Lue keskustelun säännöt.
Tunnistatko itsesi: kaikki kodissa, lapset ja mies myös, pelkäävät mistä milloinkin alat huutaa ja raivota? Joku jätti jotain jonnekin, ei tehnyt, tai teki väärin jne
Kommentit (14)
Tunnistan oman äitini tuosta ja siksi olen huolehtinut etten ole itse tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Ehkä vähän sitä vaivaa ennen kuukautisia. Miehellä enemmän tälläistä, mutta ei onneksi kauheasti huuda vaan paiskoo roskiksen ovia ja läjäyttää likaiset astiat tiskipöydälle liian kovaa ja tuhisee. Sekin on tosi rasittavaa. Yleensä sanoo että "eikö voida..." "miksi nämä pitää jättää..." "eikö kukaan voi..." Turhautuneisuutta ja jos muutenkin on väsynyt ja vituttaa.
Naisilla useimmiten syy on hormonaalinen kun hermo pettää totaalisesti. Minulla ei pitänyt hermo yhtään kun söin hormoneja, kun lopetin ne, olen 99% kuin viilipytty.
Monet naiset eivät hoksaa sitä että paha mieli ja kiukku tulee hormooneista, eikä yleensä omista, vaan niistä joita syödään pillereiden muodossa.
Tunnistan isäni tuosta. Minusta kasvoi kykenemätön näyttämään negatiivisia tunteita. Häpen itkemistä enkä kykene suuttumaan vaikka minua kohdellaan epäreilusti.
Tunnistan. Miestä ei onneksi ole enää ja lapsetkin muuttaa pian omilleen.
Kylläpä täällä nyt on raivostumisaloituksia.
Olen itse suuttunut viimeksi noin viisi vuotta sitten. Joten ei.
Mielestäni tuollaista ei saisi olla perheessä. Silloin pitäisi erota ja lapset sen ei-raivoavan luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista eikä varmaan moni muukaan. Sen sijaan normaalia tunteiden näyttämistä en pelkää, kaikki ne kuuluu myös lapsi perheessä asiaan. Tunteitaan näyttämällä ne lapsetkin oppii oikeat tunnereaktiot.
Montako aloitusta olet tehnyt tästä samasta asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen, jonka isä oli samanlainen. Olen pitänyt huolen, etten pilaa oman kotini ilmapiiriä ja lapsiani samalla. Minäkin olen kykenemätön näyttämään negatiivisia tunteita sekä pitämään puoliani. Tämä on johtanut työuupumukseen. Olen pilalla, sille en voi mitään, mutta oman jälkikasvuni koitan pelastaa.
Äiti oli tuollainen. Kävin pitkän terapian, ettei minustakin tule. Tuo käytös ei tietenkään ollut ainoa oire äidin ongelmista, tod.näk. persoonallisuushäiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen, jonka isä oli samanlainen. Olen pitänyt huolen, etten pilaa oman kotini ilmapiiriä ja lapsiani samalla. Minäkin olen kykenemätön näyttämään negatiivisia tunteita sekä pitämään puoliani. Tämä on johtanut työuupumukseen. Olen pilalla, sille en voi mitään, mutta oman jälkikasvuni koitan pelastaa.
Täällä kolmas. Tosin huomaan joskus käyttäytyväni kuten isäni, ei kiva.
Vierailija kirjoitti:
Montako aloitusta olet tehnyt tästä samasta asiasta?
Minä tein sen aloituksen, jossa ihmeteltiin, onko raivostuminen normaalia. Ihmiset saavat täällä ideoita muista aloituksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista. Lapset kasvatettu aikuisiksi keskustelemalla . Aviopuolison kanssa samoin asiat keskusteltu, kuunneltu toista. Eipä ole räyhätty, ja mitä se olisikaan hyödyttänyt.
En tunnusta itse olevani, mutta tiedän useamman naisen jotka ovat tuollaisia