Lue keskustelun säännöt.
Lievää manipuloimista ja satunnaista henkistä nujertamista - erotako vai ei, mitä tekisit?
08.05.2021 |
Eli muilta osin hyvä avioliitto, yhteisiä arvoja ja huumoria.
Mutta siipalla on taipumus sillon tällöin lytätä tekemisiäni, ammattiani ja harrastuksiani (siis tyyliin työpaikkani on pers**stä ja muutenkin kaikki ihan luusereita), myös ulkonäköäni kritisoidaan välillä epäsuorasti. Jonkinlaista emotionaalista manipulointia myös tapahtuu, tätä ehkä näistä useimmiten. Esimerkkinä että olen vaikka lähdössä reissuun x ja mitä iloisempi olen, sitä varmemmin siipalla on meneillään jokin valtava kriisi ja hän on ihan rikki ja kipeä kaikkea mahdollista, jotta ajatukseni olisi hänessä eikä tuossa odottamassani reissussa.
Huolimatta siitä että rakastan valtavasti, olen myös melko väsynyt ja kyllästynyt tähän omituiseen dynamiikkaan. Olen miettinyt eroa, mutta tunnen syyllisyyttä kun ei tässä mitään väkivaltaa tai päihteitä ole. Keskustelua olen hänen kanssaan käynyt ja kertonut mikä hiertää, mutta vaikka puhuminen auttaa siten että täsmälleen samoja haukkuja en enää saa, mutta sitten tulee kuitenkin aina jokin vastaava tilanne. Tuntuu että siippa ei ns. pääse raidoistaan, vaikka yrittää. Aina tulee jostain jokin kelju sivallus tai se on rivien välistä luettavissa.
Mitä itse tekisit? Onko tämä vähäpätöinen syy erota vai ei?
Kommentit (30)
Voihan sitä pariterapiaa kokeilla.
Itselleni esimerkiksi ulkonäköön ja työhön kohdistuvat piikittelyt olisivat sellaisia, että en lähtisi terapoimaan, koska en niistä ohi pääsisi. Tarve lytätä voi johtua esimerkiksi kateudesta, mikä on peräisin ihan varhaisista vaiheista. Siltä juuri kuulostaa, kun piikittely siirtyy seuraavaan aiheeseen, kun huomautat edellisestä.
Et kertonut miten puoliso suhtautuu siihen, kun huomautat, että sinähän yrität lytätä ja väheksyä minua ja se ei ole ok. Jos ei itse edes huomaa omia toimintatapojaan eikä pyydä anteeksi, niin mitä järkeä terapiassakaan silloin on.
Minulla oli joskus nuorempana tuollainen kaveri. Aina kun jollakulla oli jotain kivaa, se piti tehdä naurunalaiseksi tai lytätä. Jopa lapsilleen teki samaa, nolasi, mulle se oli liikaa emmekä ole enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievää? Ulkonäöstä ilkeily on tosi heviä settiä, en kuuntelisi sekuntiakaan.
Se että rakastat valtavasti tällä tavalla käyttäytyvää ihmistä ja pohdit, onko eroamiseen riittävästi syytä kertoo, että hommaa olisi syytä pohtia vähän tarkemmin. Mistä syystä olet kiintynyt huonosti kohtelevaan ihmiseen? Oletko aiemmin ollut suhteissa, missä et ole tullut rakastetuksi, vaan vähätellyksi ja manipuloiduksi? Oletko lapsena saanut riittävästi rakkautta ja kokemuksen siitä millaista oikea rakkaus on?
Jos ei ole kokemusta rakastetuksi ja hyväksytyksi sekä kannustetuksi tulemisesta lapsena, ei edes tunnista huonoa kohtelua. Onneksi tunnistat, että kaikki ei nyt mene niin kuin pitäisi. Välttämättä puoliso ei tosiaan lainkaan tunnista omia tapojaan olla suhteessa vahingollisiksi. Hän luultavasti kokee olevansa heikoilla, jolloin tarve painaa sinua alemmas saa hänet tuntemaan olonsa varmaksi. Hän pyrkii saamaan sinut riippuvaiseksi omista mielenliikkeistään ja mielipiteistään, ehkä jopa tiedostaen mitä tekee. Silloin hän kieltää kaiken terapiassakin ja väittää sinun olevan herkkänahkainen jne.
Ihan todellako olet sitä mieltä, että vain väkivalta ja päihteet ovat riittävä syy erota? Ihmiset eroavat siksi, että eivät yksinkertaisesti enää sovi yhteen tai eivät ole koskaan sopineetkaan, riitelevät jatkuvasti, jommallakummalla on paha olo, ei enää rakasta, rakastuu toiseen, seksi ei toimi, rahankäyttö erilaista jne.
Sitä paitsi eikö tuo kertomasi ole henkistä väkivaltaa? Eihän yhdessä olla siksi, että toista lytätään, vaan siksi että on joku joka kannustaa ja tukee? Näin ainakin itse ajattelen. Mitä järkeä on olla suhteessa, missä noin ei tapahdu?
En silti anna neuvoa, että eroa. Kannattaa selvittää asiaa tarkemmin mistä käytös johtuu. Tosin siihen tarvitaan toisen osapuolen panostus, yksinhän ei hyvää avioliittoa saa aikaiseksi.
Hienoa palautetta, kiitos!! Minulla on varmasti rajojeni ja hahmottamisen kanssa tekemistä, koska toinen vanhemmistani on persoonallisuushäiriöinen (virallinen diagn.) enkä saanut lapsena oikein tuoda omia eriäviä mielipiteitäni esiin.
En tiedä itsekään nyt kun joku kysyi, että miksi ajattelen vain (fyysisen) väkivallan ja päihteiden oleva pätevä syy eroon. Mistä lie olen tuon päähäni saanut, mutta pistää miettimään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa palautetta, kiitos!! Minulla on varmasti rajojeni ja hahmottamisen kanssa tekemistä, koska toinen vanhemmistani on persoonallisuushäiriöinen (virallinen diagn.) enkä saanut lapsena oikein tuoda omia eriäviä mielipiteitäni esiin.
En tiedä itsekään nyt kun joku kysyi, että miksi ajattelen vain (fyysisen) väkivallan ja päihteiden oleva pätevä syy eroon. Mistä lie olen tuon päähäni saanut, mutta pistää miettimään. Ap
Kiintymyssuhdemalleista kannattaa lukea, paljon on niistä netissäkin tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän yhdessä olla siksi, että toista lytätään, vaan siksi että on joku joka kannustaa ja tukee?
Tämä kolahti, olipa oiva ja vastaansanomaton kiteytys. Aivan totta. Ap
Väkivaltaa se on henkinenkin väkivalta.
Tuo on erittäin kuluttavaa ja kalvavaa henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ylipäätään. Mitään muutosta ei kannata jäädä odottamaan, kun on kyse noinkin perustavanlaatuisesta piirteestä, ehkä jopa persoonallisuushäiriöstä, eikä mistään pienestä ikävästä tavasta, joka olisi helppo kitkeä pois.
Kun olet irtaantunut suhteesta ja saanut taakan pois harteiltasi, kadut vain sitä, että et lähtenyt suhteesta aihemmin. Nimim. kokemusta on.