Lue keskustelun säännöt.
Vähättelin kotiäitiyden rankkuutta - karma löi päin naamaa
05.05.2021 |
38v isimies täällä joka on nyt viikon ollut lapsen kanssa kotona kun lapsi kipeänä ja vaimo töissä. Vaimo oli meistä se joka jäi kotiäidiksi kun lapsi oli pienempi ja naureskelin aina töistä kotiin tullessa vaimolle, että ei häntä voi väsyttää kun on koko päivän ollut kotona.
No, nyt viikko takana kahdestaan lapsen kanssa ja tämä on rankempaa kuin työpäivät! Olisin mieluummin töissä kuin kokoajan lapsen kanssa. Jatkuvasti täytyy olla lapselle keksimässä viihdykettä ja vuoroin huutoa ja vuoroin itkua, on nälkä ja on jano ja haluaa sitä ja haluaa tätä. Lapsi seuraa joka paikkaan ja testaa rajoja. Päivien jälkeen oon niin väsynyt että nukahdan sohvalle.
Kotiäidit ja -isät, miten helkkarissa teidän pää kestää tämmöistä kuukausia, jopa vuosia putkeen?!
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta sano. Vieläkin hirvittää se väsymys ja kaikki se rumba.
Olen vihdoin 27 vuotta ja neljä lasta myöhemmin pääsemässä eroon nuorimmastakin ja vieläkin suurinpiirtein kädet tärisee😵💫 Onneksi kukaan näistä ei ole ainakaan vielä hankkimassa jälkikasvua, mutta jos/kun näin tapahtuu, olen ulkomailla jumissa metrossa, sori ei pysty auttaa. Mä olen tinkini tehnyt.
Ja juu, lasten isä oli läsnä arjessa viikonloppuisin ja arkisin 18-21, loput -ihan kaiken- hoidin minä. Ja kävin siis myös töissä jokaisen äitiysloman loputtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta sano. Vieläkin hirvittää se väsymys ja kaikki se rumba.
Olen vihdoin 27 vuotta ja neljä lasta myöhemmin pääsemässä eroon nuorimmastakin ja vieläkin suurinpiirtein kädet tärisee😵💫 Onneksi kukaan näistä ei ole ainakaan vielä hankkimassa jälkikasvua, mutta jos/kun näin tapahtuu, olen ulkomailla jumissa metrossa, sori ei pysty auttaa. Mä olen tinkini tehnyt.
Ja juu, lasten isä oli läsnä arjessa viikonloppuisin ja arkisin 18-21, loput -ihan kaiken- hoidin minä. Ja kävin siis myös töissä jokaisen äitiysloman loputtua.
Etkö sinä saanut ikinä apua isovanhemmilta?
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta sano. Vieläkin hirvittää se väsymys ja kaikki se rumba.
Miksi sitten ihmiset vain käskevät nauttia pikkulapsiajasta? Miksi harva tarjoaa apua, sanoisi vaikka että hei mee sä käymään rauhassa kaupoilla niin mä oon tän sun pienen kanssa???
Vierailija kirjoitti:
Harvalla se pää kestääkään. Siksi monille pikkulapsivanhemmille puhkeaa mielenterveysongelmia.
Joo ei ole mielialalääkkeet tavaton näky naisella synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Töihin lepäämään. Saa käydä vessassakin yksin. Niin ne miehet aina tietää kaiken, kunnes osuu omalle kohdalle.
Kokeilepa kolmen kanssa, joista yksi voisi olla erityislapsi. Vaimo tekisi 10-tuntista työpäivää ja lähtisi sitten salille neljästi viikossa, koska tarvitsee omaa aikaa.
Tai vaimo olisi vähän aikaa sitten lähtenyt työkaverinsa matkaan kun oli tajunnut, ettei sittenkään olee vielä valmis äidiksi.
Olen kolmen lapsen äiti ja ollut pitkään kotona. Tiedän, että kotivanhemmuus on monella tapaa intensiivistä, ja omat negatiiviset tunteet heijastuvat välittömästi lasten käytökseen. Monenlaiset riittämättömyyden tunteet on koettu kolmen pienen kanssa.
Siitä huolimatta minulla nousevat karvat pystyyn aina kun joku iloitsee siitä miten pääsee töihin lepäämään. Kiva jos jollakulla on sellainen ammatti, jossa sa
Uliuli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai se on kokoajan lapsi? Aiotko adoptoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankka ja maailman epäarvostetuin työ. Mutta paras palkka tulee lapselta joka kirkkain silmin hymyilee ja halaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisääntyminen on onneksi vapaaehtoista. Eihän sitä kaikki kestäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siltä varalta, ettei tämä ole provo, niin suunnittele itsellesi rytmi, jota noudatat. Se auttaa lasta ja itseäsi, lapsi rauhoittuu rutiineista ja sinä itse pysyt järjissäsi :) Kodin ulkopuolellekin pitää lähteä päivittäin. Kävelylle, leikkipuistoon tms.
Me olimme rakentaneet ok-talon ja jäin siihen kotiäidiksi lasten ollessa pieniä. Oli myös kaksi isoa koiraa ja pari hevosta. Sain tosi hyvin aikani kulumaan ihan arkiaskareissa ja juurikin rutiinien avulla. Työtä oli paljon, onneksi pidän siivoamisesta ja muistakin kotitöistä. Ikinä en ole ollut meillä niin siistiä kuin tuolloin. Ja lapselle ostettiin oma poni, kun hän täytti neljä. Siihen liittyen vielä yksi vinkki eli lapset kannattaa ottaa heti kotitöihin mukaan, vaikka se aluksi olisi pelkkää sotkua.
Mä hoidin kaksi lasta esikouluikäiseksi kotona - ilman apuja. Ei siis ollut kukaan muu hoitamassa kuin minä ja isä, kun tuli töistä.
Olihan se raskasta. Raskainta oli omat univelat.
Itse olin kahden ekan kanssa kotiäiti ja kolmannen kanssa isä jäi kotiin. Olikohan meillä sitten helpot lapset vai mikä, mutta huomattavasti raskaampaa oli käydä töissä, kun oli perheellinen. Lapsettomana ei stressannut kotiaikataulut tai muiden elämä millään tavalla. Töissä käyvänä ne samat asiat odottaa kotona, jotka oli vastassa kotiäitinäkin. Ja meillä molemmat osallistui kotihommiin ihan tasapuolisesti. Nyt lapset on onneksi jo koulussa
Joo o