Apua, olen kamalaa seuraa!
Hei, tiedättekö sen tyypin, joka pilaa hyvät uutisesi kertomalla, että hänellä on huono päivä syystä että tuo ja tämä? Se, joka soittaa kaikki harvalukuiset läheisensä läpi voidakseen valittaa elämän epäreiluutta?
Minä olen tällainen. En aina ja joka tilanteessa. Osaan olla empaattinen, myötäelää toisten onnea, jutella hyvää ja positiivista. Mutta aina, kun painin omien murheideni kanssa, tulen kaataneeksi ne muiden tietoon. Monesti huonossa tilanteessa.
Apua! En halua olla ankeuttaja!
Kertokaa, miten voisin lisätä positiivisuutta elämänasenteeseeni ja miten voisin levittää hyvää mieltä ympärilleni? Vinkkejä kaivataan kaikilta, jotka tunnustavat olevansa se rento ja hyvä tyyppi 😄
Kommentit (4)
Hyvä, että kiinnität asiaan huomiota. Aina kun näin käy, pyydä keskustelukumppanilta anteeksi. Siis kun huomaat taas puhuvasi omista murheista, pahoittele ja ala puhumaan siitä mistä alunperin oli puhe. Kohta kyllästyt anteeksipyytelyyn ja opit pysymään asiassa, etkä välittömästi oksenna omaa pahaa oloasi ystävillesi.
Sitten omassa päässä kannattaa yrittää opiskella positiivisuutta. Englanniksi termi "reframing", jossa siis opetetaan aivoja ajattelemaan uudella tavalla, eikä aina negatiivisen kautta ja pahoja asioita vatvoen.
Mindfullnes harjoitukset myös tutkitusti auttavat voimaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että kiinnität asiaan huomiota. Aina kun näin käy, pyydä keskustelukumppanilta anteeksi. Siis kun huomaat taas puhuvasi omista murheista, pahoittele ja ala puhumaan siitä mistä alunperin oli puhe. Kohta kyllästyt anteeksipyytelyyn ja opit pysymään asiassa, etkä välittömästi oksenna omaa pahaa oloasi ystävillesi.
Sitten omassa päässä kannattaa yrittää opiskella positiivisuutta. Englanniksi termi "reframing", jossa siis opetetaan aivoja ajattelemaan uudella tavalla, eikä aina negatiivisen kautta ja pahoja asioita vatvoen.
Mindfullnes harjoitukset myös tutkitusti auttavat voimaan paremmin.
Kiitos! ❤ Perehdyn tuohon reframing konseptiin lisää.
Kiitos hyvää muistuttamista. En ole varma teenkö tätä miten paljoa, mutta aion jatkossa huomioida enemmän hommaa.
Toisaalta mua ei paljoa vaivaa, jos toinen ihminen alkaa puhua pulmistaan, voi koettaa miettiä ideoita siihen jne. Jos keskustelu elää, tykkään. Periaatteessa suhtaudun viestintään kuin trippiin, periaatteessa. Ei perustu kokemukseen mutta kielikuva kohdillaan. Harvoin keskustelusta vaan tulee sellaista, tarvitaan sytyttävää kemiaa, virettä ja sitten on ihanaa. Harvoin!
Esimerkkinä tänään kuulin läheiseltä ihmiseltä hyviä uutisia. Pilasin hyväntuulisen hetken valittamalla omista murheista.
Nyt minulla on ollut huono omatunto koko päivän, kun minulle soitetaan hyvällä tuulella, ja möläytän jotain asiaan liittymätöntä synkkää, mikä pilasi toisen hyvän fiiliksen ihan täysin.
En halua olla tällainen! Asiaa mietittyäni sorrun tällaiseen itsekeskeiseen valittamiseen ihan liian usein. Olen melko negatiivinen ja synkkä ihminen.
Haluaisin olla aurinkoinen ja eläväinen ilopilleri, jonka seurassa tulee paremmalle tuulelle!
Miten voisin omaksua positiivisemman elämänasenteen ja olla pirteämpi ja mukavampi ylipäätään elämässä, mutta erityisesti läheisilleni ja tuttavilleni?