Lue keskustelun säännöt.
Lievää manipuloimista ja satunnaista henkistä nujertamista - erotako vai ei, mitä tekisit?
08.05.2021 |
Eli muilta osin hyvä avioliitto, yhteisiä arvoja ja huumoria.
Mutta siipalla on taipumus sillon tällöin lytätä tekemisiäni, ammattiani ja harrastuksiani (siis tyyliin työpaikkani on pers**stä ja muutenkin kaikki ihan luusereita), myös ulkonäköäni kritisoidaan välillä epäsuorasti. Jonkinlaista emotionaalista manipulointia myös tapahtuu, tätä ehkä näistä useimmiten. Esimerkkinä että olen vaikka lähdössä reissuun x ja mitä iloisempi olen, sitä varmemmin siipalla on meneillään jokin valtava kriisi ja hän on ihan rikki ja kipeä kaikkea mahdollista, jotta ajatukseni olisi hänessä eikä tuossa odottamassani reissussa.
Huolimatta siitä että rakastan valtavasti, olen myös melko väsynyt ja kyllästynyt tähän omituiseen dynamiikkaan. Olen miettinyt eroa, mutta tunnen syyllisyyttä kun ei tässä mitään väkivaltaa tai päihteitä ole. Keskustelua olen hänen kanssaan käynyt ja kertonut mikä hiertää, mutta vaikka puhuminen auttaa siten että täsmälleen samoja haukkuja en enää saa, mutta sitten tulee kuitenkin aina jokin vastaava tilanne. Tuntuu että siippa ei ns. pääse raidoistaan, vaikka yrittää. Aina tulee jostain jokin kelju sivallus tai se on rivien välistä luettavissa.
Mitä itse tekisit? Onko tämä vähäpätöinen syy erota vai ei?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman naisen kokemuksella, eroa. Elämä on liian lyhyt. Älä tee tuolle lapsia.
Hidas myrkyttäminen kuvaa itse asiassa hyvin sitä mitä koen. Ap
Kuullostaa mahdollisesti narsistiselta tyypiltä. Joka tapauksessa, oli hänen ongelmansa mikä hyvänsä, vain sinä itse tiedät milloin tulee sinun oma rajasi vastaan. Saat lähteä, jos tuntuu siltä. Ei kannata jäädä myrkylliseen seuraan. Lähtö on aina vaikeampaa mitä kauemmin suhde on kestänyt ja se voi vaikuttaa sinuun niin haitallisesti ettet lopulta edes pysty lähtemään. Pelastaudu hyvän sään aikana.
Joo, ei ole lapsia (emme edes saa), mikä on sinänsä ihan ok molemmille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myrkyllinen suhde on myrkyllinen suhde. Mitäpä sanoisit parhaalle ystävällesi?
Aivan... Kai tälle sitten sokeutuu näköjään jo muutamassa vuodessa kun en enää itse hahmota olenko kohtuuton vai en, kun mietin eroa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se siippas edes yritä, susta vaan tuntuu siltä, kun ei käytä jotain sellaista sanaa, josta olet maininnut.
Melko raskaalta tuntuu tuollainen kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde ei kuulosta toimivalta. Se ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla. Voi erota, asua omassa, katsoa muuta elämään - se voi toimia paremmin. Toista ei voi oikein muuttaa. Jos olisi joku toivo, sen voisi täällä sanoa, muttei tuo kuulosta kivalta parisuhteelta pitkän päälle, se huono puoli ponnahtaa sieltä esiin. Olisi kohtuullista että voit olla elämässäsi onnellinen, ilman että joku pilaa sitä.
Ei ole vähäpätöinen syy erota. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, etteivät kestä sitä, kun toisella on jotain omaa (oli se sitten ura, harrastus, ystävyyssuhde jne.) eivätkä sitä, kun tämä onnistuu tai menestyy jossain. Ovat hyvin epävarmoja ja pelokkaita ihmisiä mutta se ei oikeuta silti pilaamaan toisen itsetuntoa ja ilonaiheita. He ovat itse vastuussa peloistaan ja epävarmuuksistaan ja niitä on käsiteltävä jotain muuta kautta kuin omaa rakasta puolisoa kiusaamalla.
Vaikka et lähtisikään vielä tänään, niin lupaathan, että jossain vaiheessa sen teet? Tuollainen ei ole hyvä parisuhde eikä puolisosi osaa rakastaa sinua. Jos ei osaa rakastaa, ei silloin tarvitse parisuhdettakaan. Sinun tehtäväsi ei ole opettaa häntä vaan rakastaa ja huolehtia itsestäsi.
Rohkeutta ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vähäpätöinen syy erota. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, etteivät kestä sitä, kun toisella on jotain omaa (oli se sitten ura, harrastus, ystävyyssuhde jne.) eivätkä sitä, kun tämä onnistuu tai menestyy jossain. Ovat hyvin epävarmoja ja pelokkaita ihmisiä mutta se ei oikeuta silti pilaamaan toisen itsetuntoa ja ilonaiheita. He ovat itse vastuussa peloistaan ja epävarmuuksistaan ja niitä on käsiteltävä jotain muuta kautta kuin omaa rakasta puolisoa kiusaamalla.
Vaikka et lähtisikään vielä tänään, niin lupaathan, että jossain vaiheessa sen teet? Tuollainen ei ole hyvä parisuhde eikä puolisosi osaa rakastaa sinua. Jos ei osaa rakastaa, ei silloin tarvitse parisuhdettakaan. Sinun tehtäväsi ei ole opettaa häntä vaan rakastaa ja huolehtia itsestäsi.
Rohkeutta ja jaksamista!
Juuri siltä tuntuu, että puolisoni ei kestä iloani, onnistumisiani tai sitä jos tunnen oloni jotenkin itsevarmaksi. Tuntuu että meillä menee paremmin aina kun olen jotenkin maassa. Miten en tällaista ole kunnolla hoksannut, vaikka nyt ajatellen se tuntuu ihan suorastaan kaavalta! Ap
Mahtaako olla miehen kodin peruja, jos hänen vanhempiensa parisuhde oli samanlainen? Mitätöijä on voinut olla jompikumpi vanhemmista, ei välttämättä mies.
Perheneuvolaan ehkä ensiksi, jos mies ei tee tuota tahallaan vaan vain toistaa huonoa mallia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Ihan sama jos suhteessa on jotain hyvää, mikään ei riitä kompensoimaan tuollaista elämän pilaamista.
Ei kuulosta hyvältä ja todennäköisesti vain pahenee ajan myötä. Sehän näissä jutuissa justiin on, että ne hiipii vähitellen, suhteeseen, kun eihän kukaan sellaisen ihmisen kanssa lähtisi innolla suhteeseen, joka heti alkuunsa mitätöi ja ankeuttaa. Persoonallisuushäiriön piirteitä tässä on, ja ne ei kyllä parane.
Jos kyseessä on narsisti, mikään yhteisterapia ei todennäköisesti ole kovinkaan hedelmällistä. Asiat vaan kääntyy nurinniskoin ja nujerrettu osapuoli on entistä enemmän sekaisin tunteidensa ja eroajatus-syyllisyytensä kanssa.
Onko normaaleja miehiä enää olemassakaan? Täältä kun lukee naisten kirjoituksia, niin tuntuu että joka toinen mies on jotenkin mielenhäiriöinen.
Vierailija kirjoitti:
Onko normaaleja miehiä enää olemassakaan? Täältä kun lukee naisten kirjoituksia, niin tuntuu että joka toinen mies on jotenkin mielenhäiriöinen.
Mistä päättelit tämän casen sukupuolet?
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on narsisti, mikään yhteisterapia ei todennäköisesti ole kovinkaan hedelmällistä. Asiat vaan kääntyy nurinniskoin ja nujerrettu osapuoli on entistä enemmän sekaisin tunteidensa ja eroajatus-syyllisyytensä kanssa.
Tätä pelkään itsekin, jotenkin on sellainen kutina että kumminkin homma vääntyisi ihan vinksalleen. Muutenkin on tilanteita kahdenkeskenkin, että hukkaan ajatukseni kun puoliso dominoi. Eikä ole kerran tai kaksi kun päädyn pyytämään anteeksi, vaikka alunperin on ollut kyse esim. puolison jostain typeryydestä. Ap
Eroa. Manipulointia miehen puolelta. Varmasti ahdistavaa.