Onko teillä samaa? Isovanhemmat ostavat aina hienomman lahjan lapselle kuin vanhemmat
Mielikuvitusesimerkki: vanhemmat ovat ostaneet lapselle pyörän, niin isovanhemmat ostavat auton.
Jotenkin siitä tulee aina paha mieli.
Kommentit (29)
Yleensä ostavat. Ei oo ikinä haitannut minua tai lasta. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Jos niillon enemmän fyffee päällä?
No sitä juuri. Mutta mielestäni pitäisi olla maltillinen lahjoissa, etenkin kun tietää, mitä vanhemmat ovat hankkimassa.
En käsitä miksi teille tulee tuosta paha mieli. Ottaisin mielellään tuollaiset isovanhemmat lapselle. On vain lapsen etu. En koe lahjan antamista kilpailuna. Ei haittaisi jos joku muu antaisi hienomman. Meidän lapsen toiset isovanhemmat ovat niin pihejä, että ovat sitä mieltä ettei ne lapset paljon mitään tarvitse.
Mitä ihmeen ongelmaa tuossa on? Ja kenelle oikein tulee paha mieli ja miksi? Kuinka epävarma aikuinen oikein on, jos tuostakin saa väännettyä ongelman.
Tämmöisen pahan mielen estämiseksi meillä lapsenlapsi saa vain kortin. Ei tule äidille ja isälle ikävää oloa, kun lapsi saa isovanhemmilta lahjan.
Mä olen kyllä ottanut siitä itse kaiken ilon irti. Ostakoot, kun heillä kerran on rahaa ja mielenkiintoa.
Aika heikoilla kantimilla on itsetunto, jos täytyy pelätä isovanhempien hienoja lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ongelmaa tuossa on? Ja kenelle oikein tulee paha mieli ja miksi? Kuinka epävarma aikuinen oikein on, jos tuostakin saa väännettyä ongelman.
Vanhempien ajatuksella ja rakkaudella antamalla lahjalla ei ole merkitystä, koska isovanhempien lahja on niin paljon hienompi.
Ymmärtäisin jos vanhemmat ostaa pyörän ja isovanhemmat myös
Mä oon niin tyytyväinen, että isovanhemmat voi hoitaa ton lahjapuolen. Säästetään siinä ihan selvää rahaa kun meidän ei "tartte" ostaa sitä kallista lahjaa lapselle.
Mä en löydä tästä mitään muuta kuin positiivista.
Kumman luulet sen lapsen muistavan isona, sen eväsretken synttäripäivänä perheen kesken vai isovanhempien ostaman ison lelun?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin jos vanhemmat ostaa pyörän ja isovanhemmat myös
Ja pikkasen paremmin varustellun. Sitten ottaisi päähän ja kunnolla ja tulisi kyllä asiasta ääneenkin sanottua. Nyt saa luvan loppua tuollainen pelleily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ongelmaa tuossa on? Ja kenelle oikein tulee paha mieli ja miksi? Kuinka epävarma aikuinen oikein on, jos tuostakin saa väännettyä ongelman.
Vanhempien ajatuksella ja rakkaudella antamalla lahjalla ei ole merkitystä, koska isovanhempien lahja on niin paljon hienompi.
No siinä tapauksessa lahjan saaja on huonosti kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ongelmaa tuossa on? Ja kenelle oikein tulee paha mieli ja miksi? Kuinka epävarma aikuinen oikein on, jos tuostakin saa väännettyä ongelman.
Vanhempien ajatuksella ja rakkaudella antamalla lahjalla ei ole merkitystä, koska isovanhempien lahja on niin paljon hienompi.
No siinä tapauksessa lahjan saaja on huonosti kasvatettu.
Lapsi on lapsi.
Jep. Tuttua on:
Äiti hankkii halvan ja vaatimattoman lahjan lapsen toiveiden mukaan. Lahja on ehkä kirppiksen ilmaislaatikosta, ilmaiseksi kierrätettynä kavereilta saatu. Se voi olla myös kerätty luonnosta tai tehty itse vanhoista materiaaleista. ( Jossain vaiheessa lapsi toivoi erivärisiä kiviä lahjaksi.)
Isä ostaa vaatimattoman lahjan kirpputoreilta lapsen toiveiden mukaan. Ei tee mitään itse.
Isovanhemmat ostavat isomman lahjan kierrätettynä kirpputoreilta lapsen toiveiden mukaan. Lisäksi maksavat matkoja ja harrastuksia yms, jotka maksavat paljon.
Kummi ostaa ison ja kalliin lahjan lapsen toiveiden mukaan. Budjetti on noin 100-200 euroa.
En ole tiennyt, että tuosta pitäisi mieltänsä pahoittaa. Toki kaikella voi pröystäillä. Jos isovanhemmat pröystäilevät noilla kalliimmilla lahjoillaan, niin on luonnollista, että silloin pahoittaa mielensä.
Ei ole. - Sen sijaan miniä veti herneet molempiin sieraimiin oikein kunnolla ja kilahti kun emme ostaneet hänen lapselleen (poikamme ns. bonus -lapselle) yhtä arvokasta (a noin 100€:n) lahjaa kuin heidän (=poikamme ja hänen) yhdessä saamille kaksosille. Tuli sellainen olo, ettei vähään aikaan halua anaa lahjaa kenellekään hänen lapselleen. Vaikka ikävää ja harmillista se on lapsien kärsiä typeräsi käyttäytyneen äitinsä vuoksi.
Joo, ja kysymättä vanhemmilta. Esim. Tarvitseeko 3-vuotias mopon. Sitten vanhemmat saa olla niitä tylsimyksiä jotka kieltää mopon käytön, koska oma piha on liian pieni ja liikenteen sekaan sillä ei lähdetä.
Mutta pää asia, että mummo ja pappa saa ostaa mitä tahtovat.
Vierailija kirjoitti:
Kumman luulet sen lapsen muistavan isona, sen eväsretken synttäripäivänä perheen kesken vai isovanhempien ostaman ison lelun?
Ehdottomasti sen lelun! Aikoinaan 6v iässä halusin tiettyä barbia enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Vanhemmat ei sitä ostaneet, heidän mielestään vauvanukke oli minulle sopiva. Mummi osti sen barbien - elämäni ihanin hetki avana paketti.
Synttäritarjoiluja tai muuta synttäripäivästä en muista kuin aamun vauvanukkepettymyksen, äidin selitykset siitä, miten tätä vauvaa on ihana hoitaa ja iltapäivällä mummin saapumisen paketteineen.
Materialistilapsihan minä tietenkin olin ja materialisti olen edelleen eli voin säästää vaikka 3 vuotta saadakseni tietyn ruokapöydän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ongelmaa tuossa on? Ja kenelle oikein tulee paha mieli ja miksi? Kuinka epävarma aikuinen oikein on, jos tuostakin saa väännettyä ongelman.
Vanhempien ajatuksella ja rakkaudella antamalla lahjalla ei ole merkitystä, koska isovanhempien lahja on niin paljon hienompi.
Ruvetkaa siis antamaan lapselle jotain muuta kuin tavaraa: yhteinen teatterikäynti, leffareissu, kylpyläreissu, huvipuistokäynti, ratsastustunti...
Näin lahjat ovat todella erilaisia, mutta vanhempien antamasta lahjasta syntyy myös tärkeä yhteinen muisto.
Jos niillon enemmän fyffee päällä?