Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan aikaa ennen nettiä
--
27.04.2021 |
Aloin miettiä millaista oli ennen nettiä. Aloitin opiskelut vuonna 1991. On vaikea edes muistaa millaista oli - muutin uudelle paikkakunnalle, mistä sain tiedot opiskelijoitten kokoontumisista, luennoista...? Opinto-opas oli tärkeä pumaska. Ilmoitustauluilla tuli käytyä usein ja ilmoitustauluilta löysin kesätyöpaikat, bilekutsut, keikkailmoitukset... Nythän ilmoitustaulut ovat käyneet tarpeettomiksi.
Kommentit (29)
Elettiin 80 lukua. Opiskeluun tuli ATK mukaan: tee lannoitesuunnitelma. Kaverin kans laitettiin satakertaiset kilomäärät ja tulos: TULIPA KOVA PÄHKINÄ PURTAVAKSI
Ai että tietokoneet on viisaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehti-ilmoituksen avulla löysin poikakaverin:)
Vierailija kirjoitti:
Sanakirjat ja tietosanakirjat oli pop.
Joo. Tietokirjasarja piti olla joka kotona, mielellään kultaisin kirjaimin. Näytti kirjahyllyssä makeelta...
Kirjasto. Sieltä piti kahlata aineisto opiskelun tehtäviin.
+sanakirjat, ihanat pienet mutta paksut:
ruotsi-suomi-ruotsi
Englanti-suomi-englanti
Molemmat kuluivat käytössä ennen googlekääntäjää.
Keskittyminen oli kyllä parempaa. Nyt räplään puhelinta koko ajan, edes leffaa en pysty katsomaan ilman. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän sitä tekisi tällä hetkellä jos ei olisi nenä kiinni vauvapalstassa. Veikkaan että olisi aika paljon rakentavampaa..
Asuntohakemukset juuri - 90-93 opiskelukämppiin postilla lähetetyillä hakemuksilla. Sitten postissa tuli tieto, kun asunnon saa. Posti kyllä kulki silloin nopeammin. Sai jopa pikamerkillä huomiseksi perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaisilla palstoilla kirjoittelun sijaan oli kirjekavereita joko Suomesta tai muualta. Uusia löytyi eri lehtien ilmoituksista.
Vierailija kirjoitti:
Keskittyminen oli kyllä parempaa. Nyt räplään puhelinta koko ajan, edes leffaa en pysty katsomaan ilman. :(
Minä tein kyllä telkkaria katsellessa silloinkin usein jotain muuta, mutta se oli sukan kutomista tai vaikka ristikon täyttämistä. Väittäisin jopa että kehittävämpiä asioita kuin vauvapalstailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi niitä aikoja kun kirjastosta piti hakea kirjat itse kortistosta.
Vierailija kirjoitti:
Oi niitä aikoja kun kirjastosta piti hakea kirjat itse kortistosta.
Kyllä, ja pahvikorttiin kirjan takakannen taskussa kirjoitettiin oman kirjastokortin numero. Muistan vieläkin sen numeron.
Ja kirjaston kortisto oli ihanassa puulipastossa jossa korteille sopivat laatikot aakkosittain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Junaliput ostettiin asemalta ja lentoliput matkatoimistosta, samoin kuin hotellivaraukset. Matkasuunnitelmia tehtiin opaskirjoja selaamalla.
Ei olisi onnistunut nykyinen etätyöaika ilman nettiä, tai kai sitä olisi haettu mapit toimistolta ja soitettu puhelimella.
Just tosi vaikea muistaa että mistä tietoa oikein löysi noihin aikoihin. Aika ummikkona sitä sai aloittaa vaikka sukupuolielämän, jostain Suosikin kysymys- ja vastauspalstalta oli jotain salaperäisiä juttuja löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Junaliput ostettiin asemalta ja lentoliput matkatoimistosta, samoin kuin hotellivaraukset. Matkasuunnitelmia tehtiin opaskirjoja selaamalla.
Ei olisi onnistunut nykyinen etätyöaika ilman nettiä, tai kai sitä olisi haettu mapit toimistolta ja soitettu puhelimella.
Kyllä, hain asemalta "Tåg Till utlandet" -aikataulukirjan ja aloin sen ja kartan kanssa suunnitella interrailia.
Jos yhtäkkiä piti tarkistaa, miten joku sana kirjoitetaan, piti marssia tietosanakirja-sarjan tai sanakirjan kimppuun pahimmassa tapauksessa juuri kirjastoon, jos kotoa ei löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Erilaisilla palstoilla kirjoittelun sijaan oli kirjekavereita joko Suomesta tai muualta. Uusia löytyi eri lehtien ilmoituksista.
Tämä!! Mulla oli todella paljon kirjekavereita. Nyt hätkähdin kun omat teinit ei tienneet, mihin kohtaan kirjekuoressa kirjoitetaan osoite :-o -- ei ne koskaan kirjoita kirjeitä!
Kodin tietosanakirjat olivat ahkerassa käytössä. Tietokirjat ylipäätään, kävin paljon kirjastossa.
Luin sanomalehdestä aina viikon tv-ohjelmiston. Oli kivaa huomata, että viikonloppuiltana oli tulossa joku kauhuelokuva tms., sitä iloa piti odottaa monta päivää. Elokuvien arvo on pudonnut nyt netin aikakautena, kun melkein mitä vain voi katsoa milloin vain.
Aikakauslehtien nuortenpalstat. Niihin kirjoiteltiin mielipiteitä, väiteltiin (väittelyt jatkuivat numerosta toiseen) ja kyseltiin neuvoa yms. vähän kuin tällaisilla keskustelupalstoilla, mutta mitään asiattomuuksia lehdessä ei tietenkään julkaistu.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sai ennen jotain aikaseksikin kun ei juhmatanut nettiin pyörimään. Kotikin oli siistissä kunnossa.
Kaikki musiikki piti joko ostaa tai nauhoittaa. Ah autuutta, kun suosikkiartistilta ilmestyi uusi levy! Sitä kuunneltiin viikko putkeen, ja sanat opeteltiin ulkoa. Nykyään lähes kaikki musiikki löytyy netistä ilmaiseksi.
TV-ohjelmat katsottiin ajallaan. Jossain vaiheessa alkoi olla videonauhureita, mutta jos tällaista edistyksellistä kapinetta ei omistanut, se oli voi voi, jos ei ollut töllön edessä tiistaina klo 20.00.
Muistiinpanot kirjoitettiin käsin. Kopioita opiskelumateriaalia otettiin riisikaupalla.
Valokuvat otettiin kameralla. Harmitti vietävästi, jos filmi valottui, tai kuva tärähti. Lopputulos selvisi vasta, kun filmin oli kehittänyt.
Uutiset luettiin lehdistä, kuunneltiin radiosta, tai katsottiin uutislähetykset telkkarista. Pitkään oltiin niissäkin vain Ylen varassa. Maikkari perustettiin vasta myöhemmin.
Ulkomailla ollessa ei oikeasti tiennyt, mitä Suomessa samaan aikaan tapahtui. Tietoa ei saanut kun kotiin soittamalla. Ja se oli kallista lystiä.
Meininki oli läsnäolevampaa, kun treffeillä tai kotona illallispöydässä oikeasti seurusteltiin muiden ihmisten kanssa, ei kännykän. Silti netistä on huomattavan paljon myös hyötyä. Monikohan 80-luvulla arvasi, miten maailma tulee vielä muuttumaan?
Olen kuitenkin onnellinen siitä, että elin lapsuuteni ja nuoruuteni ilman nettiä.
Sanakirjat ja tietosanakirjat oli pop.