Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriökohtaus ja muisti
08.05.2021 |
Onko täällä paniikkihäiriöstä kärsiviä tai aiheesta tietäviä? Puolisona kyselen kun olen vähän huolestunut puolisoni sekoiluista jos on jotain selvitettäviä asioita tai negatiivista keskustelua ja tuntuu välillä että hänellä katoaa muistikuvat juuri käydystä, tai esimerkiksi eilen käydystä, keskustelusta täysin eikä selkeästi ollenkaan muista sanoneensa asioita mitä on sanonut. Meillä teini-ikäisiä lapsia perheessä ja jonkunverran on pitänyt asioita keskustella. Itse kannattaisin avointa keskusteluyhteyttä mutta usein mies hermostuu vaikka ei mitään järkevää syytä hermostumiseen olisikaan. On kertonut ajat sitten tavatessamme kärsivänsä paniikkihäiriöstä mutta on ihan normaali, työssäkäyvä perheenisä. Vähän on alkanut huolettamaan jos ei oikeasti muista mitä tuntia aiemmin sanoi, muillekin kuin minulle (eli ei pelkästään vaimon naamassa syy) ja tätä toistunut jo todella usein, ei siis yksittäisistä tapahtumista kyse. Voiko jotenkin liittyä paniikkihäiriöön vai olisikohan muihin tutkimuksiin aihetta? Päihteet ei selitä asiaa, ihan selvin päin puhuu mitä seuraavana päivänä kieltää sanoneensa.
Mä saatan kyllä unohtaa ostaa kahvia kaupasta tai vaikka naapurin nimen tai hammaslääkärikäynnin mutta ei mulla kyllä muisti jätä aukkoon sanottuja asioita vaikka olisin kuinka kiireinen tai stressaantunut.
Kommentit (19)
Lapsuudenperhe alkoholintäyteinen. Hyvä ihminen mutta selkeitä tunnelukkoja on mitkä alkavat paljastua nyt kun lapset kasvaessaan isäänsä selkeästi keskustelukykyisempiä ja itseilmaisussaan rauhallisempia ja keskustelukokonaisuuksia jäsenneltävämpiä. Vanhempi kadottaa punaisen langan ja sekoilee puheissaan ja myöhemmin saattaa kieltää jopa asiasta keskustellun. Ymmärtäisin jos puhuttaisiin useista kuukausista mutta kyseessä siis ihan tunteja tai kymmeniä tunteja läpikäydyt asiat. Välillä toivon että jättäisi nyt vaan mulle nämä lasten asiat ja hoitaisi itse itsensä kuntoon mutta kovasti ottaa osaa joka asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja en tiedä onko kohtaus päällä kun tämä on jotain mistä ei puhuta. Jos otan puheeksi suuttuu eli ei kannata.
Ei käytä lääkitystä tai ole koskaan käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja en tiedä onko kohtaus päällä kun tämä on jotain mistä ei puhuta. Jos otan puheeksi suuttuu eli ei kannata.
Ei käytä lääkitystä tai ole koskaan käyttänyt.
Miestä varmaan hävettää kun ei tiedä miten toimia josta suuttumus johtuu, sit sitä ei tarvitse käsitellä. Tuo on yleistä ihan ilman häiriötäkin. Oletko koettanut keskustella kaksin rauhallisessa tilanteessa ilman uhkaa, oletko korostanut että et ole hyökkäämässä vaan haluat että pääsette samalle sivulle ja saatte asiat käsiteltyä?
Täytyyhän miehenkin tajuta, ettei voi ulkoistaa epämieluisia asioita ja tuntemuksia perhe elämässä.
Miksi mies kokee että ei voi puhua sulle? Kuinka sä olet reagoinut hänen asioihin?
Olen pyrkinyt olemaan tukeva (jos ahdistaa) mutta kuten sanottu aihetta ei juurikaan käsitellä. Lasten asemaa puolustan voimakkaasti ja kärsin että lapset joutuvat kärsimään epäjohdonmukaisesta kommunikaatiosta ja sekoilusta. Kieltämättä siinä että kieltää sanoneensa sanomansa asiat tai käydyt keskustelut en tukea anna vaan olen jyrkkä ja tuomitseva vaikka huolestunutkin. Lapsia toki ihmetyttää isänsä muunneltu (pikemminkin poispyyhitty) totuus myös. Kyse ei siis ole sellaisesta että hän olisi sanonut jotain todella rumaa tai hävettävää asiaa kuten toisen ihmisen haukkumista. Kyse paljon neutraalimmista asioista mutta tilanteissa missä hänellä on vastassaan eriäviä mielipiteitä.
Kiitos kommenteistasi tähän asti.
Kyllä, muisti voi mennä tilapäisesti tuollaisen kohtauksen iskiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
😅 Vai ettei "muista". Ehkä maailman tyypillisin manipulointikikka kun haluaa ulos tilanteesta eikä halua ottaa vastuuta. Sori, mutta tyypillä on vähän muitakin ongelmia kuin paniikkihäiriö.
Kuulostaa vasemmistorottien ongelmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriin kannattaa mennä myös nuorella voi olla dementia.
Voi ap. Taidat olla aika sinisilmäinen tapaus. Toinen heittäytyy uhriksi niin että lapsetkin kärsii, ja sinä kannat kiltisti vastuun perheen ilmapiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pyrkinyt olemaan tukeva (jos ahdistaa) mutta kuten sanottu aihetta ei juurikaan käsitellä. Lasten asemaa puolustan voimakkaasti ja kärsin että lapset joutuvat kärsimään epäjohdonmukaisesta kommunikaatiosta ja sekoilusta. Kieltämättä siinä että kieltää sanoneensa sanomansa asiat tai käydyt keskustelut en tukea anna vaan olen jyrkkä ja tuomitseva vaikka huolestunutkin. Lapsia toki ihmetyttää isänsä muunneltu (pikemminkin poispyyhitty) totuus myös. Kyse ei siis ole sellaisesta että hän olisi sanonut jotain todella rumaa tai hävettävää asiaa kuten toisen ihmisen haukkumista. Kyse paljon neutraalimmista asioista mutta tilanteissa missä hänellä on vastassaan eriäviä mielipiteitä.
Kiitos kommenteistasi tähän asti.
No niin, selvisihän se. Tyyppi ei kestä niitä eriäviä mielipiteitä ja hämmentää sitten "muistamattomuudella" pakkaa. Ja sehän on toiminut hänelle mitä parhaiten
Kyllä, paniikkihäiriössä kun tilanne on päällä aivot on niin kuormittuneet siitä paniikkitilasta tai jopa kohtauksesta, että muistiin ei jää oikein mitään. Kärsin itse paniikkihäiriöstä ikävuodet 15-25, ja tuo oli yksi ärsyttävimmistä asioista siinä. Samalla usein tuli sitten muutenkin "töpeksittyä", kun aivot oli täysin keskittyneet vain selviämään hirvittävästä olosta, ja suusta tuli sammakoita ja käytös oli outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni hyvä asia että haluaa osallistua ja hyvä että annat osallistua vaikka tulee näitä kaikkia kuormittavia katkoksia. Tekstistä kuultaa imiselvästi se, että välität suuresti hänestä ja näet vaivaa miettiessäsi ja ratkaistaksesi/auttaaksesi puolisoasi, se on ihailtavaa.
On kuitenkin erotettava a) posttraumaattiset traumaperäiset stressireaktiot ,poissaolokohtaukset joiden juurisyy on pahat kokemukset /trauma. Tällöin keskusteluapu on paras apu, että mikä siellä hiertää ja pullahtaa alitajunnasta tietoisuuteen haitaten keskittymistä. On olemassa käsite nimeltä posttraumaattinen amneesia.
sekä b) varsin yleinen paniikkihäiriö joiden syy on yleisimmillään aistien ylikuormitus ( tunto, kuulo, näkö, jne ylikuormitus, joskus lähestyvän loppuunpalamisen oire) ja joista on mahdollisuus toipua täysin ajan kanssa, esim jotkut toipuu ympäristön vaihdoksella, levolla, SSRI-lääkityksellä (joka siihen auttaa myös) ja ihan on ihan käytännön niksejä (yksi esimerkiksi voi olla se, että kun kokee paniikkihäiriön nostavan päätään alkaa koskettaa (tuntoaisti) vaikka riipusta, jotain karkeaa, jne,)
Onneksi tietoa löytyy paljon ja apua myöskin. Älkää antako periksi. Ottakaa apua vastaan.
Muistikuvien häviäminen voi viitata post-tarumaattiseen amneesiaan. Tai yleisimmin monilla voi vain aivot ylikuormittua jos stressaa kovasti pärjäämisestään ja nykyaika on välillä monella perheellisellä sellaista suoriutumista ja sinnittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari työkaveria on tuollaisia. Esim palaverissa, jos joku korottaa ääntään tai puhuu vaan kovalla äänellä vaativasti, niin nämä lamaantuu täysin. Saattavat luvata jotain, mutta eivät muista palaverin jälkeen mitään siellä puhutusta. Toinen reagoi miehen ääneen, hänen isänsä menestynyt ja tunnettu jyrä, jota monet pelkäsivät. Toinen naisen ääneen, hän itse kertoi miten opettaja äitinsä seisotti lapsia jonossa, ja vaati, että joku tunnustaa. Tämä työkaverini oli se sisaruksista, joka ensinnä murtui ja tunnusti tehneensä sisarustensakin tekemät kolttoset. Sai tietysti aina ankaran selkäsaunan.
Ei heillä mitään klassista paniikkikohtausta palaverissa tule, ovat päällepäin rauhallisia, mutta tuo muistamattomuus ja sen seurauksena tekemättä jääneet työt on asia, jota olemme joutuneet selvittelemään. Nykyään osataan laittaa tärkeisiin palavereihin tyypit, jotka sietää painetilanteita.
Aloittajan miehellä voi olla jotain tuollaista taustalla. Hän ei ehkä pysty hanskaamaan noita teidän asioiden selvittely keskusteluja, lamaantuu jollain tasolla, eikä muista mitään.
Ytävälläni (mies) on lapsuudenperheessä ollut arvaamaton ja juovuksissa rähisevä, eli takuulla pelottava isokokoinen ja fyysisesti vahva isä hallitsevana arjessa.
Aikuisena hän menee lukkoon miesvaltaisessa, äänekkäässä tilanteessa varsinkin jos isokokoisia miehiä tilassa. Varmaankin lapsuuden kokemukset nousee ihmisen tajuntaan aikuisena jos joutuu altistumaan pienenä elämään jatkuvan stressin alla arvaamattoman henkilön impulssien mukaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu, eli hän ei kotona saanut olla rauhassa.
Kova-ääninen mieshenkilö sitten laukaisee tällaisen jonkun stressireaktion ja pelon joka lamauttaa muistin ja vaikuttaa käytökseen. Keskusteluavun aloittanut ja (kognitiivienn terapia?)ja se on häntä erittäin paljon auttanut ja helpottanut.
Vierailija kirjoitti:
Ytävälläni (mies) on lapsuudenperheessä ollut arvaamaton ja juovuksissa rähisevä, eli takuulla pelottava isokokoinen ja fyysisesti vahva isä hallitsevana arjessa.
Aikuisena hän menee lukkoon miesvaltaisessa, äänekkäässä tilanteessa varsinkin jos isokokoisia miehiä tilassa. Varmaankin lapsuuden kokemukset nousee ihmisen tajuntaan aikuisena jos joutuu altistumaan pienenä elämään jatkuvan stressin alla arvaamattoman henkilön impulssien mukaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu, eli hän ei kotona saanut olla rauhassa.
Kova-ääninen mieshenkilö sitten laukaisee tällaisen jonkun stressireaktion ja pelon joka lamauttaa muistin ja vaikuttaa käytökseen. Keskusteluavun aloittanut ja (kognitiivienn terapia?)ja se on häntä erittäin paljon auttanut ja helpottanut.
Lisään tuohon vielä, että hän menee ikäänkuin "lukkoon" vaikeaksi kokemassaan vuorovaikutustilanteessa, missä jokin nostaa esiin muistikuvan öykkäröivästä isästä, jonka aikana on oltava suu supussa ja hipihiljaa näkymätön. Eli keskittyä tuollaiseen luonnottomaan positioon ja suunnata kaikki energia siihen olotilaan. Ei ihme että muisti pätkii.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko miehellä kohtaus päällä kun muisti menee?
Itsellä paniikin lisäksi myös rajua ahdistusta ja dissosiaatiota. Tavallaan kadota oman itseni jos koen tilanteen uhkaavaksi ja voin kadottaa noita tilanteita muististani. Olen aiemmin joutunut henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi, ja nuo tuntemukset kai aktivoituu ja jotenkin vallan mielessäni muualle. Miehen hermostuminen voi olla reaktio juuri uhkaavaan tilanteeseen, itse saatan lamaantua ja jopa menettää puhekyvyn.Voi olla tosin oikeita ongelmia muistin kanssa myös tai sitten esittää muistamatonta ettei tarvitse kohdata vaikeaa asiaa.
Kuinka vakava paniikkihäiriö on? Onko taustalla traumaattisia kokemuksia?
Olisin tullut sanomaan täsmälleen samaa. Jo ennen kun olin kokenut jatkuvaa pahempaa väkivaltaa (mitä nyt muutamaan otteeseen mm kuristettu ja rska ttu ennen sitä), multa lähti muisti ihan täysin, jos koin tilanteet uhkaavaksi. Riidassa lamaannun täysin. Mulla on äo mensatasoa, mutta välillä menetän muistin täysin, joskus pitkäksikin aikaa.
Johtuuhan se paniikkihäiriökin jostain, mitä siellä on taustalla?
Miehet ei oikein tykkää puhua ja "kaivella vanhoja asioita" ja siellä voi olla vaikka mitä, mitä et tiedä kun ehkä hän ei sitä itsekään tajua.
Itse kuulin exän kohdalla vasta neljäntenä vuonna, että isoveli oli käyttänyt seksuaalisesti tosi pahasti. En tiedä onko kenellekkään entiselleenkään, tai hoidossa uskaltanut kertoa, perheelleen ei ainakaan.
Hän tuntui häpeävän sitä itse kamalasti ja se oli ihan saakelin väärin. Miehet haluaa pärjätä itse eikä puhu asioista niinkuin me naiset.
Siis onko miehellä kohtaus päällä kun muisti menee?
Itsellä paniikin lisäksi myös rajua ahdistusta ja dissosiaatiota. Tavallaan kadota oman itseni jos koen tilanteen uhkaavaksi ja voin kadottaa noita tilanteita muististani. Olen aiemmin joutunut henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi, ja nuo tuntemukset kai aktivoituu ja jotenkin vallan mielessäni muualle. Miehen hermostuminen voi olla reaktio juuri uhkaavaan tilanteeseen, itse saatan lamaantua ja jopa menettää puhekyvyn.
Voi olla tosin oikeita ongelmia muistin kanssa myös tai sitten esittää muistamatonta ettei tarvitse kohdata vaikeaa asiaa.
Kuinka vakava paniikkihäiriö on? Onko taustalla traumaattisia kokemuksia?