Mikä on elämäsi suurin epäonnistuminen?
Kommentit (27)
Syntyminen. Se mahdollisti kaikki tulevat epäonnistumiset. Jos en olisi lainkaan syntynyt, en olisi myöskään pystynyt epäonnistumaan missään.
Vierailija kirjoitti:
Syntyminen. Se mahdollisti kaikki tulevat epäonnistumiset. Jos en olisi lainkaan syntynyt, en olisi myöskään pystynyt epäonnistumaan missään.
Se ei ollut sinun epäonnistuminen, vaan vanhempiesi.
Nykyiseen työhön jämähtäminen. Arvotus tuossa on täysi nolla. Kiitosta ei kuule koskaan ylempää. Yhtään jos joustat, saat lisää töitä kiitokseksi ja oma moraali ei kestä lusmuilua. Tiimihenki on meillä niin hyvä ja avulias että kaikki teetättää työnsä meidän osastolla 😩
Karkuun heti kun pääsee.
Reputin ruotsin ylppäreissä. Sain sitten lakin syksyllä kompensaatiolla. Sen jälkeen onkin mennyt paremmin.
Ammatin valinta, jos olisin nuorena tiennyt mihin ryhdyn ja mitä siitä käteen jää, en ikinä olisi tätä ammattia valinnut. Tyhjätaskuna pienellä eläkkeellä ei ole yhtään kivaa elää.
Ei ollutkaan lottovoitto syntyä suomeen, tulevaisuus on tuhottu lyhyessä ajassa neitipissishallituksen toimesta.
Mä olen huomannut, että aikanaan epäonnistumisena pitämäni asiat ovat jälkikäteen osoittautuneet juuri oikeiksi ratkaisuiksi. Olen esim niiden takia tavannut ihmisiä, joita en muuten olisi tavannut. Olen kokenut asioita, jotka olisivat ”onnistumisen” myötä jääneet kokematta.
Tässä kohtaa pätee sanonta: Asioilla on tapana järjestyä.
Moni asia on oikaistavissa myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollutkaan lottovoitto syntyä suomeen, tulevaisuus on tuhottu lyhyessä ajassa neitipissishallituksen toimesta.
Kyllä on ihmisen muisti lyhyt. Etkö muista minkälainen täysituho se edellinen hallitus oli?
Ammatin valinta. Olen yksinkertaisesti liian surkea alallani saadakseni alani töitä. Yliopistoon oli helppo päästä, mutta vaikea päästä ulos. Kävin tyhmänä tutkinnon pitkin hampain läpi vaikka opinnot sujui huonosti. Viimeisestä kandivaiheen rästikurssista opettaja antoi armoa (Sain tehdä tentin kotona materiaalin kanssa) että saan paperit ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntyminen. Se mahdollisti kaikki tulevat epäonnistumiset. Jos en olisi lainkaan syntynyt, en olisi myöskään pystynyt epäonnistumaan missään.
Se ei ollut sinun epäonnistuminen, vaan vanhempiesi.
Ihan itse uin siittiönä siihen munasoluun. Olisi pitänyt uida hitaammin.
Etten päässyt inssiä läpi ekalla kerralla.
Rehellisesti en koe juurikaan epäonnistuneeni. Olen tehnyt joitain päätöksiä, jotka ovat myöhemmin paljastuneet huonoiksi. Mutta niistä on aina tullut jotain hyvääkin. Ja jos olisin valinnut toisin, olisin ikuisesti jäänyt miettimään "entä jos". Elämää tää vain on. Ei kannata pelätä ja jahkailla liikaa. Melkein kaiken saa korjattua myöhemmin. Huonotkin kokemukset tekevät meistä sen ihmisen, mikä ollaan nyt.
Avioliitto. Kaikki se rahan- ja ajan hukka naisen & lasten haluamisten vuoksi. Ei perkele kun osasi olla hölmö silloin joskus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollutkaan lottovoitto syntyä suomeen, tulevaisuus on tuhottu lyhyessä ajassa neitipissishallituksen toimesta.
Kyllä on ihmisen muisti lyhyt. Etkö muista minkälainen täysituho se edellinen hallitus oli?
Muistan, kipeätä teki mutta maa saatiin sentään jaloilleen mistä olisi seuraavan hallituksen ollut hyvä jatkaa eteenpäin tekemällä vähitellen pieniä parannuksia ja paluuta normaaliin.
Mutta tämä tuhoisa nykyhallitus tuhoaa monelta sukupolvelta tulevaisuuden.
En saanut kasvatettua isoa vehjettä. Näin turhalle jätkälle on käyttöä vain kölin painona tai poliitikkona.
Vierailija kirjoitti:
Ammatin valinta. Olen yksinkertaisesti liian surkea alallani saadakseni alani töitä. Yliopistoon oli helppo päästä, mutta vaikea päästä ulos. Kävin tyhmänä tutkinnon pitkin hampain läpi vaikka opinnot sujui huonosti. Viimeisestä kandivaiheen rästikurssista opettaja antoi armoa (Sain tehdä tentin kotona materiaalin kanssa) että saan paperit ulos.
Kiinnostaisi todella paljon tietää, mikä ala! Voitko kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollutkaan lottovoitto syntyä suomeen, tulevaisuus on tuhottu lyhyessä ajassa neitipissishallituksen toimesta.
Kyllä on ihmisen muisti lyhyt. Etkö muista minkälainen täysituho se edellinen hallitus oli?
Muistan, kipeätä teki mutta maa saatiin sentään jaloilleen mistä olisi seuraavan hallituksen ollut hyvä jatkaa eteenpäin tekemällä vähitellen pieniä parannuksia ja paluuta normaaliin.
Mutta tämä tuhoisa nykyhallitus tuhoaa monelta sukupolvelta tulevaisuuden.
Minusta ne on hoitaneet tämän tilanteen loistavasti.
Elämä kokonaisuudessaan: lukion jälkeen syrjäytyminen, ja arkuuden takia en pysty tekemään päätöksiä, joilla pääsisin pois tästä tyhjästä elämästä ja saisin jotain muuta tilalle. On kuin näkymättömät kahleet pakottaisivat olemaan tässä samassa tilanteessa, vaikka oikeasti mitään ulkoisia esteitä ei ole. Huonomminkin voisi mennä, mutta silti turhauttaa, ahdistaa ja suututtaa tämä elämä, jota en vain onnistu muuttamaan.
En päässy RUK ja yliopisto, vaan vain AMK ja AUK.
En saa töitä. En vaikka mitä yritän, miljoonia erilaisia hakemuksia, erilaisia CV:tä, kaikki on kokeiltu. En vaan kelpaa minnekkään. Olen raatanut opintojen, työkokemuksen, itsen kehittämisen eteen 15 vuotta kuin hullu, jopa mielenterveyteni rajoilla ja silti en kelpaa yhtään mihinkään.
Miten se vaikuttaa? En saa rahaa, olen yhteiskunnan hylkiö, joudun asumaan homeisissa murjuissa, syömään huonolaatuista ruokaa, kärsin. Masennun, ahdistun ja menetän toivoni täydellisesti tulevaisuuteen. Minulla ei ole yhtään mitään.
.