Lue keskustelun säännöt.
Katolisen kirkon eksorkistit taistelivat demoneja vastaan
03.04.2021 |
Kauhuissaan Obry pakeni kirkosta, mutta hahmo seurasi häntä, ja hän jäi sen pauloihin.
Muutaman päivän kuluttua tyttö meni niin huonoon kuntoon, että kylän pappia pyydettiin antamaan hänelle viimeinen voitelu.
Tyttö häilyi elämän ja kuoleman välillä, ja hänen perheensä uskoi hengen jo vieneen hänet kokonaan. Henki puhui tytön äänellä ja kertoi perheelle edustavansa Joachim Vuillotin sielua ja olevansa Jumalan lähettämä.
Kuumehoureissaan Obry näki kirkossa ilmestyneen hahmon seisovan nyt sänkynsä vierellä.
Jylisevällä äänellä se vaati perhettä lähtemään pyhiinvaellukselle Espanjaan pyhään Santiago de Compostelan kaupunkiin. Obryn vanhemmat ja aviomies olivat ymmällään: oliko tytön vallannut enkeli vai paholainen?
Kun perhe ei lähtenyt käskyn mukaan pyhiinvaellukselle, henki teki Obrysta vuoroin sokean, kuuron ja mykän ja jäykisti hänen raajansa. Nyt ei enää ollut epäilystäkään. Tämä oli paholaisen työtä.
Nicole Obryn tapaus on yksi Euroopan vanhimmista ja tunnetuimmista tarinoista, joissa kerrotaan paholaisen valtaan joutumisesta ja henkien manaamisesta eli eksorkismista.
Obryn luokse kutsuttiin dominikaanimunkki Pierre de la Motte, joka alkoi manata paholaista pois.
Munkin kuulustelussa Obry yhtäkkiä ymmärsi latinaa, jota hän ei ollut koskaan opiskellut, ja kun la Motte pirskotti tytön päälle vihkivettä, tämä irvisti ja alkoi kouristella, sillä paholaiselle vihkivesi oli kuin happoa. Kun manausta oli kestänyt useita päiviä, Obryn riivaaja kertoi nimensä:
”Olen Beelzebub, demonien prinssi ja kärpästen herra.”
La Motten manauksista huolimatta Obryn valtasi myös 29 alemman tason pahaa henkeä eli demonia.
Nuori tyttö sai valtavat voimat, eivätkä edes apuun kutsutut kolme miestä pystyneet pitelemään häntä, kun hän alkoi raivoisasti rikkoa kaikkea ympärillään.
Kun la Motte sitten yritti houkutella Obryn juomaan lasillisen viiniä, johon oli sekoitettu vihkivettä, tyttö meni täysin tolaltaan juoman koskettaessa hänen huuliaan.
Teologi Jean Boulaese kirjoitti tapauksesta vuonna 1566:
”Yhtäkkiä hänen niskansa ja päänsä retkahtivat taaksepäin ja hänen kaulansa ja vatsansa turposivat. Silmät pyörähtivät nurin, ja hänen kielensä muuttui pitkäksi, suureksi, paksuksi ja niin punaiseksi, mustanpuhuvaksi ja sinipunaiseksi.”
La Motte ymmärsi tarvitsevansa apua. Hän otti yhteyttä läheisen Laonin piispaan, ja tämän käskystä Obryn perhe matkusti kaupunkiin, jossa piispa Jean de Bours jatkaisi manausta.
Kommentit (3)
Poika paisui kaksinkertaiseksi
Usein pahan voimat saivat valtoihinsa nekin, jotka olivat vain vierailleet riivatun henkilön talossa. Uhreina oli usein varsinkin lapsia ja naisia, mikä oli ranskalaisen lääkärin Barthélemy Pardouxin mukaan aivan luonnollista, sillä lapset ja naiset olivat ”hauraassa ja vajaamielisessä tilassa.”
Lukuisien kauhutarinoiden mukaan riivatut olivat kuin Obry: he makasivat kuin transsissa raajat jäykistyneinä, puhuivat kielillä tai kiroilivat.
Jotkut heiluivat ympäriinsä tai roikkuivat ilmassa pää alaspäin. Nuoret tytöt ja naiset puhuivat matalalla äänellä liikuttamatta huuliaan ja ennustivat säätä tai kuvailivat asioita, jotka tapahtuivat samaan aikaan jossain kaukana. Jotkut riivatut pystyivät ennustamaan kuolemantapauksia.
Uhka ei kohdistunut vain katolisiin, vaan pian myös protestantteja alkoi joutua pahan valtaan.
Esimerkiksi 17-vuotiaan englantilaisen Alexander Nyndgen keho näytti turpoavan vuonna 1573 kooltaan kaksinkertaiseksi, kunnes paholainen – sillä kertaa lepakkoparven muodossa – ajettiin hänestä rukousten voimalla.
Heti kun lepakot lehahtivat ulos ikkunasta, poika palasi entiselleen. Manauksen suoritti Alexanderin veli, yliopistokoulutettu Edward Nyndge, joka myöhemmin julkaisi tapauksesta erittäin hyvin myyneen kertomuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksorkistit ottivat kovat keinot käyttöön paljastaakseen huijarit. Epäilyttävissä tapauksissa paikalle kutsuttiin sekä eksorkisti että lääkäri. Usein huijarit murtuivat ja tunnustivat, kun heitä kuulusteltiin ja piiskattiin tuntikausia.
Vuonna 1599 Pariisista kutsuttiin peräti 15 lääkäriä selvittämään riivauksen merkkejä osoittavan 26-vuotiaan Marthe Brossierin tapausta.
Yksi lääkäreistä, Michel Marescot, alkoi pian epäillä, koska Brossierin demoni ei erottanut toisistaan kansan- ja kirkkolatinaa.
Kun eksorkisti luki ääneen Vergiliuksen Aeneis-sankarirunoelmaa, Brossier luuli, että kyse oli pyhistä Raamatun sanoista.
”Hän kaatui ja liikehti kuin kouristuksissa”, kirjoitti Marescot. Sen jälkeen Brossier alkoi hypellä voltteja ja pääsi ”neljällä viidellä hypyllä” alttarilta kappelin ovelle, ”mikä tyrmistytti läsnäolijat”.
Kun Marescot kuitenkin tarttui Brossieria niskasta, tämä pelästyi ja paholainen hävisi hetkessä.
”Minä ilmeisesti pelästytin sen pakoon”, lääkäri kirjoitti sarkastisesti ja päätti kuvauksen toteamukseen: ”Ei mitään paholaismaista, paljon huijausta ja hitunen sairautta.”
No miten kävi? Onnistuiko piispa.