Oletko koskaan haikaillut sellaisten ihastusten perään, joissa ihastus

mutta on mulla yksi mies menneisyydessä. Ei vaan ollut meidän aika oikein koskaan, ensin ei vaan erinäisistä syistä ollut mahdollista ja sitten kumpikin ollaan oltu vuorotellen varattuja. Mieskin sanoi kerran, että ei me oo koskaan saatu tilaisuutta.



Järki sanoo kuitenkin että ei siitä olisi mitään tullut.

neljän vuoden takaa. Miehen ajatteleminen saa vieläkin hymyilemään. Huom. en kuitenkaan ajattele häntä mitenkään aktiivisesti. Ehkä meistä olisikin voinut tulla jotain, jos olisin tavannut hänet ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. En voinut kuvitellakaan jättäväni miestäni tämän ihastuksen vuoksi. Nyt hänkin on tahollaan varattu, tapaamme silloin tällöin yhteisten ystävien juhlissa. Kemiaa on edelleen, vaikka kumpikin tietää, ettei tämä koskaan johda mihinkään. Ensin ajattelin, että aika haihduttaa tuon kemian, muttei se minnekään näköjään katoa. Flirttailu on silti hauskaa!

Mulla niin, että oli vipinää useampaan suuntaan kun aloin mieheni kanssa olemaan yhdessä. Myöhemmin olen miettinyt kuinka menisi jos olisin jonkun niistä muista valinnut...

Joskus tuntuu, että niin hänkin. Esim. kun soittaa minulle. Olemme yrittäneet monesti lopettaa yhteydenpidon, mutta ei onnistu näköjään. Ei tässä mitään pahaa ole, molemmat ollaan vapaita. Olisin kyllä melko onnellinen jos saisin olla hänen kanssaan. Hän ei taida tietää tätä. Meidän on kai vaikeaa puhua vakavasti, olemme molemmat yhtä huonoja siinä. Tämä välimatka tekisi myös suhteestamme mahdottoman. Eli jomman kumman pitäisi haluta muuttaa. Tietysti sekin onnistuu jos oikein kovasti haluaa. Mutta totta puhuen, kyllä se asuinpaikkakin vaikuttaa onnellisuuteen. Että kuka tykkää asua missäkin. Meillä ei kai kohtaa nämä asiat ja ehkä meitä ei sitten ole tarkoitettu yhteen. Rakastan häntä yhtä paljon kuin ennenkin ja tätäkään en pysty sanomaan hänelle.

Useimmilla se haikailu vaan jää harmittomalle kuvittelun ja tylsien hetkien huvittelun tasolle. On mullakin yksi mies, jota silloin tällöin mietin lämmöllä. Olimme aina vuorotellen varattuja, ja meillä oli itseasiassa "juttu" n. 20-vuotiaana hänen seurustellessaan yhden toisen tytön kanssa. Tapasin hänet viimeisen kerran, kun olin seurustellut pari kuukautta nykyisen mieheni kanssa. Oli hyvä, että hänet tapasin, koska pystyin tekemään siinä vaiheessa raa'an vertailun miesteni välillä. En ole katunut päätöstäni panostaa nykyiseen suhteeseen. Yhdessä ollaan oltu jo kymmenen vuotta, ja mieheni on todellakin elämäni mies. On vaikea kuvitella elämää ilman häntä! Toista miestä ajattelen vain satunnaisesti tylsän hetken rattona. Luulen, että jos tapaisin hänet, saattaisin jopa hieman pettyä, koska muistan hänet sellaisena nuorena rokkihenkisenä hemmona. Nyt hänkin on aikuinen, ehkä aviomies ja isä, kasvattanut mahaa ja menettänyt tukkaa. ;)