Lue keskustelun säännöt.
Mulle on useampia kertoja työhaastattelussa veetuiltu siitä että harrastukseni ovat liian epäsosiaalisia
31.03.2021 |
Vähän silleen tyyliin "mutta kun kaikki nää sun harrastukset on sellaisia mitä voi yksin tehdä, niin mitenkähän sä mahtaisit tässä myymäläapulaisen hommassa pärjätä kun siinä kohtaa ihmisiä?" Ja mä oon ihan kysymysmerkkinä että mikä homma tää on. Ne harrastukset on sellaisia joita voi tehdä yksin tai kaksinkin, mut mitään joukkuelajeja tai järjestöhommia tms. siellä ei tosiaan ole, kuten ilmeisesti sit pitäis olla. Joten ehkäpä ensi kerralla laitan sinne sitten että harrastan lähikapakassa ryypiskelyä ja sm-seksiä. Ihan sama kyllä, en mä mitään työtä koskaan tee.
Kommentit (57)
Minulla sama kokemus. Lukeminen ja metsässä kävely eivät ole esimiesten tai rekrytoivien mielestä oikeita harrastuksia. Ehkä niitä arvostetaan enemmän korkeasti koulutettujen parissa, mutta suorittavassa duunarityössä noita ei arvosteta. Oikeina harrastuksina pidetään joukkueurheilua, "raisumpia" urheilulajeja, ryhmäliikunnan ohjaamista, luottamustoimia järjestöissä tai lasten joukkueissa. Minun kokemukseni ovat kaupan alalta, siivoustyöstä ja ravintola-alalta ja useimmissa näissä avustavissa hommissa. Esimiehet epäilevät, että mitenhän mahdat pärjätä töissä, kun sinulla ei ole kokemusta sosiaalisista harrastuksista. Minulle sanottiin suurtalousalalla (julkisella sektorilla), että olen liian rauhallinen ja kiltti. Esimiehet arvostivat enemmän räväkämpiä tyyppejä ja räväkämpiä harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa meidän peruskoulun terveydenhoitajalta. Harrastin lukemisen ja luontoretkeilyn lisäksi mm. kamppailulajeja mutta siinäkin huoli heräsi sosiaalisuudesta, kun en ollut missään "oikeassa" joukkuelajissa.
Nykyään ollaan hirveän tarkkoja, että täyttää työnantajan kriteerit, jotka koskevat myös vapaa-aikaa.
No laita sinne jotain sosiaalisia harrastuksia. Ei niiden tarvitse pitää paikkaansa. Laita vaikka ryhmäjumppa. Riittää että olet kerran käynyt niin voit sanoa harrastavasi.
Veetuile vain takaisin 2x kovempaa. Näin minä ainakin tekisin. Kysy heti perään, että mitkä on sun harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa jotkut työnantajat luulevat että työhaastattelun pitää olla joku veetuilutilanne.
Aina kun töitä haette sanokaa että olette kilpapyöräilijöitä tai muun lajin kilpailijoita. Se on aina arvostettua. Kilpailija, otetaan heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ultrajuoksijoita, triathlonisteja ja vuorikiipeilijöitä ilmeisesti arvostetaan ainakin. Joku extreme-laji. Silloin lajin ei tarvitse olla erityisen sosiaalinen.
Yhdessä työpaikassa oli kerran sellainen joku tiimin kokous ja kaikkien piti kertoa harrastuksistaan. Sieltä tuli heti kaikki sukellukset ja marotonjuoksut useammaltakin....
Mitään kulttuuripuolen harrastuksia tai lukeneisuutta ei varmaan maininnut kukaan.... Tätä hieman ihmettelin....
Ihan sama. En aio menestyä yhdessäkään työhaastattelussa jos sellaiseen joskus joudun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Aina kun töitä haette sanokaa että olette kilpapyöräilijöitä tai muun lajin kilpailijoita. Se on aina arvostettua. Kilpailija, otetaan heti!
Tulee mieleen kun meillä oli "virkistyspäivä" ja pakohuonepeli. Luulin että on rentoa meininkiä, mutta porukka verenmaku suussa ja vaatteet hiessä kilpaili pisteistä. Sellainen "virkistyspäivä"...
Työhakemuksissa pitää valehdella ja räikeästi. En kyllä tajua miksi hakemuksiin pitää vielä harrastukset luetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samanmoiset ja tietynlainen koulutus sekä työ.
Pääsin toiselle kierrokselle ja testeihin. Niiden tuloksista - olen hyvin tarkka ja introvertti - totesivat, että "tällaisia me sinusta papereidesi perusteella odotettiinkin".
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jotkut työnantajat luulevat että työhaastattelun pitää olla joku veetuilutilanne.
Se on kato sitä kuuluisaa paineensietokyvyn testaamista. Pitää olla hivenen yksinkertainen, jos oikeasti kuvittelee, että yksilöharrastukset = soveltumattomuus aspa-/ihmissuhdetyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastusten utelu pitäisi kieltää lailla työhaastatteluissa kokonaan. Ne asiat ei millään tavalla kuulu työantajalle. Ne kuuluu yksityisyyden piiriin.
Jos henkilöllä on "harrastuksena" esim. joku järjestötoiminta, joka liippaa suoraa työtehtävää, niin henkilö voi sellaisen mainita ihan oma-aloitteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ultrajuoksijoita, triathlonisteja ja vuorikiipeilijöitä ilmeisesti arvostetaan ainakin. Joku extreme-laji. Silloin lajin ei tarvitse olla erityisen sosiaalinen.
Yhdessä työpaikassa oli kerran sellainen joku tiimin kokous ja kaikkien piti kertoa harrastuksistaan. Sieltä tuli heti kaikki sukellukset ja marotonjuoksut useammaltakin....
Mitään kulttuuripuolen harrastuksia tai lukeneisuutta ei varmaan maininnut kukaan.... Tätä hieman ihmettelin....
Oliko tämä ihan aikuisten työpaikka? :D Mitä jos ei harrasta mitään? Suomi on pullollaan ihmisiä, jotka ei harrasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultrajuoksijoita, triathlonisteja ja vuorikiipeilijöitä ilmeisesti arvostetaan ainakin. Joku extreme-laji. Silloin lajin ei tarvitse olla erityisen sosiaalinen.
Yhdessä työpaikassa oli kerran sellainen joku tiimin kokous ja kaikkien piti kertoa harrastuksistaan. Sieltä tuli heti kaikki sukellukset ja marotonjuoksut useammaltakin....
Mitään kulttuuripuolen harrastuksia tai lukeneisuutta ei varmaan maininnut kukaan.... Tätä hieman ihmettelin....
Oliko tämä ihan aikuisten työpaikka? :D Mitä jos ei harrasta mitään? Suomi on pullollaan ihmisiä, jotka ei harrasta mitään.
Oli ihan aikuisten työpaikka. Suurin osa oli varmasti keksittyjä tai ainakin vahvasti liioiteltuja niistä harrastuksista.
Kylllä se varmaan on siiinä asiakaspalvelijana että teknologia esim on siinä on nippeliä ja näppeliä, etttä jos tohon suohon upottaa itttensä että alkaa niitä selostamaaan sen sijaaan että olisi sitä energiaaa ja synergiaaa siiinä enemmänkin että kuluttajan saaa vakuuttuneeksi siitä että ostopäätös on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama kokemus. Lukeminen ja metsässä kävely eivät ole esimiesten tai rekrytoivien mielestä oikeita harrastuksia. Ehkä niitä arvostetaan enemmän korkeasti koulutettujen parissa, mutta suorittavassa duunarityössä noita ei arvosteta. Oikeina harrastuksina pidetään joukkueurheilua, "raisumpia" urheilulajeja, ryhmäliikunnan ohjaamista, luottamustoimia järjestöissä tai lasten joukkueissa. Minun kokemukseni ovat kaupan alalta, siivoustyöstä ja ravintola-alalta ja useimmissa näissä avustavissa hommissa. Esimiehet epäilevät, että mitenhän mahdat pärjätä töissä, kun sinulla ei ole kokemusta sosiaalisista harrastuksista. Minulle sanottiin suurtalousalalla (julkisella sektorilla), että olen liian rauhallinen ja kiltti. Esimiehet arvostivat enemmän räväkämpiä tyyppejä ja räväkämpiä harrastuksia.
Keskiverto kokki on sellanen räväkkä tyyppi (ne kaikki kliseet räväkästä tukasta&tatuoinneista alkaen) muutoinkin, että ei siellä oleteta rauhallisten pärjäävän. Kokki taitaa olla niitä harvoja töitä missä alkoholiongelma on plussa, kun sellaset ainakin pärjää räväköiden kanssa ja kestää roisia huumoria sekä vttuilua. Voipa niiden kanssa viettää työporukalla villejä ryyppäjäisiäkin.
Eihän se edes kerro ihmisen sosiaalisuudesta, vaikka harrastukset olisi kaikki yksinäistä puuhaa. Minä tapaan ystäviä kahvilla, piknikillä, kävelyllä tai vaikka museossa, mutta en välitä harrastusseurasta.
Nykyään pitää perustyötä hakiessakin olla sosiaalinen, harrastaa vaikka mitä, olla ollut ulkomailla, pitää blogia netissä... Ei luotettava ja tunnollinen perustyöntekijä enää kelpaa. On sitä työpaikalla nähnyt mitä nämä sosiaaliset tyypit ovat miehiään.