Mikä on elämäsi suurin epäonnistuminen?

Mokasin isosti lasteni tukemisen silloin, kun he sitä eniten tarvitsivat, jäi kasvatuskin sit vähän puolitiehen. Onneksi ekat 10-15vuotta sentään menivät paremmin tämän osalta. Tätä en voi itselleni koskaan antaa anteeksi.

Yliopisto sujui hyvin, kaikki opinnot suoritettu kiitettävin arvosanoin. Tai siis melkein kaikki. Jumituin ahdistuneena graduun, joka oli lopulta jo valmis jätettäväksi, kunnes sain päähänpinttymän, että se ei tarpeeksi hyvä. Jätin siis graduni palauttamatta ja menetin opinto-oikeuteni. Tietenkin se olisi mennyt läpi, ja arvosanalla ei edes olisi ollut merkitystä. Asia on kuitenkin nyt peruuttamaton. Kiroan mielenhäiriötäni joka päivä katkerana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollutkaan lottovoitto syntyä suomeen, tulevaisuus on tuhottu lyhyessä ajassa neitipissishallituksen toimesta.

Kyllä on ihmisen muisti lyhyt. Etkö muista minkälainen täysituho se edellinen hallitus oli?

Rajoja ei saatu kiinni,miksi ps?

Ajatus ei toiimi kirkkaaasti joten kaikki epäonnistuu.

Koko tähänastinen elämäni on ollut reilut 39 vuotta kestänyt jatkuva epäonnistumisten sarja.

Vierailija kirjoitti:

En päässy RUK ja yliopisto, vaan vain AMK ja AUK.

No eipä siitä RUK:sta ole mitään hyötyä ollut sisäsiisteissä hommissa eli ns vähän terävämmän väen parissa. Yliopistolla (TTKK) taas ei enää oppinut mitään sellaista mistä olisi ollut hyötyä oikeissa töissä, ne jutut oli jo opittu AMK:ssa ja työelämässä inssin hommissa.

Mutta tulipahan nämäkin nähtyä ja todettua ettei ne mitenkään hmemieheksi muuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyminen. Se mahdollisti kaikki tulevat epäonnistumiset. Jos en olisi lainkaan syntynyt, en olisi myöskään pystynyt epäonnistumaan missään.

Se ei ollut sinun epäonnistuminen, vaan vanhempiesi.

Ihan itse uin siittiönä siihen munasoluun. Olisi pitänyt uida hitaammin.

 Biologian tunneilla et ainakaan ole ollut.