Sydän särkyy, kun nuori aikuinen tekee niin selvää pesäeroa.
Muuttamassa pois kotoa ja on niin lentoon lähdössä. Hienoahan se on, mutta kyllä tämä silti kirveltää ja tuntuu "pahalta" ja oudolta. On jo valmiiksi iso ikävä eikä edes muuta lähelle, jotta voisi "käväistä" niin vain.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Olet kasvattanut itsenäisen nuoren aikuisen. Onnittelut.
Tiedän, ja kiitos. Kirvelee silti, on todella voimakkaita nämä tunteet.
Ap
Muistan tuon tunteen itse, kuvasit sen hyvin... lentoon lähdössä.
Tosin jostain syystä muistan vieläkin äitini kommentin... "sinne ollaan menossa opiskelemaan eikä poikia katsomaan". Kommentti oli lähinnä outo ja katkera.
Mua itkettää jo ajatus että ainokainen muuttaa pois kotoa. Muistan kun itse niin onnellisena muutin. Äiti kertoi-onneksi jälkikäteen-miten oli salaa itkenyt. Mulle näytti reipasta naamaa. Mä en pysty teeskentelemään. Olen herkkä itkemään. Ihan kauheaa tulee olemaan.
Erityislasten vanhemmilla särkyy sydän, kun lapset asuvat kotona heidän kuolemaansa asti.
Onneksi pystyt sentään tuohon. Kaikki eivät pysty päästämään lapsiaan omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Erityislasten vanhemmilla särkyy sydän, kun lapset asuvat kotona heidän kuolemaansa asti.
Miksi? Hehän saa ihan itse valita milloin hakevat asumispalveluyksikköön asumaan. Omani muutti 20-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon tunteen itse, kuvasit sen hyvin... lentoon lähdössä.
Tosin jostain syystä muistan vieläkin äitini kommentin... "sinne ollaan menossa opiskelemaan eikä poikia katsomaan". Kommentti oli lähinnä outo ja katkera.
Ja 20v myöhemmin sama äiti on verisesti loukkaantunut kun et ole tehnyt hänelle lapsenlapsia... no miten voi tehdä kun poikia ei saa edes katsella.
Olet kasvattanut itsenäisen nuoren aikuisen. Onnittelut.