Lue keskustelun säännöt.
Vastavuoroisuuden puute ystävyys- ja parisuhteessa
16.04.2021 |
On paljon pieniä ja isompia asioita, joita teen mieheni ilahduttamiseksi, ja joista hän kovasti tykkää. Esim jos herään aikaisemmin sunnuntaiaamuna, häntä odottaa 'hotelliaamiainen', tai tuon joskus kaupasta yllärinä jotain hänen herkkuaan, tai halaan ohimennen, tai otan kädestä kaupungilla kävellessä. Mies tykkää näistä ja sanoo sen, mutta ei ikinä tee mulle vastaavaa.
Vastaavasti ystävyyssuhteissa. Minä olen se joka soitan. Ystävä ilahtuu ja jutellaan pitkät pätkät. Kutsun syömään, ehdotan johonkin tapahtumaan menoa. Mutta, jos en itse ole aloitteellinen, kukaan ei soita eikä nähdä.
Sanonta 'tee niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän' sisältää juuri sen, että kunpa mulle joku tekis edes joskus saman takaisin.
Kommentit (15)
Sanokaa nyt jotain te, joille ystävät soittelee, mutta itse ette soita koskaan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut mainita näistä asioista ääneen?
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa nyt jotain te, joille ystävät soittelee, mutta itse ette soita koskaan??
Mulla on kovin vähän aikaa soitella. Jos joskus jää ylimääräistä aikaa, en joko jaksa soitella tai ajattelen, että kukaan ei oikeasti halua jutella. Itse koen näin ja ajattelen, että monet muutkin. Joten en soita ja häiritse. Jos joku soittaa mulle, voin vastata kohteliaisuudesta ja esittää, että ilahduin.
Mulla oli juurikin tälläinen mies, joka nautti kaikista tarjoamistani pikku yllätyksistä ja hemmottelusta.
Mutta en koskaan saanut mitään takaisin. Hän oli kuin musta aukko, imaisi kaiken minusta. Vei valon, ilon, elämänvoiman!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa nyt jotain te, joille ystävät soittelee, mutta itse ette soita koskaan??
Mulla on kovin vähän aikaa soitella. Jos joskus jää ylimääräistä aikaa, en joko jaksa soitella tai ajattelen, että kukaan ei oikeasti halua jutella. Itse koen näin ja ajattelen, että monet muutkin. Joten en soita ja häiritse. Jos joku soittaa mulle, voin vastata kohteliaisuudesta ja esittää, että ilahduin.
Onko sekin teeskentelyä, jos juttua riittää kevyesti pari tuntia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitan vain ihmisille, joista pidän. Jos joku kaukaisempi kaveri soittelee, saatan rupatella pitkään esim. lakatessani kynsiä tai pelatessani nettipelejä. Kuuntelen toisella korvalla sitä valitusta ja teen samalla jotain muuta. Koen antavani tarpeeksi, kun annan aikaani, kiitos ei käy edes mielessä, että soittaisin ja pyytäisin sitä ruikutusta lisää.
Itse vaihdoin miestä ja jätin huonot kaverit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sin pitää sanoa se miehelle selkeästi. Kirjoita vaikka kirje, tulee info useampaa reittiä!
Vierailija kirjoitti:
Sin pitää sanoa se miehelle selkeästi. Kirjoita vaikka kirje, tulee info useampaa reittiä!
Ärsyttävää että tämmöisiä asioita pitää erikseen mankua, kun pitäisi olla itsestään selviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen melko itsekseni viihtyvä, joten harvoin tulee itse otettua yhteyttä kehenkään. Muut ovat niin tehokkaita yhteydenpitäjiä minun suuntaani, että ehtivät viestittää ennen kuin minulla käy mielessänikään. Sitten on muutamia kavereita, joille vastasin aina kohteliaisuudesta. Nykyisin olen aina "töissä" tai muuten kiireinen, en vain jaksa kohteliaisuudesta tuhlata aikaani, jos ei oikeasti kiinnosta jutella.
Parisuhteessa tuo on aika ikävää, jos itse osoittaa toiselle rakkauttaan ja toinen ei koe samanlaista tarvetta osoittaa omaansa. Siinäkin kai on usein kyse erilaisista rakkauden kielistä (tästä on testejäkin netissä). Silti itselle tulee sellainen olo, että ei se toinen edes välitä, kun itsellä on tarve pulputtaa rakkauttaan hänelle eri muodoissa, ja toinen vain on.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on muutamia kavereita, joille vastasin aina kohteliaisuudesta. Nykyisin olen aina "töissä" tai muuten kiireinen, en vain jaksa kohteliaisuudesta tuhlata aikaani, jos ei oikeasti kiinnosta jutella.
Parisuhteessa tuo on aika ikävää, jos itse osoittaa toiselle rakkauttaan ja toinen ei koe samanlaista tarvetta osoittaa omaansa. Siinäkin kai on usein kyse erilaisista rakkauden kielistä (tästä on testejäkin netissä). Silti itselle tulee sellainen olo, että ei se toinen edes välitä, kun itsellä on tarve pulputtaa rakkauttaan hänelle eri muodoissa, ja toinen vain on.
Parisuhteessa tuo on ikävää, muttei kaverisuhteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeasti pidä puhelimessa puhumisesta. Se ei tarkoita, että olisi suoranainen valhe, kun sanon että "oli kiva kun soitit", kyllä jutteleminen on voinut olla aidosti kivaa. En kuitenkaan itse koe minkäänlaista tarvetta soitella. Vaihdan mieluummin kuulumiset viesteillä, koska niihin voi reagoida silloin, kun on sopiva hetki ja sopiva fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun kannattaisi työstää itseäsi, että tekisit asioita pyyteettömästi? On raskasta elä sellaisen kanssa, joka odottaa koko ajan saavansa takaisin jostain asioista, joita häneltä ei edes pyydetty.
Up