Lue keskustelun säännöt.
Vähättelin kotiäitiyden rankkuutta - karma löi päin naamaa
05.05.2021 |
38v isimies täällä joka on nyt viikon ollut lapsen kanssa kotona kun lapsi kipeänä ja vaimo töissä. Vaimo oli meistä se joka jäi kotiäidiksi kun lapsi oli pienempi ja naureskelin aina töistä kotiin tullessa vaimolle, että ei häntä voi väsyttää kun on koko päivän ollut kotona.
No, nyt viikko takana kahdestaan lapsen kanssa ja tämä on rankempaa kuin työpäivät! Olisin mieluummin töissä kuin kokoajan lapsen kanssa. Jatkuvasti täytyy olla lapselle keksimässä viihdykettä ja vuoroin huutoa ja vuoroin itkua, on nälkä ja on jano ja haluaa sitä ja haluaa tätä. Lapsi seuraa joka paikkaan ja testaa rajoja. Päivien jälkeen oon niin väsynyt että nukahdan sohvalle.
Kotiäidit ja -isät, miten helkkarissa teidän pää kestää tämmöistä kuukausia, jopa vuosia putkeen?!
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvalla se pää kestääkään. Siksi monille pikkulapsivanhemmille puhkeaa mielenterveysongelmia.
On vaan pakko kestää, jos on työtön.
No jos totta puhutaan, niin eipä se pää kestäkään.
T. Toinen isimies
Älä muuta sano. Vieläkin hirvittää se väsymys ja kaikki se rumba.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan lapsen kohdalla vaimo jäi lapsen kanssa kotiin ja toisen kohdalla minä päätin jäädä. Rankkaahan se oli. Tuntuu jotenkin, että naiset jaksaa paremmin lasten kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Sellainen käänteisprovo tänään.
Lapseton setämieskö siellä kommentoimassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin toivonut, että ex-mieheni olisi tajunnut tuosta edes pientä hippua.
Jep. Töihin lepäämään. Saa käydä vessassakin yksin. Niin ne miehet aina tietää kaiken, kunnes osuu omalle kohdalle.
Kokeilepa kolmen kanssa, joista yksi voisi olla erityislapsi. Vaimo tekisi 10-tuntista työpäivää ja lähtisi sitten salille neljästi viikossa, koska tarvitsee omaa aikaa.
Tai vaimo olisi vähän aikaa sitten lähtenyt työkaverinsa matkaan kun oli tajunnut, ettei sittenkään olee vielä valmis äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt voit sitten haukkua vaimosi, kun hän ei varoittanut eikä auta eikä tue eikä ole koskaan hyvä ja oikeanlainen.
Älä missään nimessä naiselle tunnusta, että hänen roolinsa on ollut rankka ja sinä olet pahentanut sitä olemassa täysin empatiakyvytön p@skiainen
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsen kohdalla vaimo jäi lapsen kanssa kotiin ja toisen kohdalla minä päätin jäädä. Rankkaahan se oli. Tuntuu jotenkin, että naiset jaksaa paremmin lasten kanssa...
Ei jaksa, mutta jonkun se vastuu on pakko kantaa. Monet miehet luikkivat pikkulapsiaikana karkuun, joko toisen naisen matkaan tai pakenevat töihin tai harrastuksiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että sanot tämän ääneen.
Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta vauvan ja taaperon kanssa pääni ei meinaakaan kestää. Koen hirveää huonommuutta vanhempana siitä, että esikoinen on osittain ihan oman jaksamiseni takia pari kertaa viikossa osa-aikaisesti päiväkodissa. Omaan väsymiseen vaikuttaa varmasti se, että en ehtinyt palata töihin ollenkaan lapsien välissä eli kotielämää on kestänyt jo joitakin vuosia. Siihen vielä korona päälle niin avot.
Jep, se on työtä 24/7. Välillä rankkaa, välillä helpottaa. Kyllä minäkin välillä huokailin kun tehtiin 3 lasta 5 vuodessa, siihen yrittäjyys, lemmikit, rakentaminen ja ihan vain kodin pyörittäminen. Mutta eihän se auta kuin jaksaa. Yhdenäkin huomaa että kaikki työ kantaa hedelmää, onkin apukäsiä auttamassa. Harvoin on kaikki enää edes yhtäaikaa kotona tai sitten kaikilla on yhtäaikaa kaverit kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa oman kruunun kiillotusta tässä ketjussa. Ette vaan osaa organisoida.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Töihin lepäämään. Saa käydä vessassakin yksin. Niin ne miehet aina tietää kaiken, kunnes osuu omalle kohdalle.
Kokeilepa kolmen kanssa, joista yksi voisi olla erityislapsi. Vaimo tekisi 10-tuntista työpäivää ja lähtisi sitten salille neljästi viikossa, koska tarvitsee omaa aikaa.
Tai vaimo olisi vähän aikaa sitten lähtenyt työkaverinsa matkaan kun oli tajunnut, ettei sittenkään olee vielä valmis äidiksi.
Olen kolmen lapsen äiti ja ollut pitkään kotona. Tiedän, että kotivanhemmuus on monella tapaa intensiivistä, ja omat negatiiviset tunteet heijastuvat välittömästi lasten käytökseen. Monenlaiset riittämättömyyden tunteet on koettu kolmen pienen kanssa.
Siitä huolimatta minulla nousevat karvat pystyyn aina kun joku iloitsee siitä miten pääsee ”töihin lepäämään”. Kiva jos jollakulla on sellainen ammatti, jossa saa lepäillä, mutta toivottavasti se lepäily ei tapahdu lapsettomien työkaverien kustannuksella. Oma työni oli haastavaa ennen lasten saamista, ja se on haastavaa edelleen.
Lisäksi kotivanhempana on mahdollista monin tavoin päättää, kuinka rytmittää työnsä - jos sataa vettä, ei tarvitse puistoon raahautua, ja jos on tosi kurja päivä, voi laittaa videon pyörimään tai tilata pizzaa. Töissä on useimmiten tiukemmat raamit.
LOL jonkun kotiäidin provo kertoa kuinka "rankkaa" kotiäitiys on.
Tää on vaan tätä nykyihmisten heikkoutta. Samaa se vaimo valittaa että on rankkaa ja minusta ei ole yhtään tankkaa vaan rentoa. Sitten kun vaimo tulee valittamaan töistä kotiin se muuttuu rankaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Töihin lepäämään. Saa käydä vessassakin yksin. Niin ne miehet aina tietää kaiken, kunnes osuu omalle kohdalle.
Kokeilepa kolmen kanssa, joista yksi voisi olla erityislapsi. Vaimo tekisi 10-tuntista työpäivää ja lähtisi sitten salille neljästi viikossa, koska tarvitsee omaa aikaa.
Tai vaimo olisi vähän aikaa sitten lähtenyt työkaverinsa matkaan kun oli tajunnut, ettei sittenkään olee vielä valmis äidiksi.
Olen kolmen lapsen äiti ja ollut pitkään kotona. Tiedän, että kotivanhemmuus on monella tapaa intensiivistä, ja omat negatiiviset tunteet heijastuvat välittömästi lasten käytökseen. Monenlaiset riittämättömyyden tunteet on koettu kolmen pienen kanssa.
Siitä huolimatta minulla nousevat karvat pystyyn aina kun joku iloitsee siitä miten pääsee ”töihin lepäämään”. Kiva jos jollakulla on sellainen ammatti, jossa saa lepäillä, mutta toivottavasti se lepäily ei tapahdu lapsettomien työkaverien kustannuksella. Oma työni oli haastavaa ennen lasten saamista, ja se on haastavaa edelleen.
Lisäksi kotivanhempana on mahdollista monin tavoin päättää, kuinka rytmittää työnsä - jos sataa vettä, ei tarvitse puistoon raahautua, ja jos on tosi kurja päivä, voi laittaa videon pyörimään tai tilata pizzaa. Töissä on useimmiten tiukemmat raamit.
Se ei kato käy tässä suoritusyhteiskunnassa että joku ottaa rennosti. Naiset voisi ensimmäisenä heivata sen kännykän pois niin jäisi enemmän aikaa muulle.
Tämän takia kotiäitiyttä tai lapsi hoidetaan kotona kolmivuotiaaksi -ajattelua ei pidä kaikille tuputtaa. Se ei vaan sovi kaikille! Moni lapsi voi paremmin, kun saa olla kerhossa tai päivähoidossa eikä kotona hajoilevan vanhemman kanssa.
Itse yritin hampaat irvessä olla "hyvä äiti" ja olin liian pitkään kotona kahden lapsen kanssa. Olin hermoraunio ja vanha masennukseni puhkesi taas, vaikka tajusin sen vasta jälkeenpäin. Taloutemme oli aivan kuralla. Minun olisi pitänyt mennä paljon aiemmin töihin ja tehdä vaikka lyhennettyä työaikaa, se olisi ollut kaikkien etu. Mutta kun hyvä äiti hoitaa lapset kotona!
Muistan kun joku vanhempi täti töissä sanoi "eikö ollut kauheaa viedä niin pieni (2v) lapsi hoitoon". Juu ei yhtään ollut. Olin paljon parempi ja jaksavampi äiti, kun kävin töissä.
Siis yhden lapsen kanssa raskasta?!