Lue keskustelun säännöt.
Vähättelin kotiäitiyden rankkuutta - karma löi päin naamaa
05.05.2021 |
38v isimies täällä joka on nyt viikon ollut lapsen kanssa kotona kun lapsi kipeänä ja vaimo töissä. Vaimo oli meistä se joka jäi kotiäidiksi kun lapsi oli pienempi ja naureskelin aina töistä kotiin tullessa vaimolle, että ei häntä voi väsyttää kun on koko päivän ollut kotona.
No, nyt viikko takana kahdestaan lapsen kanssa ja tämä on rankempaa kuin työpäivät! Olisin mieluummin töissä kuin kokoajan lapsen kanssa. Jatkuvasti täytyy olla lapselle keksimässä viihdykettä ja vuoroin huutoa ja vuoroin itkua, on nälkä ja on jano ja haluaa sitä ja haluaa tätä. Lapsi seuraa joka paikkaan ja testaa rajoja. Päivien jälkeen oon niin väsynyt että nukahdan sohvalle.
Kotiäidit ja -isät, miten helkkarissa teidän pää kestää tämmöistä kuukausia, jopa vuosia putkeen?!
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Tää on vaan tätä nykyihmisten heikkoutta. Samaa se vaimo valittaa että on rankkaa ja minusta ei ole yhtään tankkaa vaan rentoa. Sitten kun vaimo tulee valittamaan töistä kotiin se muuttuu rankaksi.
No onhan se helppoa olla päivän ajan kotona lasten kanssa, jos puoliso illalla tekee kaikki kotityöt. Sitten taas jos sinun olisi tarkoitus tehdä kaikki päivän aikana, saavat hihat heilua aika lailla ja lapsetkin saattavat jäädä paitsioon.
Jonkinlainen keskitie lienee paras.
-16.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllähän se kolmen lapsen jälkeen oli suorastaan pyörryttävän ihanaa kun meni töihin. Siellä vain istuskellaan ja huolehditaan omista asioista, ja rahaa tulee sata kertaa enemmän kuin kotona ollessa. Ketään ei tarvitse syöttää tai käyttää vessassa tai pukea ja raahata puistoon. Kukaan ei itke tai tappele tai ainakaan se ei ole minun vastuulla. Todellakin taivas kotiäitivuosien jälkeen.
Rakastan tietysti lapsiani kreisin lailla ja he ovat tärkeintä maailmassa, mutta aikansa kutakin, todellakin.
Töissä lepääminen tarkoittaa sitä, että pystyy keskittymään johonkin, tekemään jonkun asian kerralla loppuun eikä tarvitse jatkuvasti 24/7 olla jonkun käytettävissä ja hälytysvalmiudessa. Saa syödä ja käydä vessassa yksin ja rauhassa.
Semmoinen työ minulla on. Asiantuntijatyö.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllähän se kolmen lapsen jälkeen oli suorastaan pyörryttävän ihanaa kun meni töihin. Siellä vain istuskellaan ja huolehditaan omista asioista, ja rahaa tulee sata kertaa enemmän kuin kotona ollessa. Ketään ei tarvitse syöttää tai käyttää vessassa tai pukea ja raahata puistoon. Kukaan ei itke tai tappele tai ainakaan se ei ole minun vastuulla. Todellakin taivas kotiäitivuosien jälkeen.
Rakastan tietysti lapsiani kreisin lailla ja he ovat tärkeintä maailmassa, mutta aikansa kutakin, todellakin.
Hienoa, jos työsi on pelkkää istuskelua ja omien asioiden hoitelua. Niin minunkin.
Mutta aika monen ihmisen työnä on lasten tai aikuisten syöttäminen, pukeminen tai vessassa käyttäminen. Yleensä silloin niitä hoidettavia on enemmän kuin ne 2-3, joita kotona hoidetaan. Toki kotona arki on toisenlaista, kun ”työaika” ei lopu oikeastaan koskaan, mutta on se suhdekin näihin hoidettaviin erilainen ja palkitsevampi.
-16.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllähän se kolmen lapsen jälkeen oli suorastaan pyörryttävän ihanaa kun meni töihin. Siellä vain istuskellaan ja huolehditaan omista asioista, ja rahaa tulee sata kertaa enemmän kuin kotona ollessa. Ketään ei tarvitse syöttää tai käyttää vessassa tai pukea ja raahata puistoon. Kukaan ei itke tai tappele tai ainakaan se ei ole minun vastuulla. Todellakin taivas kotiäitivuosien jälkeen.
Rakastan tietysti lapsiani kreisin lailla ja he ovat tärkeintä maailmassa, mutta aikansa kutakin, todellakin.
Hienoa, jos työsi on pelkkää istuskelua ja omien asioiden hoitelua. Niin minunkin.
Mutta aika monen ihmisen työnä on lasten tai aikuisten syöttäminen, pukeminen tai vessassa käyttäminen. Yleensä silloin niitä hoidettavia on enemmän kuin ne 2-3, joita kotona hoidetaan. Toki kotona arki on toisenlaista, kun ”työaika” ei lopu oikeastaan koskaan, mutta on se suhdekin näihin hoidettaviin erilainen ja palkitsevampi.
-16.
Nyt en aivan saa pointista kiinni. Toki jotkut hoitavat ihmisiä työkseen, toiset sitten tekevät istumatyötä. Ammatinvalintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna salikortti.
“No man has the right to be an amateur in the matter of physical training. It is a shame for a man to grow old without seeing the beauty and strength of which his body is capable.”
- Sokrates
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna salikortti.
“No man has the right to be an amateur in the matter of physical training. It is a shame for a man to grow old without seeing the beauty and strength of which his body is capable.”
- Sokrates
hups väärä keskustelu
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllähän se kolmen lapsen jälkeen oli suorastaan pyörryttävän ihanaa kun meni töihin. Siellä vain istuskellaan ja huolehditaan omista asioista, ja rahaa tulee sata kertaa enemmän kuin kotona ollessa. Ketään ei tarvitse syöttää tai käyttää vessassa tai pukea ja raahata puistoon. Kukaan ei itke tai tappele tai ainakaan se ei ole minun vastuulla. Todellakin taivas kotiäitivuosien jälkeen.
Rakastan tietysti lapsiani kreisin lailla ja he ovat tärkeintä maailmassa, mutta aikansa kutakin, todellakin.
Tavallaan joo. Lasten kanssa kotona olo vaatii valtavaa organisaatiokykyä. Itsellä se on ”lahja”, saan handlattua helposti sen 10 asiaa kerralla. Mutta siinähän se väsy tulee, kun se alkaa jo aamusta heti herättyä ja loppuu vasta kun laittaa illalla pään tyynyyn.
Itselle oli tärkeää että lapset ja koti on aina suht kunnossa. Tiedän että olisin voinut hoitaa kaiken helpomminkin, ehkä ne joka aamuiset tuoreet sämpylät jne oli liikaa. Mutta kotona lasten kanssa ollessa ihan koko ajan on touhua, ihan koko ajan.
Töihin meno on sinänsä helpotus että vaikka hommia ja vastuuta on sielläkin, niitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän ja tiedät kellon ajan milloin se loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vasta viikon?
Meillä mies oli koti-isänä vuoden ja olihan se rulettia. Mies odotti ulkovaatteet päällä, milloin palaan töistä ja jos myöhäistyin minuutin, heti tuli tekstiviesti, missä helv..kuppaan. Hän tarvitsi vähintäin tunnin yksinoloa ja 5km juoksulenkin, muuten pää ei olisi kestänyt koti-isyyttä.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, myös minulla oli samoja oireita, kun olin lapsen ensimmäisen vuoden kotona. Ei siinä juuri ehtinyt tehdä kotitöitä ja siksi ymmärrys lisääntyi miestä kohtaan. Ja jo ne lapsen ulkoilut vei monta tuntia päivässä..
Ei se pää kestä. Mutta odotas, kun pitäisi vielä tehdä etätyöt ja hoitaa lapsi ja muu taloudenhoito samaan aikaan. Tuskin pomo kehuisi jos tietäisi, että teen päivässä noin 2-3 tuntia töitä kahdeksan sijaan. Nuo tunnit tulevat siitä, kun lapsen äiti vie muksun puistoon leikkimään. Töiden lisäksi pitää siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, pyykätä ja venyä vaikka mihin. Päälle hoidetaan lasta niin paljon kuin vain mahdollista. Oma minuus on kadonnut, samoin innostus mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se pää kestä. Mutta odotas, kun pitäisi vielä tehdä etätyöt ja hoitaa lapsi ja muu taloudenhoito samaan aikaan. Tuskin pomo kehuisi jos tietäisi, että teen päivässä noin 2-3 tuntia töitä kahdeksan sijaan. Nuo tunnit tulevat siitä, kun lapsen äiti vie muksun puistoon leikkimään. Töiden lisäksi pitää siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, pyykätä ja venyä vaikka mihin. Päälle hoidetaan lasta niin paljon kuin vain mahdollista. Oma minuus on kadonnut, samoin innostus mihinkään.
Miksi ihmeessä ette vie lasta hoitoon?
Sillä, että pääsee töihin lepäämään tarkoitetaan käsittääkseni usein sitä, että töissä pystyy useimmiten käymään vessassa rauhassa, syömään ruuan ennen kuin kylmenee, ehkä pitämään lyhyen kahvitauonkin. Kotiäitinä tai koti-isänä yleensä ei nuo onnistu. Riippuu tietty lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllähän se kolmen lapsen jälkeen oli suorastaan pyörryttävän ihanaa kun meni töihin. Siellä vain istuskellaan ja huolehditaan omista asioista, ja rahaa tulee sata kertaa enemmän kuin kotona ollessa. Ketään ei tarvitse syöttää tai käyttää vessassa tai pukea ja raahata puistoon. Kukaan ei itke tai tappele tai ainakaan se ei ole minun vastuulla. Todellakin taivas kotiäitivuosien jälkeen.
Rakastan tietysti lapsiani kreisin lailla ja he ovat tärkeintä maailmassa, mutta aikansa kutakin, todellakin.
Hienoa, jos työsi on pelkkää istuskelua ja omien asioiden hoitelua. Niin minunkin.
Mutta aika monen ihmisen työnä on lasten tai aikuisten syöttäminen, pukeminen tai vessassa käyttäminen. Yleensä silloin niitä hoidettavia on enemmän kuin ne 2-3, joita kotona hoidetaan. Toki kotona arki on toisenlaista, kun ”työaika” ei lopu oikeastaan koskaan, mutta on se suhdekin näihin hoidettaviin erilainen ja palkitsevampi.
-16.
Nyt en aivan saa pointista kiinni. Toki jotkut hoitavat ihmisiä työkseen, toiset sitten tekevät istumatyötä. Ammatinvalintoja.
Toki ne ovat ammatinvalintakysymyksiä. Se juuri pointtini olikin. Usein kotiäitinä olin aivan puhki saatuani kuravaatteet päälle kolmelle omalle lapselleni. Silloin mietin, kuinka monet kurikset ammattilaiset pukevat päivän aikana.
Mies vähätteli aina kotiäitiyttä. Valitti jos en ollut siivonnut. Tätä kuuntelin monta vuotta.
Osat vaihtui yhdeksi kesäksi kun tein opintoni loppuun ja olin työharjoittelussa. Mies oli 2 kk kotona.
No eipä oltu siivottu, tehty ruokaa tai mitään.
Joka ikinen päivä muistin kysyä että miksi ei oltu siivottu tai tehty minulle ruokaa valmiiksi. Mies valitti että ei ole ehtinyt... vastasin että älä valita, olet maannut koko päivän kun minä olen raatanut töissä.
Annoin maistaa omaa lääkettään oikein kunnolla.
Sen jälkeen ei ole mies valittanut.
Vierailija kirjoitti:
Sillä, että pääsee töihin lepäämään tarkoitetaan käsittääkseni usein sitä, että töissä pystyy useimmiten käymään vessassa rauhassa, syömään ruuan ennen kuin kylmenee, ehkä pitämään lyhyen kahvitauonkin. Kotiäitinä tai koti-isänä yleensä ei nuo onnistu. Riippuu tietty lapsesta.
Kyllä mä olen aina priorisoinut kotiäitiyden niin, että syön oman ruokani lämpimänä ja järjestänyt itselleni sen kahvitauonkin, vaikka sitten sähköisten vimpaimien avulla. Mutta vessassa en saa koskaan vieläkään olla rauhassa.
Mutta sitten on toisenlaisia hyviä hetkiä. Itse olen kokenut kotivanhemmuudessa rentouttavaksi sen, että esimerkiksi ruoan jälkeen on voinut ottaa lapset kainaloon ja mennä pötköttämään kelloon katsomatta. Sellaiseen ei työssä ole mahdollisuutta ainakaan useimmilla.
Eli puolensa kummassakin.
Vierailija kirjoitti:
Mies vähätteli aina kotiäitiyttä. Valitti jos en ollut siivonnut. Tätä kuuntelin monta vuotta.
Osat vaihtui yhdeksi kesäksi kun tein opintoni loppuun ja olin työharjoittelussa. Mies oli 2 kk kotona.
No eipä oltu siivottu, tehty ruokaa tai mitään.
Joka ikinen päivä muistin kysyä että miksi ei oltu siivottu tai tehty minulle ruokaa valmiiksi. Mies valitti että ei ole ehtinyt... vastasin että älä valita, olet maannut koko päivän kun minä olen raatanut töissä.
Annoin maistaa omaa lääkettään oikein kunnolla.Sen jälkeen ei ole mies valittanut.
Jatkan vielä että kotiäitiys ei ole minusta kovinkaan rankkaa mutta ei se silti tarkoita että kotona oleva siivoaa jatkuvasti muiden sotkuja ja kokkaa yksin koko perheelle.
Kyllä kotiäitinä myös makaan sohvalla. Mieluummin teen niin kuin siivoan jos omaa aikaa sattuu olemaan.
Tykkään siivota mutta teen sen silloin kun itse haluan. En silloin kun joku käskee. Silloin oletan saavani palkkaa jos siivoan käskystä.
Itse kyllä olisin mieluummin koti-isä, mutta kun vaimon palkka olisi paljon pienempi, niin minä joudun töissä käymään. Jatkuva stressi eri projektien kanssa. Vaikka kotona olisikin rankkaa lapsien kanssa, niin ainakin siinä voi heittää aivot narikkaan. Pidän myös lasteni seurasta ja haluaisin viettää heidän kanssaan enemmän aikaa.