Minkä ikäisenä on enää järkeä aloittaa elämä tyhjästä?

No mikä on vaihtoehto? Milloin vain voi alkaa tyhjästä. Asenne elämään ratkaisee.

Niin kauan kuin on elossa.

Miten niin katoaisivat?

Mulla ei ole noista paljon mitään. Tyhjästä pitäisi aloittaa, jos nyt päättäisin aloittaa.

Tyhmä kysymys. Aina voi aloittaa alusta. Muu olisi luovuttamista.

Aloitin viime vuonna tyhjästä. Tai no lapset minulla ainoastaan on.

Erosin viimein hullusta miehestä. Jätin kaiken taakse ja aloitettiin lasten kanssa uusi elämä. Lappi jäi taakse ja Helsinki avasi uuden.

Uusi kaupunki. Uusi koti. Uusi työpaikka. Uudet ystävät. Uudet elämän muutokset, esim tupakan lopetus, kasvissyönti, 30kg laihdutus. Olen tavannut myös uuden miehenkin, mutta hiljaa hyvää tulee.

Ikää minulla 41v. Olisin tämän tehnyt vaikka olisin 75v. Aina on aikaa aloittaa uusi, niin kauan kuin elää.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin viime vuonna tyhjästä. Tai no lapset minulla ainoastaan on.

Erosin viimein hullusta miehestä. Jätin kaiken taakse ja aloitettiin lasten kanssa uusi elämä. Lappi jäi taakse ja Helsinki avasi uuden.

Uusi kaupunki. Uusi koti. Uusi työpaikka. Uudet ystävät. Uudet elämän muutokset, esim tupakan lopetus, kasvissyönti, 30kg laihdutus. Olen tavannut myös uuden miehenkin, mutta hiljaa hyvää tulee.

Ikää minulla 41v. Olisin tämän tehnyt vaikka olisin 75v. Aina on aikaa aloittaa uusi, niin kauan kuin elää.

No sinulla on ilmeisesti koko ajan ollut lapset, terveys ja työtä, joten et ole ihan niitä jotka on kaiken menettäneet. Olet eronnut ja muuttanut uuteen paikkaan, onnea siitä, tyhjän päälle et kumminkaan ole joutunut.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin viime vuonna tyhjästä. Tai no lapset minulla ainoastaan on.

Erosin viimein hullusta miehestä. Jätin kaiken taakse ja aloitettiin lasten kanssa uusi elämä. Lappi jäi taakse ja Helsinki avasi uuden.

Uusi kaupunki. Uusi koti. Uusi työpaikka. Uudet ystävät. Uudet elämän muutokset, esim tupakan lopetus, kasvissyönti, 30kg laihdutus. Olen tavannut myös uuden miehenkin, mutta hiljaa hyvää tulee.

Ikää minulla 41v. Olisin tämän tehnyt vaikka olisin 75v. Aina on aikaa aloittaa uusi, niin kauan kuin elää.

Olen niin onnellinen puolestasi. Ihana lukea tällaisia onnistumistarinoita 😊

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys. Aina voi aloittaa alusta. Muu olisi luovuttamista.

Onpa tyhmä vastaus: ensin solvaus, sitten klisee ja viimeisenä perustelematon, mitäänsanomaton väite.

Ap

Jos olet mies, et voi enää aloittaa alusta. Sinun pitää edetä ja kehittyä lineaarisesti kokoajan eteenpäin.

Jos menettää terveytensä kokonaan, on vaikea tehdä mitään työtä ja selvitä taloudellisesti.. Muista menetyksistä voi selvitä.

Miten ap selittää tuon aloituksensa? Missä tilanteessa voisi menettää kaiken tuon kerralla? Eläkkeenkin?

Aloitin viime vuonna näihin aikoihin tyhjästä. Aikanaan menin yli kolmikymppisenä yliopistoon ja opiskelin rennosti, ei luottotietoja joten soosu maksoi luonnontieteiden opinnot. Valmistuin yli tavoiteajan lopulta ja pääsin hyväpalkkaiseen virkaan, yli 5000 brutto ja käytännössä eka työpaikka, toki olen jo yli 40.

Kiva nuoruus ja nyt kiva aikuisuus. Luottotiedot meni opintolainojen takia ja se ymmärretään pankissakin. Joulunaikaan hain lainan ja helmikuussa ostin ison retkeilyauton. 

Opiskeluaika oli kivaa, sitä ennen olin työtön, olin aika juoppo ja lorvin baareissa. Nyt olen nuorekas pomo jonka menneisyydestä ei tiedetä/piitata.

Opiskelu on keino aloittaa tyhjästä uudestaan ja siis mikä tahansa opiskelu. Uudestaan aloittamisessa on sellainen hyvä puoli että osaa arvostaa, sitä miettii mitä elämä olisi jos olisi jatkanut entistä linjaa. Varmaan olisi ollut ihan kivaa mutta nyt on taas enemmän vaihtoehtoja, voisi jatkaa entistäkin mutta voi jatkaa myös tätä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ap selittää tuon aloituksensa? Missä tilanteessa voisi menettää kaiken tuon kerralla? Eläkkeenkin?

En selitä, koska siitä syntyy hirveä riemu ja rähinä. Minulta on kadonnut aivan kaikki tuo muutaman vuoden aikana.

Yksi pieni täsmävastaus: osan eläkkeestään voi menettää siten, että pyytää takaisin vuosien varrella maksamansa YELit ja maksaa sillä rahalla laskujaan viimeisenä keinonaan yrittää selviytyä. Kun ei eläkettä kerry pariinkymmeneen vuoteen ennen eläkeikää, eläke tulee olemaan minimaalinen.

Ap

Olin 50v, kun aloitin elämäni tyhjästä, mukana mulla oli koira, ja kassillinen vaatteita sekä laatikollinen tavaroita. Sitä ennen olin menettänyt kaiken, no en eläkettä. Nyt mulla on koti ja vähän enemmän vaatteita. Mutta parasta on, että lapseni ovat palanneet elämääni. Terveys on haasteellista. Unelmoin saavani työtä ja sen myötä jotain varallisuutta ja toki niitä vaatteita.

Jos kaikki menis, niin ekana hoitaisin itseni kuntoon ja sitten miettisin, mitä loppuelämälläni haluan tehdä.

Ainakin 50-v. vielä, koska on 20 vuotta työelämää jäljellä. Yrittäjänä enemmänkin. Siinä saa säästettyä mukavan potin, hankittua ystäviä ja tehtyä ihan ok uran vaikka aloittaisi tyhjästä.

Anne Frankin isä menetti KAIKEN. Aloitti sen jälkeen alusta. Etköhän sinäkin ap elämässä jotenkin pärjää.

Suomihan on siitä erikoinen maa, että täällä parisuhteilun aika on ohitse siinä 35v. iässä. Työelämä tulee pian perässä, kun ikää kolahtaa mittariin 40v. Ammattiakaan ei saisi vaihtaa 30v. jälkeen.

Aika moni asia lyödään tulevaisuuden kannalta lukkoon siinä 18-22v. iässä. Sitten ihmetellään, miksi nuoret stressaavat.

Mä olen niin itsepäinen ja sisukas etten älyäisi antaa vieläkään periksi.

Olen menettänyt jo kerran puolison, omaisuudenkin melkein ja aloittanut uudelleen 3 lapsen kanssa. Terveys ja työtkin on menneet eikä eläkeestä vielä tietoakaan. Juuri menetimme 60 000e asuntokaupan virheessä mitä myyjä ei suostunut korvaamaan.

Olemme tästä usein puhuneet nyk mieheni kanssa ettei niin pahaa tilannetta tule ettei siitä selvitä. Hänen vanhempamsa valitsivat toisin: menetettyään kaiken 90 luvun lamassa he heittäytyivä tissuttelemaan ja pyörittelemään peukaloitaan vaikka olivat vasta 50+v. Ja me elätimme heitä 15 vuotta yhdessä, mies monta vuotta enemmän! Heille oli vähemmän noloa elää meidänkustannuksella kuin tehdä töitä ja maksaa omat velkansa😡

Voi menettää kaiken. Jopa ilmsan omaa syytä. Päätyä kodittomaksi. Ei rahaa yösijaan, ruokaan. Suku hylkäsi. Vanhemmat melkein. Lapset ei mutta hauraat repppanat enää. Itkien, kun ollut pahaa. Sitten ihmiset ei jaksa kuin olla vihasia, jos pyytää taas apua. Tai lainaa. Lopulta ei oo enää kerään. Terveys huono. Leimattu mielisairaaksi väärin perustein. Kaikki vaan huutaa, opettsaa, paskantaapäälle. Nimittelee. Leimaa. Kun pitäis olla toisinpäin. Mitä kamalampaa on tai ollu, sitä kivempia ollaan kärsivälle. Kiitos Jumalalle hyvyydestä. Miten vaan melkein missä onkaan. Hyvyyttä.