Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, jotka olisivatkin suorittaneet aikuisiällä "luokkalaskun" luokkanousun sijaan?
09.05.2021 |
Minä itse olen tällainen ihminen. Synnyin ylempää keskiluokkaa olevaan perheeseen, aina oli pelit ja vehkeet ja kaikki harrastukset mitä vaan keksittiin kysyä ja mitä ruokaa ikinä haluttiinkaan syödä. Vanhempien mielestä oli itsestäänselvää että kaikki lapset menevät lukioon ja yliopistoon. Menin lukioon ja yliopistoon vaikken ollut todellakaan mikään lukijatyyppi, niin sain niin huonoja arvosanoja etten päässyt opiskelemaan mitään järkevää ja yliopistokin jäi kesken.
Nykyään olen opiskellut amiksessa koska en vaan pidä lukemisesta ja teoriasta. Teen matalapalkkaisia duunarin hommia ja asun halvimmassa yksiössä halvimmalla juoppojen asuinalueella. Minulla ei ole mitään hienoja harrastuksia tai sosiaalisia piirejä. Pukeudun tuulipukuun ja syön lenkkimakkaraa. Vanhempiani selvästi välillä hävettää, mutta en voi sille mitään että en yksinkertaisesti ole yhtään kunnianhimoinen ja olen tyytyväinen elämääni just näin, yksinkertaista ja stressitöntä elämää.
Käy se joskus toisinkin päin, vaikka medioissa aina mesotaan vain luokkanoususta.
Kommentit (43)
Joo.
Akateemiseen perheeseen synnyin, menin itsekin lukion kautta yliopistoon. Valmistuin maisteriksi. Lukiossa alkoi kuitenkin huumeiden käyttö, ja lisääntyi vuosi vuodelta. Lopulta se vei minulta kaiken. Nykyään olen työtön ex-narkomaani. Tarkoitus olisi tehdä jojoliike takaisin sinne ylempään keskiluokkaan tai akateemiseen älymystöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat olivat hyvissä, osin akateemisissa ammateissa ja elivät varsin mukavaa elämää. Vanhemmat suurten ikäluokkien edustajia, molemmilla yliopistotutkinto mutta ei enää yhtä itsestäänselvä sosiaalinen tai taloudellinen asema. Meistä kolmesta lapsesta yksi on tohtori, yksi maisteri ja yksi duunariammatissa. Kenelläkään ei samaa elintasoa kuin edeltävillä sukupolvilla, vaikka ihan ok tulot. En nyt tiedä, onko luokkalasku kyseessä, mutta koulutus tai keskiluokkaisena pidetty ammattikaan eivät enää takaa samanlaista asemaa kuin muinoin.
Tavallaan kuulun heihin juu. Isäni teki vahvan luokkanousun metsäntöllistä kaupunkikeskiluokkaan.
Oli lentolupakirjaa, purjeveneitä, moottoriveneitä, moottoripyöriä, kartanon kokoinen kesämökki, kolme kerrostalo-osaketta, mersu, paljon ulkomaanmatkoja, laskettelua, jne. Tuollainen oli lapsuuteni.
Nyt olen ollut kymmeniä vuosia työtön. Minusta odotettiin paljon. En 90-luvun lamassa mitenkään kyennyt jatkamaan isäni aloittamaa luokkanousua, ja sitten mielenterveys petti. Isäni ei ymmärtänyt, oli vain äärimmäisen pettynyt. Tällainen asema on tavallaan hankala. Päässäni olen yhä keskiluokkaa tavallaan, odotan aina että minua kohdellaan kuin täysälyistä. On yhä se keskiluokkainen itsetunto, vaikka ei niitä kulisseja. Toisin sanoen vaikutan ylimieliseltä kusipäältä suhteessa asemaani, eli alaluokkaan.