Traumaperäinen stressihäiriö (CPTSD). Miten oireilee käytännössä?

Se riippuu paljon siitä traumasta höpsö.

Ahdistusta, paniikkia, kauhukohtauksia mitä milloinkin asiasta riippuen.

Minulla on ja ei se useimmille ihmisille näy mitenkään.

Onko jotain tarkempaa mitä siitä haluat tietää?

Voi oireilla monella tavalla varmasti, mutta tyypillistä on ”tunnetakaumat” (emotional flashback). Siinä joku tilanne tms. saa aikaan tunnereaktion, joka voi vaikuttaa hyvin ylimitoitetulta, koska ei oikeastaan johdu nykyhetkestä vaan siitä vanhasta traumasta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä cptsd? Eikö se ole ptsd?

C on complex

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu paljon siitä traumasta höpsö.

Ahdistusta, paniikkia, kauhukohtauksia mitä milloinkin asiasta riippuen.

Minulla on ja ei se useimmille ihmisille näy mitenkään.

Onko jotain tarkempaa mitä siitä haluat tietää?

Minulla on ollut toistuvaa masennusta ja stressireaktioita, joiden yhteydessä paniikkia, ahdistusta ja äärimmillään sellaisia jähmettymiskohtauksia, kuin olisi kivi. En ole vuosiin nukkunut ilman lääkettä ja lääkekään ei aina auta. Ylikuormitun herkästi. Taustalla mm. kiusaamista ja perheväkivaltaa, joka jatkunut vainona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu paljon siitä traumasta höpsö.

Ahdistusta, paniikkia, kauhukohtauksia mitä milloinkin asiasta riippuen.

Minulla on ja ei se useimmille ihmisille näy mitenkään.

Onko jotain tarkempaa mitä siitä haluat tietää?

Minulla on ollut toistuvaa masennusta ja stressireaktioita, joiden yhteydessä paniikkia, ahdistusta ja äärimmillään sellaisia jähmettymiskohtauksia, kuin olisi kivi. En ole vuosiin nukkunut ilman lääkettä ja lääkekään ei aina auta. Ylikuormitun herkästi. Taustalla mm. kiusaamista ja perheväkivaltaa, joka jatkunut vainona.

Voisiko tämä olla sitä? En ole löytänyt mistään ratkaisua tähän ylikuormittumiseen. Työura on tämän vuoksi rikkonainen.

Vierailija kirjoitti:

Voi oireilla monella tavalla varmasti, mutta tyypillistä on ”tunnetakaumat” (emotional flashback). Siinä joku tilanne tms. saa aikaan tunnereaktion, joka voi vaikuttaa hyvin ylimitoitetulta, koska ei oikeastaan johdu nykyhetkestä vaan siitä vanhasta traumasta.

Näitä on kyllä. Esim. eräs aika aggressiivinen ja ymmärtämätön esimies pelotti tosi paljon. Tuli ihan paniikkiolo aina kun se soitti. Ei pystynyt hetkeen tekemään mitään ja kädet tärisi.

Jos koen että tilanne jossa minua uhataan, vihjaillaan siitä, pelotellaan, kiusataan, vähätellään toistuu, minua ahdistaa erittäin paljon ja tekisi mieli reagoida jotenkin, vaikka tilanne ei oikeasti olisi uhkaava. Olen rauhallinen ihminen joten en yleensä reagoi. Mutta mrnen ihan lukkoon.

Saatan myös reagoida jonkun toisen puolesta, jos huomaan että muita kiusataan.

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu paljon siitä traumasta höpsö.

Ahdistusta, paniikkia, kauhukohtauksia mitä milloinkin asiasta riippuen.

Minulla on ja ei se useimmille ihmisille näy mitenkään.

Onko jotain tarkempaa mitä siitä haluat tietää?

Samon.

T. pysyvällä tk-eläkkeellä tästä syystä oleva

Vierailija kirjoitti:

Jos koen että tilanne jossa minua uhataan, vihjaillaan siitä, pelotellaan, kiusataan, vähätellään toistuu, minua ahdistaa erittäin paljon ja tekisi mieli reagoida jotenkin, vaikka tilanne ei oikeasti olisi uhkaava. Olen rauhallinen ihminen joten en yleensä reagoi. Mutta mrnen ihan lukkoon.

Saatan myös reagoida jonkun toisen puolesta, jos huomaan että muita kiusataan.

Ap:lla ihan sama. Reagoin aina sisäänpäin eli ahdistun ja alkaa itkettämään, mutta en näytä mitään ulospäin. Tositilanteessa olen puolustanut verbaalisesti itseäni tai toisia ja se ei ole välttämättä päättynyt hyvin, vaan minulle on suututtu, koska yleensä kukaan ei ole tullut minun avukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu paljon siitä traumasta höpsö.

Ahdistusta, paniikkia, kauhukohtauksia mitä milloinkin asiasta riippuen.

Minulla on ja ei se useimmille ihmisille näy mitenkään.

Onko jotain tarkempaa mitä siitä haluat tietää?

Samon.

T. pysyvällä tk-eläkkeellä tästä syystä oleva

Auttaako sinua eläkkeellä olo, onko olo parempi? Pelkäämpä, että tuo on edessä myös. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koen että tilanne jossa minua uhataan, vihjaillaan siitä, pelotellaan, kiusataan, vähätellään toistuu, minua ahdistaa erittäin paljon ja tekisi mieli reagoida jotenkin, vaikka tilanne ei oikeasti olisi uhkaava. Olen rauhallinen ihminen joten en yleensä reagoi. Mutta mrnen ihan lukkoon.

Saatan myös reagoida jonkun toisen puolesta, jos huomaan että muita kiusataan.

Ap:lla ihan sama. Reagoin aina sisäänpäin eli ahdistun ja alkaa itkettämään, mutta en näytä mitään ulospäin. Tositilanteessa olen puolustanut verbaalisesti itseäni tai toisia ja se ei ole välttämättä päättynyt hyvin, vaan minulle on suututtu, koska yleensä kukaan ei ole tullut minun avukseni.

Musta tuntuu että tuommoisessa tilanteessa pistän päälle robotti-minän, joka vain tekee ja suoriutuu. Tunteet ihan kivimöhkäleenä. Jonkin aikaa, kunnes tulee kunnon romahdus, entistä pahempi ahdistus ja uniongelmat, itsensä moittiminen ja soimaus. Työura myös rikkonainen, elämä menee karilta toiselle ajautuessa vaikka kuinka päättäisi pärjätä.

Mulla 

-  painajaisunet

- takautumat eli flashbackit

- ahdistus

- kauhukohtaukset

- voimakkaat ja nopeat mielialojen vaihtelut (esim ensin onnensa kukuloilla ja 10 minuutia myöhemmin syvällä suossa)

- lopulta itsetuhoiset ajatukset, vaikka olin selvinnyt hengissä sellaisesta, mistä suurin osa ei selviä

Kolme kuukautta yritin pärjätä itsekseni, mutta sitten hain ammattiapua. 

Tuttuja kokemuksia. Joku pieni triggeri voi laukaista ahdistuksen, kauhun tai laman. Masennusta, alisuoriutumista, levottomuutta, huonoa unta, ihmissuhteet aina jotain kummallista draamaa ja totaalisen vääriä mieskuvioita. Lähinnä kuitenkin yksinäisyys, sellainen valtava tyhjyys ja osattomuus minun ikuiset kumppanini. Ihmisiin en yleensä saa aitoa kontaktia, en ihan tiedä miksi näin on. Lemmikit pitää arjessa kiinni ja talosta huolehtiminen, lukeminen auttaa ja luonto parantaa. Töissä en ole nyt, mutta välillä jotain osa-aikajuttuja teen. Tai olen tehnyt. Lääkitystä toki on kokeiltu vaikka ja mitä, mutta monesta menen entistä enemmän kuutamolle. Ei ole häävi elämä ollut, mutta jotenkin sitä vaan kitkuttelen vuodesta toiseen näillä p as koilla korteilla :)

Vierailija kirjoitti:

Mulla 

-  painajaisunet

- takautumat eli flashbackit

- ahdistus

- kauhukohtaukset

- voimakkaat ja nopeat mielialojen vaihtelut (esim ensin onnensa kukuloilla ja 10 minuutia myöhemmin syvällä suossa)

- lopulta itsetuhoiset ajatukset, vaikka olin selvinnyt hengissä sellaisesta, mistä suurin osa ei selviä

Kolme kuukautta yritin pärjätä itsekseni, mutta sitten hain ammattiapua. 

Mulla sama, mutta ilman painajaisia. Elän edelleen traumaattisessa tilanteessa, eron jälkeinen väkivalta ja vaino vain jatkuu.

Sukulaiseni osui ukonilmalla ensimmäisenä liikenneonnettomuuspaikalle, jossa ei hyvin osapuolille käynyt. Sen jälkeen hänelle tuli pelkoja, kun oli ukkosilma.

Vierailija kirjoitti:

Mulla 

-  painajaisunet

- takautumat eli flashbackit

- ahdistus

- kauhukohtaukset

- voimakkaat ja nopeat mielialojen vaihtelut (esim ensin onnensa kukuloilla ja 10 minuutia myöhemmin syvällä suossa)

- lopulta itsetuhoiset ajatukset, vaikka olin selvinnyt hengissä sellaisesta, mistä suurin osa ei selviä

Kolme kuukautta yritin pärjätä itsekseni, mutta sitten hain ammattiapua. 

Mistä olet selvinnyt mistä suurin osa ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koen että tilanne jossa minua uhataan, vihjaillaan siitä, pelotellaan, kiusataan, vähätellään toistuu, minua ahdistaa erittäin paljon ja tekisi mieli reagoida jotenkin, vaikka tilanne ei oikeasti olisi uhkaava. Olen rauhallinen ihminen joten en yleensä reagoi. Mutta mrnen ihan lukkoon.

Saatan myös reagoida jonkun toisen puolesta, jos huomaan että muita kiusataan.

Ap:lla ihan sama. Reagoin aina sisäänpäin eli ahdistun ja alkaa itkettämään, mutta en näytä mitään ulospäin. Tositilanteessa olen puolustanut verbaalisesti itseäni tai toisia ja se ei ole välttämättä päättynyt hyvin, vaan minulle on suututtu, koska yleensä kukaan ei ole tullut minun avukseni.

Itselläni näkyy uloskinpäin (saatan itkeä tai suuttua, jos koen kohdeltavan itseäni huonosti) ja myös olen puolustanut itseäni verbaalisesti, mutta itsellä sama juttu, että suututtu on liikaa takaisin (myös he, joiden toimintaan haluaisi parannusta), ja ei itseänikään ole täysin puolustettu tai tultu avuksi, että toiset väärinkohtelijat lopettaisivat toimintansa. Tuo nyt oli lähinnä nykyhetkeäkin, mutta muuten tulee niitä takaumia, eli traumaattiset muistot tulevat vieläkin helposti mieleen niissä tilanteissa, mitkä muistuttavat niistä. Tosin niitä tulee työstettyä koko ajan, mutta helpompaa olisi, jos tilanne nykyisyydessä olisi parempi, että vanhoistakin traumoista pääsisi eteenpäin. Eli nykyisyydessäkin traumatisoiva tilanne vielä jatkuu. Toiveissa kyllä vielä on, että tilanteet selviäisi vieläkin paremmin tulevaisuudessa ja elämä parantuisi.

Lisäyksenä vielä, että muitakin kyllä tsempannut (ja puolustanut) tarvittaessa, mutta kovin moni ei ole kyllä apua pyytänytkään, mutta kuitenkin empatiaa tms. pystyy tarjoamaan, aina omien voimavarojen mukaan.

Lääkitys?

Vierailija kirjoitti:

Mikä cptsd? Eikö se ole ptsd?

Komplisoitunut trauma tarkoittaa pitkäkestoista altistusta pahalle esim lapsuuden kestänyt kaltoinkohtelu ja se vaikuttaa persoonallisuuteen.

Toki voi apua hakea ja oppia ahdistuskohtauksia sietämään.

Yksittäinen trauma esim onnettomuus aiemmin terveellä ihmisellä voi myös aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta, mutta siitä voi parantua esim emdr:n avulla. Emdr videoita löytyy YouTubesta.

Se miten kukin kokee vastoinkäymisiä ja sitten selviää niistä, on yksilöllistä. Jokaisen kokemus on oma eikä toinen saa sitä arvottaa tai kyseenalaistaa.

Suuri yksinäisyyden tunne ja ikuinen ulkopuolisuus. Kukaan ei tunne mua. Ehkä jokainen tuntee noin, en tiedä?