. moni hyvin koulutettu saa vain pätkätöitä.
alkoholismi on kanssa pudottanut, monta alas tikkailta. esim alkoholisoitunut nainen on hyvä palkkaisen miehen kotirouva,lasten kasvettua haluaa bilettää ja juoda ja siitä seuraa alkoholismi ja avioero, ainakin 2 tapausta.miehis taas kovapalkkaiset miehet hukannu rahansa alkoholiin ja lapset elää köyhyydes vaikka alun perin oltu keskiluokkaa.
Minä olen työtön ja unelmoin paperimiehen hommista
Koskaan ei ole otettu
Aika usein se omien vanhempien elintaso ja työkuviot on jo niin "nähty" että on ihan normaalia että lapset haluavat jotain erilaista.