Onko ok, ettei tee mitään kuolinsiivousta?

Ei ole. Siitä saa k.u0lemantuomion.

On ok.

Kun ei päästä tavaraa kertymään vuosikymmenien varrella, vaan käy ne säännöllisesti läpi, ei koskaan tarvitse tehdä mitään suurta kuolinsiivousta.

On ok. Tämän on pakko olla joku suomalainen ajatus, että kuoleman jälkeenkin pitäisi pyydellä anteeksi olemassaoloaan ja varmistella ettei ole vaivaksi kenellekään. Ei tarvitse, perikunta voi tilata jätelavan pihalle ja lappaa kaiken siihen.

Suurin osa  kuolinpesistä jätetään tavaroita pullolleen. Pahin, mitä siivosin, oli hävittää yhden autotallista vuosikertapahvilaatikoita.  Säästi aivan kaiken.

Kuolinsiivous on komeasti kalskahtava sana, joka käytännössä tarkoittaa että joku raaskii hävittää reikäiset kalsarinsa ja muutaman risan pyyhkeen.

Oon joskus ajatellut mutta kaikki jää joka tapauksessa kesken

On ok. Hankitaan sitten siivousfirma tyhjentämään roskasi pois.

Jos mieheni olisi tehnyt kuolinsiivouksen, olisi varmasti hävittänyt paljon asioita, jotka tuoneet meille lohtua nyt. Varmasti olisi jotenkin häpeissään hävittänyt kaikki kirjoituksensa, emme edes tienneet että kirjoitti paljon asioita ja ajatuksia, kirjeitä meille.

Itsellä nyt tästä syystä kahden vaiheella teenkö kunnon siivouksen vai en ensi kesänä. Jättääkö sellaista jälkeen, eihän kukaan niistä tiedäkään jos pois heitän. 

Ihana sana Kodin kuvalehdestä: tavaraonnellinen! Itse pidän perheessämme (paljon tilaa) vuosikymmenien vanhoja huonekaluja ja sisustukseen liittyviä kauniita muistoja. Ilman kaaosta. Meidän ainokainen tytär perheineen täytyy jaksaa pari "huushollia" tarkistaa meidän jälkeemme. Siihen asti nautimme kaikesta tutusta ja kauniista niin kauan kuin elämme.

Vierailija kirjoitti:

Ihana sana Kodin kuvalehdestä: tavaraonnellinen! Itse pidän perheessämme (paljon tilaa) vuosikymmenien vanhoja huonekaluja ja sisustukseen liittyviä kauniita muistoja. Ilman kaaosta. Meidän ainokainen tytär perheineen täytyy jaksaa pari "huushollia" tarkistaa meidän jälkeemme. Siihen asti nautimme kaikesta tutusta ja kauniista niin kauan kuin elämme.

Mietin ihan samaa. Olisi kamala elää niin, että koko ajan ajattelisi vain sitä, että jos kuolen, niin tämäkin on perikunnalle jätettyä turhaa roinaa. Pitääkö oikeasti hävetä sitä, että on elänyt? Siitähän kuolinsiivouksessa on kyse, muistojen kantamisesta roskiin, ettei vain joku toinen joudu sitä vaivaa kokemaan, ei etenkään joku miniä.

Joku ne tavarat siivoaa kuitenkin, ja pitää olla armollinen ihmisille jotka eivät itse siihen kykene. Oma äitini hamstrasi tavaraa vuosikymmenet, kunnes sairastui Alzheimerin tautiin. Nyt minä teen kuolinsiivousta hänen puolestaan. Jos joskus saan sen valmiiksi, sitten onkin oma kuolinsiivous vuorossa.

Katsokaapa joskus Youtubesta Alexander Archboldin videoita, kanavan nimi on Curiosity Incorporated. Alex on kanadalainen antiikkikauppias, joka ostaa hamstraajien kuolinpesiä, joskus koko talonkin, ja tyhjentää ne muutamassa viikossa. Niitä katsellessa tulee ajatus, että ehkä minäkin joskus selviän tästä yhdestä roinan täyttämästä talosta.

Kyllä. Asia on ok. Et ole velkaa kellekään mitään. Jos haluat ja on varaa niin kirjaa testamenttiin että kuolinpesä maksaa siivouskulut. Voiko niin ees tehdä, sitä en tiedä. Tai jotain.

Yritä tosin olla kuolematta ja mädäntymättä yksin kotiin, se voi olla vähän traumatisoivaa.

Mieheni lapseton täti raivasi kaiken kodissa muuttaessaan asunnosta toiseen voin 83-vuotiaana. Hänellä oli apulainen raivausta tekemässä.

Hän kuoli 89-vuotiaana. Ei yhtään turhaa rojua. Kaikki oli helppo käydä läpi. Miehelläni oli aivan älytön kiire irtisanoa tuo vuokra-asunto, kun siitä juoksi koko ajan vuokra.

Kaappien täyttöaste oli ehkä noin 30 %. Ennen raivausta kaikki kaapit olivat täyteen ahdettuja.

Olen  nyt siivonnut 2 viikkoa tuttavan kotia. Osan tavarosita laitan myyntiin Huutokauppakamariin. Pitää aina tarkastaa mitä esim taulut, lamput, sekä esi porsliinit ja lasit ovat alkuperältään.

Otin Huutokauppakamarista asiantuntijan ja hän keksi muutaman arvokkaan tavaran. Minulla oli vaan tunne siitä että voi olla arvokasta. 

Kuolinpesän perijä, joka ei ole koskaan tavannut tuttavaani, kiittää avusta. 

Ihanat rahat tulee hänen tililleen. 

Parempi kuin että  valtio vie. 

Tehkää ihmeessä testamentti ,että ei tule riitaa. 

Sen takia kuolinsiivous olisi hyvä, että jälkeläiset tietäisivät helpommin, mitkä esineet ovat arvokkaita tai pitkään suvussa kulkenutta.

En ole vielä aloittanut, mutta tarvitsisi kyllä.

On ok. Se perinkunnan homma käydä läpi nurkat ja komerot.

Olisi kiva, jos tärkeät paperit olisi yhdessä paikassa eikä niitä olisi piiloteltu vaikka kirjojen väliin. Siitä tulee ylimääräistä vaivaa, kun perunkirjoituksen jälkeen löytyy sellaista, joka olisi pitänyt olla perukirjassa.

Rakastan lapsiani niin paljon, etten halua laittaa heitä surutyön keskellä raivaamaan mun arvottomia romuja. Suurin osa kuolinpesien tarvaroista on oikeasti roskaa vaikka niillä olisi minkälainen tunnearvo.

Minulla on tallessa Juhani Ahon (aivan oikein, sen kirjailijan) ja isoisäni isoäidin siskon kirjeenvaihtoa. jos suvussa olisi ymmärretty aikanaa konmarittaa, ei tuokaan kirjeenvaihto nyt olisi luettavissa. Tyhmää arvotonta roskaahan tuo on nykymaailman silmissä, minulle arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tallessa Juhani Ahon (aivan oikein, sen kirjailijan) ja isoisäni isoäidin siskon kirjeenvaihtoa. jos suvussa olisi ymmärretty aikanaa konmarittaa, ei tuokaan kirjeenvaihto nyt olisi luettavissa. Tyhmää arvotonta roskaahan tuo on nykymaailman silmissä, minulle arvokasta.

Konmarittaminen ei ole kaikkien tavaroiden hävittämistä eikä edes minimalismia..