Mies haluaa takaisin

Pitäisikö sinun ottaa ihan joku tavallinen mies, jolla ei ole villiä sinkkuelämää. Teit jo aiemmin suuren virheen miesvalinnassa, älä toista sitä.

Hän oli aika kokematon kuten minäkin kun tapasimme ja aloitimme yhteisen elämän.

Ap

Avaanpa asiaa hieman vielä. Minulla oli ennen miestäni ollut yksi ja minä olin myös mieheni toinen kumppani sillä saralla. Kai hän koki että on jäänyt asioita kokematta ja halusi niitä kokea. Avoimeen en pystynyt ja pettää mies ei halunnut joten ero tuli. Omien sanojensa mukaan, hän on tehnyt valtavan virheen. Kokemuksia sai kyllä,.mutta niistä puuttui se jokin. On kuulemma tyhjä olo ja kaipaa niin kovaati perhettämme. Jos voisi tekisi asiat tekemättömäksi. Tunnen mieheni hyvin ja tiedän että on rikki. Hän on hyvä isä ja oli hyvä mies joskus aikoinaan. Mutta kuten sanoin. Minulla ei kyseistä tarvetta ole tullut ja jotenkin koen ajatuksen miehestäni muiden kanssa todella ahdistavana. En usko että pystyisin enää nauttimaan siitä mitä meillä olisi. Mies.tämän ymmärtää ja vaikka yrittää esittää reipasta näen että häneen sattuu. En tiedä mitä teen. Virheitä jokainen meistä tekee kja näinkö olen liian ankara vai onko vain asioita joista ei pääse yli.

Ap

Meillä oli vastaava tapaus aikoinaan. Minä halusinvapauden ja molemmat sitten rillusteli muutaman kanssa. No tulin sitten katumapäälle, mies olisi halunnut kokoajan tulla takaisin, ja niin muutimme takaisin yhteen.

Noh nyt ollaan oltu yhdessä 40 vuotta joista 37 naimisissa. Olisi ollut kamala virhe jo olisimme jatkaneet erillämme! Onnellisia olemme ja rakkaus kukoistaa. Tänäkin aamuna rakasteltu jo 2 kertaa..

Joskus olemme mustasukkaisia menneistä, mutta onneksi menee ohi. Jos siis teillä riittää rakkautta kehottaisin miettimään takaisn yhteenpaluuta. Toki jokainen tapaus on eri.

Zemppiä!

Olitko kylmä mitä tuli läheisyyteen ja seksiin liiton aikana?

Vierailija kirjoitti:

Olitko kylmä mitä tuli läheisyyteen ja seksiin liiton aikana?

En todellakaan. Kuten mieheni sanoi,tämä.halu päästä kokemaan oli hänen omansa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaava tapaus aikoinaan. Minä halusinvapauden ja molemmat sitten rillusteli muutaman kanssa. No tulin sitten katumapäälle, mies olisi halunnut kokoajan tulla takaisin, ja niin muutimme takaisin yhteen.

Noh nyt ollaan oltu yhdessä 40 vuotta joista 37 naimisissa. Olisi ollut kamala virhe jo olisimme jatkaneet erillämme! Onnellisia olemme ja rakkaus kukoistaa. Tänäkin aamuna rakasteltu jo 2 kertaa..

Joskus olemme mustasukkaisia menneistä, mutta onneksi menee ohi. Jos siis teillä riittää rakkautta kehottaisin miettimään takaisn yhteenpaluuta. Toki jokainen tapaus on eri.

Zemppiä!

Kuulostaa ihanalta. Meillä taas oli liittoa takana jo 11 vuotta ja yhteistä matkaa 20 vuotta niin jotenkin se kaiken poisbhwitto tuntui todella raastavalta. Tai tuntuu edelleen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hän oli aika kokematon kuten minäkin kun tapasimme ja aloitimme yhteisen elämän.

Ap

No nyt hän on sika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko kylmä mitä tuli läheisyyteen ja seksiin liiton aikana?

En todellakaan. Kuten mieheni sanoi,tämä.halu päästä kokemaan oli hänen omansa.

Sanoit tuolla eka tekstissä, että rakastat häntä ja tulet varmaan aina rakastamaan...rakkaus peittää paljon kun vaan pystytte antamaan toisellenne anteeksi...ajattele kuinka ihana elämä teitä voi odottaa jos palaatte takaisin yhteen..jokaisella meillä on tekoja jotka haluaisimme, että olisi jäänyt tekemättä..jos näet että miehesi rakastaa myös sinua niin ehdottomasti kannattaa yrittää vielä..

Mä olen se mies, joka lähti liitosta. Yli 20 vuotta yhteistä elämää takana, kolme lasta. Aloimme suhteeseen aivan liian nuorina, ysiluokalla. Mulla ei ollut kokemusta kenestäkään muusta, entisellä vaimolla oli mua ennen yksi. Kun 40v alkoi häämöttää, tuska kokemattomuudesta kasvoi liian suureksi ja lähdin.

Olin aina kuvitellut, että mulla ei ole juurikaan arvoa naismarkkinoilla. En ole erityisen komea, vähän on mahaa ja ”se” ei ole jättiläismäinen. Kuitenkin yllätyksekseni fiksua naisseuraa riitti. Ja tuli sitten pantua hurjia määriä. Yksi suhteentapainenkin oli. Ei vain tuntunut missään.

Iski katumus. Kaipaan perhettä, kaipaan lapsia, tajuan että iso moka tuli tehtyä. Mutta sen verran katson että pitää olla selkärankaa, etten lähde itkemään ex-vaimon rappusille ja anomaan anteeksiantoa. Hänelle tämä oli todella rankkaa ja olisi todella väärin palauttaa hänet alkuruutuun kaiken hänen eron eteen tekemänsä työn jälkeen. Heillä on asiat nyt hyvin, se on tärkeintä.

Mieti voitko oikeasti luottaa tähän mieheen? Hän ei ole se sama mies enää, josta aikanaan erosit, se on täysin varmaa.

Ap, jos olisin sinä ja edelleen rakastaisin miestä ja uskoisin että meillä olisi mahdollisuus hyvään yhteiseen elämään, niin pyrkisin käsittelemään nuo kipupisteet läpikotaisin ja löytämään juurisyyt siihen, että mikä tapahtumissa on sattunut ja miksi. En siis missään nimessä tarkoita etteikö sinuun saisi sattua; kannustan vain löytämään ne perimmäiset syyt kokemallesi kivulle. Ei väliä vaikka ne tuntuisi hölmöiltä tai noloiltakin. Kaikki tunteesi ovat valideja. Kun itse tulin aikoinaan petetyksi, niin mulla teki kipeää se että olin tuntenut että siinä miehen sylissä on paras paikka maailmassa, että kuulun siihen, ja olin onneni kukkuloilla kun näytti siltä että mies halusikin varata sen paikan mulle. Järjellä ajateltuna en haluaisi yrittää omistaa tai kontrolloida ketään, ja jossakin määrin mua hävettää vieläkin tunnustaa että se miehen syli on silti sellainen asia jonka haluaisin olevan parisuhteessa pelkästään "mun", ja intiimi läheisyys "meidän". Luulen sen tulevan siitä että mulle itselleni seksi on aika erityinen juttu jota haluan harrastaa vain sellaisen kumppanin kanssa josta välitän, enkä osaa kuvitellakaan että voisin haluta seksiä jonkun toisen kanssa silloin kun olen parisuhteessa. Jotenkin sitä toivoisi, että se olisi sille toisellekin yhtä merkityksellistä ja pelkästään meidän välinen juttu. Niin tai näin, niin tällaiset asiat on hyvä tiedostaa.

Toinen asia mikä itselläni teki kipeää oli se, että pettämisen jälkeen ajatuskin miehen suutelemisesta ja suuseksistä teki pahaa; aivan kuin mies olisi ollut imuttelemassa ja panemassa sen toisen naisen kanssa juuri äsken. Järjetön ajatus, enkä ymmärrä miksi miehen aiemmat seksisuhteet meidän parisuhdetta edeltävältä ajalta ei koskaan aiheuttaneet mitään vastaavaa. Lisäksi oli pitkään hirvittävän epävarma olo monella tasolla, ja mietitytti että uskaltaako enää lähteä yrittämään koko sydämellä. Saatiin onneksi puhuttua kaikki kipeät ja noloiltakin tuntuvat asiat auki puolin ja toisin ja tuomitsematta, eikä kumpikaan olettanut että kaikki olisi heti niin kuin ennenkin.

Teidän tilanne on tietysti vähän eri. Mun mielestä on tavallaan jopa hyvä juttu, että sun mies toi tilanteen ja tarpeensa esiin avoimesti, ja halusi välttää tekemästä mitään sun selän takana. Ja jos hänen tarpeensa kokea asioita on nyt täytetty ja hän aidosti haluaa sinut ja perheensä takaisin ja on ymmärtänyt teidän merkityksen ja todennut ettei kukaan muu voi täyttää sinun paikkaasi hänen elämässään, niin ehkä siinä voisi olla ihan hyvääkin potentiaalia..? Sanoisin että kannattaa edetä rauhallisesti, kuulostella tuntemuksia ja olla raivorehellisiä sekä itsellenne että toisillenne. Parisuhdeterapiasta saattaisi myös olla hyötyä (vaikka olisittekin tällä hetkellä sinkkuja ja haluaisitte vain apuja tilanteen läpikäymiseen). Kyllä se siitä sitten, aikanaan, suuntaan tai toiseen.

Voimia joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se mies, joka lähti liitosta. Yli 20 vuotta yhteistä elämää takana, kolme lasta. Aloimme suhteeseen aivan liian nuorina, ysiluokalla. Mulla ei ollut kokemusta kenestäkään muusta, entisellä vaimolla oli mua ennen yksi. Kun 40v alkoi häämöttää, tuska kokemattomuudesta kasvoi liian suureksi ja lähdin.

Olin aina kuvitellut, että mulla ei ole juurikaan arvoa naismarkkinoilla. En ole erityisen komea, vähän on mahaa ja ”se” ei ole jättiläismäinen. Kuitenkin yllätyksekseni fiksua naisseuraa riitti. Ja tuli sitten pantua hurjia määriä. Yksi suhteentapainenkin oli. Ei vain tuntunut missään.

Iski katumus. Kaipaan perhettä, kaipaan lapsia, tajuan että iso moka tuli tehtyä. Mutta sen verran katson että pitää olla selkärankaa, etten lähde itkemään ex-vaimon rappusille ja anomaan anteeksiantoa. Hänelle tämä oli todella rankkaa ja olisi todella väärin palauttaa hänet alkuruutuun kaiken hänen eron eteen tekemänsä työn jälkeen. Heillä on asiat nyt hyvin, se on tärkeintä.

Mieti voitko oikeasti luottaa tähän mieheen? Hän ei ole se sama mies enää, josta aikanaan erosit, se on täysin varmaa.

Tuli ihan itku lukiessani. Voisi olla melkein mieheni kirjoitus muutamaa eroavaisuutta lukuunottamatta. Mieheni tosiaan on kertonut minulle tunteistaan ja ajatuksistaan. Olemme pysyneet ystävinä kaikesta huolimatta kokoajan. Mieheni kuvasi juuri asiaa noin, että ei tuntunut oikeastaan miltään ja se tyhjä olo vain oli ja pysyi. Kaipaa perhettämme ja minua valtavasti ja tietää tehneensä elämänsä suurinman mokan. Se kokemattomuus vain kasvoi ylivoimaiseksi. Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää. Mutta se ei ole se ongelma jos asiat saa puhuttua. Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri. En usko että pystyn siihen. Olen tämän miehelle avoimesti kertonut ja hän ymmärtää sen ja oli aivan musertunut siitä että tuhosi kaiken. Hänkin kyllä yrittää olla kovin reipas ja olla näyttämättä kuinka paljon sattuu ja antaa minulle oman tilan olla ja ajatella. Minulla ei ole ketään muuta enkä haluakkaan. Rakastan miestä edelleen. Mutta en tiedä jaksanko enää yrittää hänenkään kanssa. Sinun jutustasi saa sen kuvan että ex-vaimosi on löytänyt uuden elämän täysin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan itku lukiessani. Voisi olla melkein mieheni kirjoitus muutamaa eroavaisuutta lukuunottamatta. Mieheni tosiaan on kertonut minulle tunteistaan ja ajatuksistaan. Olemme pysyneet ystävinä kaikesta huolimatta kokoajan. Mieheni kuvasi juuri asiaa noin, että ei tuntunut oikeastaan miltään ja se tyhjä olo vain oli ja pysyi. Kaipaa perhettämme ja minua valtavasti ja tietää tehneensä elämänsä suurinman mokan. Se kokemattomuus vain kasvoi ylivoimaiseksi. Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää. Mutta se ei ole se ongelma jos asiat saa puhuttua. Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri. En usko että pystyn siihen. Olen tämän miehelle avoimesti kertonut ja hän ymmärtää sen ja oli aivan musertunut siitä että tuhosi kaiken. Hänkin kyllä yrittää olla kovin reipas ja olla näyttämättä kuinka paljon sattuu ja antaa minulle oman tilan olla ja ajatella. Minulla ei ole ketään muuta enkä haluakkaan. Rakastan miestä edelleen. Mutta en tiedä jaksanko enää yrittää hänenkään kanssa. Sinun jutustasi saa sen kuvan että ex-vaimosi on löytänyt uuden elämän täysin.

Ap

Ap, en ole tuo jolle vastasit, mutta mieleeni tuli muutama kysymys. Lue ja mieti, olisiko vastauksilla sinulle merkitystä. Ei tarvitse välttämättä vastata tänne.

- "Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri." -> Haittasiko kokemuksen puute sinua aiemmin? Jos ei, miksi se haittaa nyt? Muuttaisiko tilannetta ja suhtautumistasi itseesi, jos saisit nyt vastaavan määrän kokemuksia kuin mies? Miksi sinulle on tärkeää olla miehen kanssa tämän suhteen ns. tasoissa? Voisiko tälle olla tulevaisuudessa tehtävissä jotakin (esim. kokeilemalla ja opettelemalla yhdessä asioita joita ette aiemmin ole tehneet)?

- "Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää." -> Jos tapaisit miehesi ensimmäistä kertaa elämässäsi tänään, rakastuisitko häneen?

- Jos kuvittelet tulevaisuudestasi 2 erilaista skenaariota; elämän ilman tätä miestä ja elämän hänen kanssaan, niin kumman valitsisit?

Kaikki vastaukset ovat oikein, kunhan tunnet ne sydämessäsi oikeiksi.

Apua, jos on rakkautta ja intohimoa miestä kohtaan, niin anna mahdollisuus. Seurustelette ensin ja jos teillä toimii, niin ota takaisin. Jos tahtoo vain takaisin perheen vuoksi, eri asia, mutta jos todella tahtoo SINUT, niin anna nyt miehelle anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan itku lukiessani. Voisi olla melkein mieheni kirjoitus muutamaa eroavaisuutta lukuunottamatta. Mieheni tosiaan on kertonut minulle tunteistaan ja ajatuksistaan. Olemme pysyneet ystävinä kaikesta huolimatta kokoajan. Mieheni kuvasi juuri asiaa noin, että ei tuntunut oikeastaan miltään ja se tyhjä olo vain oli ja pysyi. Kaipaa perhettämme ja minua valtavasti ja tietää tehneensä elämänsä suurinman mokan. Se kokemattomuus vain kasvoi ylivoimaiseksi. Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää. Mutta se ei ole se ongelma jos asiat saa puhuttua. Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri. En usko että pystyn siihen. Olen tämän miehelle avoimesti kertonut ja hän ymmärtää sen ja oli aivan musertunut siitä että tuhosi kaiken. Hänkin kyllä yrittää olla kovin reipas ja olla näyttämättä kuinka paljon sattuu ja antaa minulle oman tilan olla ja ajatella. Minulla ei ole ketään muuta enkä haluakkaan. Rakastan miestä edelleen. Mutta en tiedä jaksanko enää yrittää hänenkään kanssa. Sinun jutustasi saa sen kuvan että ex-vaimosi on löytänyt uuden elämän täysin.

Ap

Ap, en ole tuo jolle vastasit, mutta mieleeni tuli muutama kysymys. Lue ja mieti, olisiko vastauksilla sinulle merkitystä. Ei tarvitse välttämättä vastata tänne.

- "Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri." -> Haittasiko kokemuksen puute sinua aiemmin? Jos ei, miksi se haittaa nyt? Muuttaisiko tilannetta ja suhtautumistasi itseesi, jos saisit nyt vastaavan määrän kokemuksia kuin mies? Miksi sinulle on tärkeää olla miehen kanssa tämän suhteen ns. tasoissa? Voisiko tälle olla tulevaisuudessa tehtävissä jotakin (esim. kokeilemalla ja opettelemalla yhdessä asioita joita ette aiemmin ole tehneet)?

- "Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää." -> Jos tapaisit miehesi ensimmäistä kertaa elämässäsi tänään, rakastuisitko häneen?

- Jos kuvittelet tulevaisuudestasi 2 erilaista skenaariota; elämän ilman tätä miestä ja elämän hänen kanssaan, niin kumman valitsisit?

Kaikki vastaukset ovat oikein, kunhan tunnet ne sydämessäsi oikeiksi.

Kiitos.sain paljon ajateltavaa. Muotoilin sanani ehkä hieman väärin. Minua ei haittaa se oma ns. Kokemuksen puute, vaan se juurikin että mies jonka kanssa olen ennen kokeilut tehnyt yhdessä yhtäkkiä tuleekin uusien temppujen kera sänkyyn ja minulla ei ole niistä mitään kokemusta tai taitoa. Myös se tieto ja muistutus siinä ns. Arimmalla hetkellä kipeimmästä kokemuksestani ja siitä miksi mies jota rakastan osaa nykyään nuo asiat ei tuntuisi hyvältä. Se ehkä se pelko asiasta. Huh..osasinpahan sanoittaa kun tarpeeksi yritin. Minulla ei ole mitään uutta ja hienoa tarjota. En riittänyt viimeksi,.miksi riitäisin nytkään. Jos tapaisin mieheni nyt niin etten tuntisin häntä aijemmin niin kyllä, ihastuisin ja rakastuisin häneen. Hänen huumorin tajuun ja avoimuuteensa. Ja rehellisyyteen. Aina on sanonut asioista ja pystynyt puhumaan näistä vaikeistakin asioista. En tiedä. Mies tulee illalla hakeman lasta ja mietin että olisi hyvä osata jotain osviittaa antaa hänelle mutta kun en tiedä. Pelkään että satutan vain itseäni ja samalla kaipaan miestä valtavasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan itku lukiessani. Voisi olla melkein mieheni kirjoitus muutamaa eroavaisuutta lukuunottamatta. Mieheni tosiaan on kertonut minulle tunteistaan ja ajatuksistaan. Olemme pysyneet ystävinä kaikesta huolimatta kokoajan. Mieheni kuvasi juuri asiaa noin, että ei tuntunut oikeastaan miltään ja se tyhjä olo vain oli ja pysyi. Kaipaa perhettämme ja minua valtavasti ja tietää tehneensä elämänsä suurinman mokan. Se kokemattomuus vain kasvoi ylivoimaiseksi. Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää. Mutta se ei ole se ongelma jos asiat saa puhuttua. Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri. En usko että pystyn siihen. Olen tämän miehelle avoimesti kertonut ja hän ymmärtää sen ja oli aivan musertunut siitä että tuhosi kaiken. Hänkin kyllä yrittää olla kovin reipas ja olla näyttämättä kuinka paljon sattuu ja antaa minulle oman tilan olla ja ajatella. Minulla ei ole ketään muuta enkä haluakkaan. Rakastan miestä edelleen. Mutta en tiedä jaksanko enää yrittää hänenkään kanssa. Sinun jutustasi saa sen kuvan että ex-vaimosi on löytänyt uuden elämän täysin.

Ap

Ap, en ole tuo jolle vastasit, mutta mieleeni tuli muutama kysymys. Lue ja mieti, olisiko vastauksilla sinulle merkitystä. Ei tarvitse välttämättä vastata tänne.

- "Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri." -> Haittasiko kokemuksen puute sinua aiemmin? Jos ei, miksi se haittaa nyt? Muuttaisiko tilannetta ja suhtautumistasi itseesi, jos saisit nyt vastaavan määrän kokemuksia kuin mies? Miksi sinulle on tärkeää olla miehen kanssa tämän suhteen ns. tasoissa? Voisiko tälle olla tulevaisuudessa tehtävissä jotakin (esim. kokeilemalla ja opettelemalla yhdessä asioita joita ette aiemmin ole tehneet)?

- "Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää." -> Jos tapaisit miehesi ensimmäistä kertaa elämässäsi tänään, rakastuisitko häneen?

- Jos kuvittelet tulevaisuudestasi 2 erilaista skenaariota; elämän ilman tätä miestä ja elämän hänen kanssaan, niin kumman valitsisit?

Kaikki vastaukset ovat oikein, kunhan tunnet ne sydämessäsi oikeiksi.

Kiitos.sain paljon ajateltavaa. Muotoilin sanani ehkä hieman väärin. Minua ei haittaa se oma ns. Kokemuksen puute, vaan se juurikin että mies jonka kanssa olen ennen kokeilut tehnyt yhdessä yhtäkkiä tuleekin uusien temppujen kera sänkyyn ja minulla ei ole niistä mitään kokemusta tai taitoa. Myös se tieto ja muistutus siinä ns. Arimmalla hetkellä kipeimmästä kokemuksestani ja siitä miksi mies jota rakastan osaa nykyään nuo asiat ei tuntuisi hyvältä. Se ehkä se pelko asiasta. Huh..osasinpahan sanoittaa kun tarpeeksi yritin. Minulla ei ole mitään uutta ja hienoa tarjota. En riittänyt viimeksi,.miksi riitäisin nytkään. Jos tapaisin mieheni nyt niin etten tuntisin häntä aijemmin niin kyllä, ihastuisin ja rakastuisin häneen. Hänen huumorin tajuun ja avoimuuteensa. Ja rehellisyyteen. Aina on sanonut asioista ja pystynyt puhumaan näistä vaikeistakin asioista. En tiedä. Mies tulee illalla hakeman lasta ja mietin että olisi hyvä osata jotain osviittaa antaa hänelle mutta kun en tiedä. Pelkään että satutan vain itseäni ja samalla kaipaan miestä valtavasti.

Ap

 Uskalla elää, ja jos oikeasti rakastat, ota se riski! Elämä täynnä ylläreitä, kuten oli silloin aikoinaan meidänkin elämässä. mutta niin vaan ollan oltu huippuonnellisia nämä yhteiset 40 vuotta, sen oman kriisini aiheuttaman eron jälkeen. Jos et tartu tilaisuuten, voit joutua katumaan vieläkin enemmän!

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos olisin sinä ja edelleen rakastaisin miestä ja uskoisin että meillä olisi mahdollisuus hyvään yhteiseen elämään, niin pyrkisin käsittelemään nuo kipupisteet läpikotaisin ja löytämään juurisyyt siihen, että mikä tapahtumissa on sattunut ja miksi. En siis missään nimessä tarkoita etteikö sinuun saisi sattua; kannustan vain löytämään ne perimmäiset syyt kokemallesi kivulle. Ei väliä vaikka ne tuntuisi hölmöiltä tai noloiltakin. Kaikki tunteesi ovat valideja. Kun itse tulin aikoinaan petetyksi, niin mulla teki kipeää se että olin tuntenut että siinä miehen sylissä on paras paikka maailmassa, että kuulun siihen, ja olin onneni kukkuloilla kun näytti siltä että mies halusikin varata sen paikan mulle. Järjellä ajateltuna en haluaisi yrittää omistaa tai kontrolloida ketään, ja jossakin määrin mua hävettää vieläkin tunnustaa että se miehen syli on silti sellainen asia jonka haluaisin olevan parisuhteessa pelkästään "mun", ja intiimi läheisyys "meidän". Luulen sen tulevan siitä että mulle itselleni seksi on aika erityinen juttu jota haluan harrastaa vain sellaisen kumppanin kanssa josta välitän, enkä osaa kuvitellakaan että voisin haluta seksiä jonkun toisen kanssa silloin kun olen parisuhteessa. Jotenkin sitä toivoisi, että se olisi sille toisellekin yhtä merkityksellistä ja pelkästään meidän välinen juttu. Niin tai näin, niin tällaiset asiat on hyvä tiedostaa.

Toinen asia mikä itselläni teki kipeää oli se, että pettämisen jälkeen ajatuskin miehen suutelemisesta ja suuseksistä teki pahaa; aivan kuin mies olisi ollut imuttelemassa ja panemassa sen toisen naisen kanssa juuri äsken. Järjetön ajatus, enkä ymmärrä miksi miehen aiemmat seksisuhteet meidän parisuhdetta edeltävältä ajalta ei koskaan aiheuttaneet mitään vastaavaa. Lisäksi oli pitkään hirvittävän epävarma olo monella tasolla, ja mietitytti että uskaltaako enää lähteä yrittämään koko sydämellä. Saatiin onneksi puhuttua kaikki kipeät ja noloiltakin tuntuvat asiat auki puolin ja toisin ja tuomitsematta, eikä kumpikaan olettanut että kaikki olisi heti niin kuin ennenkin.

Teidän tilanne on tietysti vähän eri. Mun mielestä on tavallaan jopa hyvä juttu, että sun mies toi tilanteen ja tarpeensa esiin avoimesti, ja halusi välttää tekemästä mitään sun selän takana. Ja jos hänen tarpeensa kokea asioita on nyt täytetty ja hän aidosti haluaa sinut ja perheensä takaisin ja on ymmärtänyt teidän merkityksen ja todennut ettei kukaan muu voi täyttää sinun paikkaasi hänen elämässään, niin ehkä siinä voisi olla ihan hyvääkin potentiaalia..? Sanoisin että kannattaa edetä rauhallisesti, kuulostella tuntemuksia ja olla raivorehellisiä sekä itsellenne että toisillenne. Parisuhdeterapiasta saattaisi myös olla hyötyä (vaikka olisittekin tällä hetkellä sinkkuja ja haluaisitte vain apuja tilanteen läpikäymiseen). Kyllä se siitä sitten, aikanaan, suuntaan tai toiseen.

Voimia joka tapauksessa.

No onhan se tosi paljon erilainen tilanne kuin pettäminen. Ja sama, en voi ymmärtää miten ihminen joka rakastaa voi haluta muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos olisin sinä ja edelleen rakastaisin miestä ja uskoisin että meillä olisi mahdollisuus hyvään yhteiseen elämään, niin pyrkisin käsittelemään nuo kipupisteet läpikotaisin ja löytämään juurisyyt siihen, että mikä tapahtumissa on sattunut ja miksi. En siis missään nimessä tarkoita etteikö sinuun saisi sattua; kannustan vain löytämään ne perimmäiset syyt kokemallesi kivulle. Ei väliä vaikka ne tuntuisi hölmöiltä tai noloiltakin. Kaikki tunteesi ovat valideja. Kun itse tulin aikoinaan petetyksi, niin mulla teki kipeää se että olin tuntenut että siinä miehen sylissä on paras paikka maailmassa, että kuulun siihen, ja olin onneni kukkuloilla kun näytti siltä että mies halusikin varata sen paikan mulle. Järjellä ajateltuna en haluaisi yrittää omistaa tai kontrolloida ketään, ja jossakin määrin mua hävettää vieläkin tunnustaa että se miehen syli on silti sellainen asia jonka haluaisin olevan parisuhteessa pelkästään "mun", ja intiimi läheisyys "meidän". Luulen sen tulevan siitä että mulle itselleni seksi on aika erityinen juttu jota haluan harrastaa vain sellaisen kumppanin kanssa josta välitän, enkä osaa kuvitellakaan että voisin haluta seksiä jonkun toisen kanssa silloin kun olen parisuhteessa. Jotenkin sitä toivoisi, että se olisi sille toisellekin yhtä merkityksellistä ja pelkästään meidän välinen juttu. Niin tai näin, niin tällaiset asiat on hyvä tiedostaa.

Toinen asia mikä itselläni teki kipeää oli se, että pettämisen jälkeen ajatuskin miehen suutelemisesta ja suuseksistä teki pahaa; aivan kuin mies olisi ollut imuttelemassa ja panemassa sen toisen naisen kanssa juuri äsken. Järjetön ajatus, enkä ymmärrä miksi miehen aiemmat seksisuhteet meidän parisuhdetta edeltävältä ajalta ei koskaan aiheuttaneet mitään vastaavaa. Lisäksi oli pitkään hirvittävän epävarma olo monella tasolla, ja mietitytti että uskaltaako enää lähteä yrittämään koko sydämellä. Saatiin onneksi puhuttua kaikki kipeät ja noloiltakin tuntuvat asiat auki puolin ja toisin ja tuomitsematta, eikä kumpikaan olettanut että kaikki olisi heti niin kuin ennenkin.

Teidän tilanne on tietysti vähän eri. Mun mielestä on tavallaan jopa hyvä juttu, että sun mies toi tilanteen ja tarpeensa esiin avoimesti, ja halusi välttää tekemästä mitään sun selän takana. Ja jos hänen tarpeensa kokea asioita on nyt täytetty ja hän aidosti haluaa sinut ja perheensä takaisin ja on ymmärtänyt teidän merkityksen ja todennut ettei kukaan muu voi täyttää sinun paikkaasi hänen elämässään, niin ehkä siinä voisi olla ihan hyvääkin potentiaalia..? Sanoisin että kannattaa edetä rauhallisesti, kuulostella tuntemuksia ja olla raivorehellisiä sekä itsellenne että toisillenne. Parisuhdeterapiasta saattaisi myös olla hyötyä (vaikka olisittekin tällä hetkellä sinkkuja ja haluaisitte vain apuja tilanteen läpikäymiseen). Kyllä se siitä sitten, aikanaan, suuntaan tai toiseen.

Voimia joka tapauksessa.

No onhan se tosi paljon erilainen tilanne kuin pettäminen. Ja sama, en voi ymmärtää miten ihminen joka rakastaa voi haluta muita.

Asian ohi mutta jos noin asian ajattelisi niin yksikään mies ei rakastaisi kumppaniaan. Mitä elämä on opettanut niin kaikki miehet haluavat muita naisia.kaikki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan itku lukiessani. Voisi olla melkein mieheni kirjoitus muutamaa eroavaisuutta lukuunottamatta. Mieheni tosiaan on kertonut minulle tunteistaan ja ajatuksistaan. Olemme pysyneet ystävinä kaikesta huolimatta kokoajan. Mieheni kuvasi juuri asiaa noin, että ei tuntunut oikeastaan miltään ja se tyhjä olo vain oli ja pysyi. Kaipaa perhettämme ja minua valtavasti ja tietää tehneensä elämänsä suurinman mokan. Se kokemattomuus vain kasvoi ylivoimaiseksi. Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää. Mutta se ei ole se ongelma jos asiat saa puhuttua. Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri. En usko että pystyn siihen. Olen tämän miehelle avoimesti kertonut ja hän ymmärtää sen ja oli aivan musertunut siitä että tuhosi kaiken. Hänkin kyllä yrittää olla kovin reipas ja olla näyttämättä kuinka paljon sattuu ja antaa minulle oman tilan olla ja ajatella. Minulla ei ole ketään muuta enkä haluakkaan. Rakastan miestä edelleen. Mutta en tiedä jaksanko enää yrittää hänenkään kanssa. Sinun jutustasi saa sen kuvan että ex-vaimosi on löytänyt uuden elämän täysin.

Ap

Ap, en ole tuo jolle vastasit, mutta mieleeni tuli muutama kysymys. Lue ja mieti, olisiko vastauksilla sinulle merkitystä. Ei tarvitse välttämättä vastata tänne.

- "Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri." -> Haittasiko kokemuksen puute sinua aiemmin? Jos ei, miksi se haittaa nyt? Muuttaisiko tilannetta ja suhtautumistasi itseesi, jos saisit nyt vastaavan määrän kokemuksia kuin mies? Miksi sinulle on tärkeää olla miehen kanssa tämän suhteen ns. tasoissa? Voisiko tälle olla tulevaisuudessa tehtävissä jotakin (esim. kokeilemalla ja opettelemalla yhdessä asioita joita ette aiemmin ole tehneet)?

- "Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää." -> Jos tapaisit miehesi ensimmäistä kertaa elämässäsi tänään, rakastuisitko häneen?

- Jos kuvittelet tulevaisuudestasi 2 erilaista skenaariota; elämän ilman tätä miestä ja elämän hänen kanssaan, niin kumman valitsisit?

Kaikki vastaukset ovat oikein, kunhan tunnet ne sydämessäsi oikeiksi.

Kiitos.sain paljon ajateltavaa. Muotoilin sanani ehkä hieman väärin. Minua ei haittaa se oma ns. Kokemuksen puute, vaan se juurikin että mies jonka kanssa olen ennen kokeilut tehnyt yhdessä yhtäkkiä tuleekin uusien temppujen kera sänkyyn ja minulla ei ole niistä mitään kokemusta tai taitoa. Myös se tieto ja muistutus siinä ns. Arimmalla hetkellä kipeimmästä kokemuksestani ja siitä miksi mies jota rakastan osaa nykyään nuo asiat ei tuntuisi hyvältä. Se ehkä se pelko asiasta. Huh..osasinpahan sanoittaa kun tarpeeksi yritin. Minulla ei ole mitään uutta ja hienoa tarjota. En riittänyt viimeksi,.miksi riitäisin nytkään. Jos tapaisin mieheni nyt niin etten tuntisin häntä aijemmin niin kyllä, ihastuisin ja rakastuisin häneen. Hänen huumorin tajuun ja avoimuuteensa. Ja rehellisyyteen. Aina on sanonut asioista ja pystynyt puhumaan näistä vaikeistakin asioista. En tiedä. Mies tulee illalla hakeman lasta ja mietin että olisi hyvä osata jotain osviittaa antaa hänelle mutta kun en tiedä. Pelkään että satutan vain itseäni ja samalla kaipaan miestä valtavasti.

Ap

Eli mustasukkaisuutta on tällä hetkellä (muiden kanssa opitut temput) ja epävarmuutta; miksi riittäisin tulevaisuudessa?

Suosittelen menemään parisuhdeterapian kautta takaisin yhteen, jos halua ja rakkautta riittää, se voisi auttaa noissa yllä olevissa.

Kyllä pettävät sekä miehet, että naiset. Itse olen just se nainen, joka halusikin vapautta ja vähän muita. Ja kun sitten mies teki samoin,,,olin todellakin mustis.

No mitä tästä opimme.  EN TIEDÄ! Paitsi sen, että elämä vaan on...ja se ei ole aina reilua, vaan epistä. Mutta niin se menee.

Kandee silti tarttu mahdollisuuteen, ei kannata jättää tilaisuutta siksi, että pelkä epäonnistumista.

Ja mmeitä molempia on vaivannut mustasukkaisuus todellakin, NYT vuosia vosia jälkeenpäin. Ollaan varmaan 4 kk puhuttu ja puhuttu. Mutta, nyt ollaan sitten puhuttu. Ja juu. se kolmaskin kerta tänään.. tehty.

Nyt tätä elämää eletään!