Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

leivän päälle kun sai voita.kinkusta en edes unelmoinut.

Vierailija kirjoitti:

Se, kun pääsi käymään kirjastossa ja kaupassa itse. Kirjastosta sai lainata useamman kirjan kerralla ja kaupasta sai ostaa esim. karkkeja omalla rahalla itselle. Sitten sai lukea lainakirjoja ja syödä karkkeja. Parasta oli, kun sai olla yksin kotona ja lukea rauhassa ilman, että kukaan ei ollut vaatimassa minulta mitään.

Ihan kuin minun lapsuudestani.  Nimenomaan silloin oli luksusta, kun sai olla yksin kotona ja rauhassa lukea kirjaa.  Isä oli alkoholisti ja kotona oli aina vähän rauhatonta, ja välillä ihan kamalaakin.  Usein makasin kippurassa peiton alla ja yritin olla kuulematta.  

Pakenin kirjojen maailmaan.  Onneksi oli kirjasto ja vielä kävelymatkan päässä.  Vietin siellä paljon aikaani.  

Karkkia minulla oli harvoin, ei köyhän lasta sellaisilla siunattu.  Mutta lukutaito minulla oli, Luojan kiitos jo kolmevuotiaana.  Sen avulla selvisin, kun sain muuta ajateltavaa.

Videopelaaminen/tietokonepelit. 90-luvun laman lapsena en luonnollisesti saanut omia pelilaitteita piiiitkäään aikaan, koska lama piti vanhemmat köyhinä. Eri asia oli serkkuni perheessä. Hän oli vanhempi ja kävi jo töissä, joten hänellä oli palkallaan varaa aikansa huipputietokonevehkeisiin. Koin kaikki aikakauden huipputietokonepelit hänen kauttaan aina, kun vietin kesälomia ja hiihto- ja syyslomia hänen luonaan. Samalla tuli opittua hänen laitteidensa avulla mm. MS-DOSin ja Windowsin perusteet, jotka edelleen lopulta veivät pitkälle matkalle mm. Linuxin ja tekoälyn saloihin. Serkku kuoli suhteellisen nuorena, mutta hänen vaikutuksensa elämäni kulkuun oli positiivisella tavalla vaikutusvaltainen. Kiitos, serkku. 

Silloin hyvin harvoin, kun sain kutsua kaverin huoneeseeni leikkimään, ehkä kerran- kaksi vuodessa. Yleensä olin kuin kylässä omassa kodissani: olohuone oli aikuisten aluetta, ei saanut pitää mitään ääntä, ja oli sitä parempi mitä kauemmin olin poissa kotoa; ulkona tai kavereiden luona.

Kun joskus harvoin sai leivän päälle juustoa tai leikkeleitä. Niitä ostettiin meille vain vähän ja ne olivat tarkoitettu vanhempien eväsleipien päälle, mitä he ottivat töihin mukaan.

Vohvelit, joita sai vain muutaman kerran koko lapsuuteni aikana. Meille ei vohvelirautaa hankittu, vaikka sitä kiihkeästi toivoin. En tiedä, että miksi sitä ei voitu hankkia. Rahasta ei ainakaan ollut kiinni. Kun sitten muutin asumaan yksin, niin hankin vohveliraudan heti ja käytin sitä myös usein.

Se,kun sai leikkiä/ lukea rauhassa.