Pituusjärjestys ja aakosjärjestys, muistatteko?
Minä olen pieni ihminen (nyt aikuisenakin 158/48) ja koko lapsuuden olin aina luokkani pienin.
Meillä (siis 70-luvulla tämä) aina pistettiin luokka pituusjärjestykseen, oli kyseessä pulpettien jako luokassa, ruokailuun meno, valokuvaus whatever. Ja minä olin aina eka tai vika...
Toinen oli aakkosjärjestys edestä ja takaa. Siinä onneksi vasta toka :)
Onkohan vielä nykykoulussa näin? Itsellä vasta alle kouluikäiset lapset (joo, olen vanhana saanut, tämä ei oleellista tässä ketjussa).
Mistähän tällainenkin nyt pälkähti päähän, ei nyt mitään varsinaisia traumoja :)
Kommentit (4)
ja kyllä harmitti kun olisi halunnut olla eka (eli lyhyin)!
mutta meidän luokalla (ekasta ysiin) oli tyttö, joka oli vieläkin pienempi, joten olin aina se toisiksi pienin. :)
Jonot tosiaan tehtiin aina pituusjärjestykseen, luokkakuvissa pienimmät joutui lattialle istumaan (siellä kökötinkin koko peruskoulun).
Kasvoin kuitenkin keskimittaiseksi (165), vähän myöhään (lukiossa), mutta kuitenkin.
Aakkosjärjestystä en muista, että olis käytetty muualla kuin todistusten jaossa. Mutta siinä olinkin keskivaiheilla, joten mitään traumoja ei jäänyt suuntaan eikä toiseen.
T. 80-luvun lopussa koulunsa aloittanut.
lyhyempiä, nykyään keskimittainen ja silloinen sukunimi siinä keskivaiheilla. Nyt kun menin naimisiin, niin lapsilla sitten sellainen sukunimi, että om melko varmasti aakkosissa vika tai lähes vika.
omat lapset on koulussa ja ei enää ole tapana pistää pituusjärjestykseen. Aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan kyllä jaetaan mm. todistukset! ;) Meillä sukunimi alkupäässä, mutta ei eka eli hyvään vaiheeseen sijoittuu.
Itsekin olin aina luokkani lyhkäisin...