Lue keskustelun säännöt.
Vähättelin kotiäitiyden rankkuutta - karma löi päin naamaa
05.05.2021 |
38v isimies täällä joka on nyt viikon ollut lapsen kanssa kotona kun lapsi kipeänä ja vaimo töissä. Vaimo oli meistä se joka jäi kotiäidiksi kun lapsi oli pienempi ja naureskelin aina töistä kotiin tullessa vaimolle, että ei häntä voi väsyttää kun on koko päivän ollut kotona.
No, nyt viikko takana kahdestaan lapsen kanssa ja tämä on rankempaa kuin työpäivät! Olisin mieluummin töissä kuin kokoajan lapsen kanssa. Jatkuvasti täytyy olla lapselle keksimässä viihdykettä ja vuoroin huutoa ja vuoroin itkua, on nälkä ja on jano ja haluaa sitä ja haluaa tätä. Lapsi seuraa joka paikkaan ja testaa rajoja. Päivien jälkeen oon niin väsynyt että nukahdan sohvalle.
Kotiäidit ja -isät, miten helkkarissa teidän pää kestää tämmöistä kuukausia, jopa vuosia putkeen?!
Kommentit (67)
Arvostan asian myöntämistä ja asiasta puhumista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis yhden lapsen kanssa raskasta?!
Kyllä se ainakin minulle oli, jos vertaan töihin.
T. äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta sano. Vieläkin hirvittää se väsymys ja kaikki se rumba.
Miksi sitten ihmiset vain käskevät nauttia pikkulapsiajasta? Miksi harva tarjoaa apua, sanoisi vaikka että hei mee sä käymään rauhassa kaupoilla niin mä oon tän sun pienen kanssa???
En tiedä. Jotkut varmaan sitten nauttii... Monesti silti nämä, jotka sanovat lasten kanssa kotona olemisen olleen elämän parasta aikaa eivät ole juuri kouluttautuneet eivätkä ole niin työorientoituneita. Ja vanhempia naisia, jolloin ei ollut esimerkiksi subjektiivista päivähoito-oikeutta. Varmasti olivat helisemässä ja uupuneita, mutta ei ollut varaa valita...
Ei ainakaan itselleni. Varsinainen kotiäiti en ole koskaan ollutkaan mitä nyt kotona työttömänä, mutta silloinkin lapset päiväkodissa ja koulussa olivat yli 3-vuotiaita. Olen myös ollut ihan kokopäivätyössä, kun pari lapsistani alle kouluikäisiä eli siitäkin puolesta tiedän ihan tarpeeksi, mitä on olla työssäkäyvä vanempi.
Siinä mielessä joo kotiäiti ollut, että lssten ja kodinhoito pääasiassa ollut vastuullani, kun olen kotona oleva vanhempi. Mies valitettavasti vei sen vähän överiksi niin, että yritti pistää vastuulleen kaikki lasten asiat, jopa heidän mielipitert asioista tai että ei ole kavereita ja tarpeeksi aktiivisuutta aina.
Ei kai se työnjako pidä olla ihan 100% kotona oleva ja 0 työssäkäyvä? No lapset jo isoja ja pitää häntä vähän muistuttaa, että turha enää yrittää marmattaa, että eikö äiti ole tehnyt sitä tai tätä.
Eräskin yritti kovin väitellä, kuinka muka kotiäitiys on yhtä tankkaa kun työssäkäyvän äitiys, josta rohkenen olla eri mieltä edelleen. Kaikki tietenkin riippuu siitä kokonaisuudesta: kuinka monta lasta on ja miten mies osallistuu lasten ja kodinhoitoon, monilla kun on siinäkin eroja ihan niissä perheissä missä äiti käy työssä tai ei käy töissä.
Hieman ärsytti kun eräs, joka ei ollut ollut päivääkään töissä elämässään väitti kuinka kotiäitiys on rankempaa kun työssäkäyvän äitiys. Hänellä yksi lapsi. Selitti että kun käy paljon mm vieraita niin on rankkaa. Pitää siivota ja kokata koko ajan ja paljon. Noh mielestäni typerä selitys.
Yritin selittää hänelle, että hei, ymmärrätkö että kaikki kotityöt ja lasten hoito odottaa sitä työssäkäyvää töiden jälkeen klo 17 kun.
Siihen tuo vastasi että; Kun mies aittaa puoliksi, on silti helpompaa kun kotiäitinä.
En ole edellenkään samas mieltä, ja todettakoon, että monissa perheissä se mies ei edes auta puolia, mutta sekin sitten tietenki järjestely kysymys kokonaan. Vaikka auttaisi on kokopäivätyö ja pienet lapset rankempaa kun kotiäitiys.
Vaikka itselläni 4 lasta niin silloinkin kun kaikki ala-ikäisiä, oli mielestäni paljon helpompaa koti-äitinä Aina joskus löytyi luppoaikaa, vaikka ainakin 5 päivänä viikossa lähes kaikki kodin ja lastenhoito oli kontollani. Työssä käydessäni se luppoaika alkoi kun lapset meni nukkumaan.
Työssäkäydessä kivaa oli tietenkin se että siivoukset kutakuinkin jaettiin eli yhdessä siivottiin (ei mun lempi hommaa) viikonloppuna, niin ei tullut niitä valituksia kun en ollut siivonnut tarpeeksi jyvin kotiäitinä ollessa.
Toki hyvä että on valinnanvapautta, nimittäin ne, jotka tykkäävät ja jaluavst olla kotona lasten kanssa nimenomaan kotiäitinä aamusta iltaan, suotakoon. se heille. Jos valitsevat tuon muodon, suorittavat sen varmaan ihan hyvin lasten kannalta tyyliin aamulla ulos pari tuntua ja illalla sama. Toivottavasti sitten sitä seuraakin löytyy yli 4-vuotiaana muuta kun äiti tai iskä.
Lapsille on todella tärkeää samanikäinen kaveriseura kaiken ikäisenä siitä 4-vuotiaasta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, se on työtä 24/7. Välillä rankkaa, välillä helpottaa. Kyllä minäkin välillä huokailin kun tehtiin 3 lasta 5 vuodessa, siihen yrittäjyys, lemmikit, rakentaminen ja ihan vain kodin pyörittäminen. Mutta eihän se auta kuin jaksaa. Yhdenäkin huomaa että kaikki työ kantaa hedelmää, onkin apukäsiä auttamassa. Harvoin on kaikki enää edes yhtäaikaa kotona tai sitten kaikilla on yhtäaikaa kaverit kylässä.
Miksi elämästä pitää ehdoin tahdoin tehdä mahdollisimman hankalaa? Jotta saa myöhemmin kehua, kuinka mahdottoman jaksava olenkaan vai mikä pointti tässä on?
Haastavassakaan työssä ei yleensä tarvitse olla varuillaan sen suhteen, mitä muut ympärillä tekevät. Voi käydä vessassa ja syödä lounaan ryntäämättä kesken estämään katastrofia. Minulle ainakin kaikkein raskainta lasten kanssa oli tuo jatkuva varuillaan olo, silmät selässäkin. "Töihin lepäämään" ei tietenkään tarkoita, että työssä levättäisiin, vaan että se tuntuu levolta kotiäitiyteen verrattuna. Haastavassakin työssä voi joskus pari minuuttia antaa ajatusten levätä, sulkea vaikka silmät, ja taas jatkaa. Kotiäidille moinen ylellisyys voi tarkoittaa, että lapsi on jo hengetön.
T. Myös haastavaa työtä tekevä, kolmen vilkkaan lapsen ex-kotiäiti.