Te, joiden lapsuudenkodissa karkit ja herkut olivat kiellettyjä, missä vaiheessa saitte suhteenne herkkuihin normalisoitua?

Ei huvita syödä "karkkeja ja herkkuja", siis makeaa. Suhteeni niihin on siis erittäin terve.

No minun suhteeni herkkuihin ei todellakaan ole terve. Ja ikääkin on yli 40v. Karkit, herkut, mehut jne oli lapsuudessa kielletty (olin muuten jo silloin tästä huolimatta ylipainoinen). Minkäänlaista järkevää suhdetta herkkuihin tai ruokaan muutenkaan minulla ei ole. Joko syön järjettömiä määriä tai sitten saatan unohtaa syödä kokonaan.

Mikä on normaalia? Minun kokemukseni normaalista karkkien suhteen on, että niitä ei syödä. Muut toki saavat syödä, mutta itselleni ei maistu. En pidä oikein mistään makeasta, paitsi marjoista ja hedelmistä.

Lapsena aina vannoin, että aikuisena syön karkkia joka päivä. Todellisuudessa olen ostanut muutaman kerran turkinpippureita viimeisen 30 vuoden aikana. Paheeni on ennemmin suolaiset herkut.